Onkohan toivoa kolmannesta lapsesta?
Mies on ollut kolmatta lasta vastaan, nyt kuitenkin yhtenä päivänä muutama viikko sitten yllätyksekseni paukaisi, että eihän sitä tiedä, jos vaikka vielä... Olin ihan äimänä ja sitten intona, mutta mies sanoi, että katsotaan nyt, jäitä hattuun. Sen jälkeen olen yrittänyt olla painostamatta asialla, olen lähinnä huumorin varjolla asiasta puhunut. Mies on sanonut myös huumorin varjolla, että ei hän silloin tosissaan ollut. Mietin, milloin asiasta uskaltaa puhua vakavasti vai pitääkö puhua ollenkaan. Onko parempi, että annan miehen ottaa asian puheeksi itse. Mutta jos ihan oikeasti kolmatta aletaan ajatella, se hetki pis nyt just, meillä ku alkaa kohta olla ikää jo aika paljon...
eihän tähän voi mitään sanoa, aika näyttää. heräsi vaan toiveet, kun jyrkkä ei olikin yhtäkkiä pehmentynyt. Mutta onkos kellään ollu samantyylistä tilannetta ja miten siinä lopulta kävi?