Hääkutsu "värssyjä"??????

"MILLAISTA ON TULLA OIKEAKSI



Kani: Sattuuko se?

Heppa: Joskus. Ja kun on oikea, ei välitä, vaikka se vähän sattuisikin.

Kani: Tapahtuuko se hirmu nopeasti, niin kuin vedettäisiin avaimella käyntiin?

Vai vähitellenkö?

Heppa: Ei yhdellä kertaa. Sellaiseksi tullaan. Ja se vie aikaa. Ja siksi se ei

tapahdukaan usein sellaisille, jotka murtuvat helposti tai joissa on teräviä

särmiä tai joita täytyy pidellä varovasti. Yleensä siihen mennessä, kun on

tullut oikeaksi, suurin osa karvoista on paijattu pois ja silmät ovat

tipahtaneet päästä ja jalat ovat löystyneet ja on muutenkin tullut aika

nuhruiseksi. Mutta ei se haittaa, koska silloin, kun oikea, ei voi olla ruma,

paitsi tietenkin sellaisten silmissä, jotka eivät ymmärrä mitään."



Kakkosenkin oli hyvä! :)

ja säilytä uskottavuus: älä laita kutsuun riimiteltyä värssyä! Ne ovat lähes poikkeuksetta tavattoman kökköjä ja kiusaannuttavia. Ainakin itse saan lähestulkoon allergisen reaktion riimivärssykutsuista, enkä usko olevani ainoa.



Valitse mieluummin jonkun oikean runoilijan runo. Runouden puolelta löytyy niitä kuvailemasilaisia realistisia rakkaustekstejä. Jos et tunne aihepiiriä, pyydä apua vaikka kirjastovirkailijalta. Juuri sen oikean runon löytäminen voi olla työn takana, mutta kun kolahtaa, voi kolahtaa lujaa.



Minun tärkeä tekstini on Ilpo Tiihosen Pieni oodi:



Minä olen lopettanut ärinän

sinun kasvojesi

tähden,

minä olen muuttanut muotoani

sinun ääriviivojesi

vuoksi,

minä olen korjannut haljenneet käsitykseni

sinun kosketuksesi

ansiosta

ja sinun äänesi takia

minä kuljen läpi tulen ilman iänikuista

asbestipukuani



ja syystä kyllä

koko maailma häikäisee minua

taas.



(Ilpo Tiihonen: Pieni oodi)