URA -minkälainen urakehitys sinulla on ollut?

oli kysellä, onko muillakin hyvin alkanut ura tyssännyt lastensaantiin...



ap

oli kysellä, onko muillakin hyvin alkanut ura tyssännyt lastensaantiin... ap

Valmistuin 2003 tradenomiksi, olin ohjelmoijan hommissa firmassa, jonne ennen valmistumista menin työharjoitteluun. Sain 1. lapsen, äitiysloman jälkeen lomautettiin sitten irtisanottiin.

alkuvuodesta 2005 menin "paskahommiin" määräaikaisena tehtaaseen, minut vakinaistettiin, syksyllä 2006 sain toisen lapseni. Töihin palasin kuukautta ennen vanhempainloman loppumista osa-aikaisiin ostohommiin, siitä "ylennettiin" koko aikaiseksi ostajaksi ja siitä vielä tuotannonsuunnittelijaksi, mitä olenkin nyt tehnyt pari vuotta. Tulotaso lähes triplaantunut alkuajoista.

Eli toisen lapsen kohdalla oli valittava ura tai kotielämä. En ole katunut.

Olen työskennellyt vartijana, aulaemäntänä, tilauskoordinaattorina, it-konsulttina ja nyt työskentelen projektipäällikkönä ja palkkakin on vihdoin kohdillaan. En mä nyt tätä uraksi kutsu, mutta jotain kehitystä havaittavissa :)

Aluksi oli vain 1 lapsi, nyt heitä on 4.



T. kotiäiti :)

Ikää 35, lapsia 3. Lupaavasti alkanut urakehitys tyssäsi ensimmäiseen lapseen. Kun palasin ensimmäiseltä äitiyslomalta ja hoitovapaalta, ei ketään enää kiinnostanut osaamiseni, enkä saanut apuja sen kehittämiseen. Nuoremmat lapsettomat ja minimiäitiyslomien pitäjät ovat ajat sitten kiilanneet ohitse. Samassa työpaikassa olen ollut jo yli 10 vuotta. Viimeisin henkilökohtainen palkankorotus oli ennen ensimmäistä lasta 6,5 vuotta sitten. Piti vaihtaa työpaikkaa, kun lapset oli tehtynä, mutta toisin kävi. Nyt ei olekaan työpaikkoja tarjolla tämän huonon taloustilanteen vuoksi. Hakemisesta huolimatta ei siis ole tärpännyt. Minua on pompoteltu työpaikalla viimeiset 2 vuotta sinne tänne: jätetty välillä täysin ilman työtehtäviä, yritetty savustaa ulos henkisellä painostuksella mm. jättämällä ulos palavereista, antamalla epäselviä ja ristiriitaisia työtehtäviä jne. Olen totaalisen lopussa ja lapsetkin pitäisi vielä jaksaa hoitaa. Lasten ja asuntolainan vuoksi yritän sinnitellä tuossa paskapaikassa. En enää edes jaksa ajatella koko ura"kehitystä". Nytkin jo taas ahdistaa huominen töihin meno. Että se siitä urasta. Välillä tuntuu, että meni koko korkeakoulututkinto hukkaan. Ja niin se työpaikka? Olen it-alalla.

Yksitoista vuotta takana ja aluksi tuntui menevän hienosti. Sain "senior"-tittelin, ylenin manageriksi jne. Sitten tapahtui jotain ja olen viimeiset 5 vuotta junnannut samoissa hommissa. Äitiysloman jälkeen on tuntunut, etten saisi enää olla edes töissä.... Mutta aika monesta muusta tuntuu ihan samalta ja alan kasvuhan on melkein loppunut, joten parempia pestejä enää aukea samaan tahtiin kuin aiemmin. Ylipäätään it-ala on täysin mätä tällä hetkellä ja ihmiset todella tyytymättömiä.

32-v FM ja it-alalla olin 9 vuotta, kunnes irtisanouduin viime keväänä ja jäin kotiäidiksi yhdelle lapselle. Urakehitys: harjoittelija, lopputyöntekijä, suunnittelija, projektipäällikkö, tiiminvetäjä ja kotiäiti :)

3 lasta, töihin 2005, vastuumyyjä, 2006 myympääll kakkonen,2007 myympääll ja sillä tiellä olen.

Koulutus merkonomi

niin eipä tuota voi uraksi kutsua.

Itse olen kolmevitonen, koulutuksena ylempi kk-tutkinto. Olen ollut 9 vuotta samassa työpaikassa, samoissa tehtävissä eli olen tainnut jämähtää pahasti paikalleni...

Tosin olin 4 vuotta kotona hoitamassa lapsia.

Aluksi valmistuin 90luvun alussa lastentarhanopettajaksi. Sitä työtä sitten tein seuraavat 10v. Siinä ohessa opiskelin avoimessa yliopistossa erityispedagogiikkaa ja kasvatustieteita ja tein 4 lasta suht lyhyellä ikäerolla, vanhin oli 7 kun kuopus syntyi. Olin kyllä töissä aina välillä, enkä siis ollut kotiäiti. No viimeisen lapsen synnyttyä pääsin sisään OKL.ään ja opiskelin sitten muutamassa vuodessa luokanopettajaksi. Sitä työtä olen nyt tehnyt reilut 5 vuotta. Nyt taas tekisi mieli jatkaa opintoja, joko aineenopettajaksi tai erityisopettajaksi.

TUntuu että ä-lomien jälkeen on menty aika lailla takapakkia. Menin jo opiskeluaikana oman alan töihin ja päädyin aika pian jo hyviin asemiin. Opiskelun (DI) loppupuolella olin projektipäällikkönä. Sitten äippälomilta palattua jouduinkin vaan tiimin jäseneksi eikä mitään toivoa päästä enää entisiin asemiin. Tai no, ainakin pitää sitten vaihtaa firmaa... Niin, ja ikää nyt 35 v.

Oman alan töitä olen tehnyt vaihtelevasti opiskelujen ohella, täysipäiväisesti, freelancerina ja osittaisella hoitovapaalla. Valmistumisestani on 7 v, ja sen jälkeen olen ollut kahdessa (vakituisessa) työpaikassa ja saanut kolme lasta.



Urani ei ole kehittynyt vertikaalisesti, mutta horisontaalisesti olen siirtynyt tehtävistä toiseen. Nyt, kun perhevapaat on pidetty ja pystyn pidempijaksoisesti keskittymään töihin, uskon urakehityksen tästä aukeavan - jos niin haluan, nyt siis vielä teen osapäivätyötä.