Kertokaa äidit minkälaista on kun vauva joutuu syntymän jälkeen

ja yllärinä oli erityislapsi, joutui muutama tunti syntymän jälkeen teholle.

Lapsi syntyi illalla, mentiin synnäristä osastolle puolen yön aikaan, poika oli tässä vaiheessa vielä mukana. Yöllä joutuivat siirtämään teholle, kun ei syönyt.

Olin ihan shokissa, en oikein edes tajunnut mitä tapahtuu. Osastolla olin hoitajille lähes ilmaa, kukaan ei kiinnittänyt minuun juurikaan huomiota. Päivät olin lähes kokonaan vauvan luona teholla, syömässä kävin omalla osastolla. Heti kun laskivat, lähdin kotiin, oltiin kyllä miehen kanssa edelleenkin päivät vauvan luona (onneksi ei ollut pitkä matka sairaalaan). Poika pääsi 2-viikkoisena kotiin. Mikään ei mennyt niin kuin vauvalehdissa kerrotaan, harmitti, ja totta kai vauvan vammaisuus oli järkytys

ja yllärinä oli erityislapsi, joutui muutama tunti syntymän jälkeen teholle. Lapsi syntyi illalla, mentiin synnäristä osastolle puolen yön aikaan, poika oli tässä vaiheessa vielä mukana. Yöllä joutuivat siirtämään teholle, kun ei syönyt. Olin ihan shokissa, en oikein edes tajunnut mitä tapahtuu. Osastolla olin hoitajille lähes ilmaa, kukaan ei kiinnittänyt minuun juurikaan huomiota. Päivät olin lähes kokonaan vauvan luona teholla, syömässä kävin omalla osastolla. Heti kun laskivat, lähdin kotiin, oltiin kyllä miehen kanssa edelleenkin päivät vauvan luona (onneksi ei ollut pitkä matka sairaalaan). Poika pääsi 2-viikkoisena kotiin. Mikään ei mennyt niin kuin vauvalehdissa kerrotaan, harmitti, ja totta kai vauvan vammaisuus oli järkytys

erityislapsi, mutta miksi teholle kun EI SYÖNYT???? Olet tainnut ymmärtää jotain väärin.

Suurin osa hoitajista oli mukavia. Raskas työ ja aina kuitenkin auttoivat ja jaksoivat tsempata. Lääkärit olivat vähän nyreitä, emme oikein tykänneet keskustella heidän kanssaan, kun olivat niin kiireisen oloisia. Tuntui, että oltiin heidän tiellään.

Vai hoitivatko hoitajat vain?

ja yllärinä oli erityislapsi, joutui muutama tunti syntymän jälkeen teholle. Lapsi syntyi illalla, mentiin synnäristä osastolle puolen yön aikaan, poika oli tässä vaiheessa vielä mukana. Yöllä joutuivat siirtämään teholle, kun ei syönyt. Olin ihan shokissa, en oikein edes tajunnut mitä tapahtuu. Osastolla olin hoitajille lähes ilmaa, kukaan ei kiinnittänyt minuun juurikaan huomiota. Päivät olin lähes kokonaan vauvan luona teholla, syömässä kävin omalla osastolla. Heti kun laskivat, lähdin kotiin, oltiin kyllä miehen kanssa edelleenkin päivät vauvan luona (onneksi ei ollut pitkä matka sairaalaan). Poika pääsi 2-viikkoisena kotiin. Mikään ei mennyt niin kuin vauvalehdissa kerrotaan, harmitti, ja totta kai vauvan vammaisuus oli järkytys

Ap

Suurin osa hoitajista oli mukavia. Raskas työ ja aina kuitenkin auttoivat ja jaksoivat tsempata. Lääkärit olivat vähän nyreitä, emme oikein tykänneet keskustella heidän kanssaan, kun olivat niin kiireisen oloisia. Tuntui, että oltiin heidän tiellään.

siis 36+4 ja syntymän jälkeen vietiin keksolaan koska verensokerit alhalla.

lapsi syntyi sektiolla joten, itse jouduin heräämöön leikkauksen jälkeen. Mies lähti vauvan mukana. Mun mielestä tilanteessa ei ollut mitään ihmeellistä, mua pidettiin koko ajan ajantasall tytön voinnista ja kaikki oli koko ajan hyvin. Kun pääsin heräämöstä mua vietiin keksolaan katsomaan tyttöä.

Tyttö vietti 2 vrk keskolassa verensokeri seurannassa ja itsellä oli sen verran kipuja että en olisi kuitenkaan pystynyt tyttöä hoitamaan. Kun sain tytön luokseni 2 vrk jälkeen niin olin itse jo huomattavasti paremmassa kunnossa joten pystyin jo itse hoitamaan vauvaa.

Ja kävin 3xpäivässä vauvaa katsomassa keskolassa.

Eli mun mielestä asia ei ollut mitenkään dramaattinen tai vaikea. Tiesin että tytöstäni pidetään hyvää huolta.

Kotiuduttiin kun vauva oli 5 vrk.Nyt kaikki hyvin...

Minä pääsin tutustumaan keskolaan etukäteen ja se oli tosi hyvä juttu. Jotenkin se helpotti, että pystyi etukäteen orientoitumaan siihen, että vauvoja ei saa heti kotiin.

Olihan se vähän erikoinen tilanne kun sektiosta vauvat vietiin suoraan keskolaan ja itse menin heräämöön. Mies meni lasten mukana keskolaan. Minulle tuotiin heräämöön valokuvat vauvoista. Vauvat syntyivät klo 9 ja kun pääsin heräämöstä klo 18 minut kärrättiin sängyllä keskolan kautta osastolle. Vaikka vauvat olivat tiputushoidossa ja kaikenlaisissa seurantalaitteissa niin silti lapset otettiin kaapeistaan hetkeksi pois, jotta sain heidät syliini. Vauvoja hoidettiin keskolassa tosi hyvin ja minä sain olla myös hoitamassa heitä niin paljon kuin jaksoin ja pystyin (toivuin sektiosta ja raskausmyrkytyksestä tosi hitaasti). Saimme todella yksilöllistä opastusta vauvojen ja minun itsenikin hoitamisesta. Siellä oli aikaa opastaa mm. imetyksessä ja koin, että hoitajat olivat todella kannustavia ja kaikinpuolin ihania. hoitajat osasivat lukea vauvojen viestintää. Esim. Hoitajat kertoi antaneensa osan ruuasta pullosta ja aikoneensa laittaa loput nenämahaletkuun ettei vauva väsy liikaa, mutta koska vauva halusi niin sitten antoivat loputkin pullosta. :) Ihmettelin miten 2vrk keskosvauva kertoo haluavansa syöda ruokansa pullosta :)



Kaikkea hyvää teille. En oikein tiedä mitä halusit tietää, mutta kysy ihmeessä jos mietit jotain erityistä niin yritän vastata.

syntyessä ei tiedetty vaivoja, niitä alkoi tipahdella ensimmäisten viikkojen aikaan. Teholle joutui kun ei alkanut imeä ja lämpö laski.

Ei ollut koskaan hengenvaaraa, nestetipassa oli alkuun ja nenämahaletku ekat 3 viikkoa, kunnes oli voimia imeä eväänsä. Saatiin hoitaa itse, nenämahaletkun kanssa kotiutettiin, itse siis kaadettiin maidot siihenkin :)

Nykyään diagnoosina kehitysvamma...



t. 2

Kyllähän pientä odoteltiin kotiin kokoaja ja onneksi jouluksi pääsi. Tietysti hyvä hoito oli, mutta kotiinha sitä haluaa. Nyt jo 12v mutta muistan nuo hetket ja odotuksen.

Lähinnä mua arveluttaa se kuinka paljon saan itse hoitaa vauvaani ja vastata vauvani hoidosta. Ja kuinka minua äitinä siellä kohdellaan. Olen itse ammatiltani lastenhoitaja ja siis osaan hoitaa vauvoja. Mutta kuinka paljon minun annetaan siellä päättää vauvani hoidosta?



Muutama jo kirjoittikin että ovat päässeet vauvojansa hoitamaan, kuulostaa ihanalta. Aattelin että hyvä jos pääsee edes vauvaansa katsomaan...



AP

Kyllä me pääsimme hoitamaan vauvoja ihan niin paljon kuin halusimme, tottakai vauvojen voinnin mukaan. Keskolassa oli tietyt syöttöajat ja niiden välin vauvat oikeastaan nukkuivat. Ajoitimme käynnit sitten niihin hoitoaikoihin. Itse saimme mitata lämmöt), vaihtaa vaipat ja syöttää pullosta tai imettää... Joka vaipanvaihossa piti myös seurantalaiteen anturi vaihtaa eri jalkaan jne. Joskus vauvat olivat kenguruhoidossa (siis paljasta ihoa vasten paidan alla). Aluksi hoitajat olivat koko ajan vieressä eikä vauvoja saanut hoitaa yksin, mutta sekin tehtiin hyvin hienovaraisesti, jopa niin, etten aluksi edes tajunnut sitä. Myöhemmin kun vauva(t) alkoi olla paremmassa kunnossa saimme hoitaa vauvoja ilman hoitajia aivan itsenäisesti. Keskolaan sai myös soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa jos jokin asia mietitytti. Toinen vauva oli keskolassa 2,5vk ja toinen 5vk.

oli ekat yksi tai kaksi yötä Lastenklinikan teholla, koska hengittämisen kanssa oli vaikeuksia. Oli keskoskaapissa eikä me luonnollisestikaan saatu juuri häntä hoitaa. Kriittisen alun jälkeen pääsi osastolle, sai happiviikset ja nenä-mahaletkun muutamiksi päiviksi. Tuolloin me vanhemmat saimme jo osallistua hoitoon, vaihdoimme vaippaa jne. Olisko ollut 3-5 päivän päästä synnytyksestä (en enää muista), kun sain alkaa imettämään. Tuohon mennessä olimme jo ruokkineet vauvaa pullolla, määrät olivat luokkaa 10 ml / kerta...!!!



Tehohoidossa emme siis saaneet muuta kuin pitää vauvaa hetken sylissä, mutta onneksi tehohoito kesti vain vuorokauden tai kaksi.

esikoinen syntyi -05 Taysissa joutui ensin vastasyntyneiden teho-osastolle, josta pääsi myöhemmin lastenosastolle. Yhteensä oli sairaalassa n. viikon verran. Sain olla mukana vauvan hoidossa koko ajan, tein esim aamupesut joka päivä itse. Kun itse olin vielä osastolla, soittivat minulle kännykkään kun vauva heräsi ja sain syöttää vauvan itse, myös yöllä (ensin pullosta ja myöhemmin myös imettää, kun vauvan vointi koheni. Näin jälkeenpäin ajatellen sain tosi hyvää kohtelua, sitä ei vaan sillon tajunnut, kun oli jotenkin niin sekaisin. Niin ja alkupäivistä vielä sen verran, että kun lapsukainen oli lämpökaapissa, niin sillon ei voitu kummemmin sylitellä, mutta vierellä sai olla ja pikapesut tehdä itse. Tsemppiä teille!

Meidän lapsi oli teholla ekat elinpäivänsä NKL:lla ja siellä oli hyvin rajatut vierailuajat. Ei puhettakaan, että saisi koko päivän olla teholla... Vanhemmat saivat mennä teholle vasta klo 12 päivällä ja muistaakseni klo 18 piti lähteä pois. Hoitaa ei juurikaan saanut, kun vauva oli kytketty niin moneen eri laitteeseen. Syliin sai varovasti ottaa ja antaa maitoa nenämahaletkusta.

Meillä kokemusta TAYSista vastasyntyneiden tehosta vuodelta -05, ei siellä ainakaan silloin vierailuaikoja ollut. Lääkärinkierron ajaksi piti poistua huoneesta, muuten sai olla aika vapaasti. Tosin meidän esikoinen oli suht hyväkuntoinen, eikä ollut teholla kuin yhden vuorokauden.

Joo, ehkä on jo aika käydä nukkumaan.. Mutta oikein paljon onnea AP:lle tulevaan koitokseen!

ei ollut teholla, mutta siinä samassa yhteydessä olevalla lastenosastolla. Saimme hoitaa niin paljon kuin halusimme, perheille oli mukavat oleskelutilat, jossa mekin vietimme iltoja lapsen kanssa. Alkuun lämpökaappi vähän rajoitti toimintaa lapsen kanssa, mutta sen jälkeen tosiaan saatiin olla melko vapaasti. Hoitajat olivat kaikki tosi avuliaita ja ystävällisiä. Lapsi lähti kotiin pariviikkoisena nenä-mahaletkun kanssa ja kotisairaalasta kävivät vielä kaksi kertaa meitä moikkaamassa ennen kuin letku poistettiin.