Mitä mieltä olet kotirouvista?

taisitten vaihtoehtoisesti ex-kotiäitejä, eli naisia joilla on niin vanhat lapset että vois jo mennä töihin.



ap

taisitten vaihtoehtoisesti ex-kotiäitejä, eli naisia joilla on niin vanhat lapset että vois jo mennä töihin.

ap

Olen tosin aina mieltänyt, että on kotiäiti jos on lapsia mutta muuten kotirouva. Siis jos on lapseton ja kotona. Niistä halusin mielipiteitä...

En ylipäätään mieti koko ajan mitä mieltä olen siitä, tästä ja tuosta, enkä varsinkaan mieti sellaisia ilkeämielisesti. :O En ole kuin ap.



En myöskään hauku muita naisia halpamaisesti, niinkuin tässäKIN surkeassa ketjussa jo aloittaja hyvin läpinäkyvästi provosoi toisia tekemään. Ja täällähän sitten tehdään, aivot ja käytöstavat vaan narikkaan. Vähänkään jos on manipuloivan henkilön kanssa ollut tekemisissä, niin kyllä tajusi ap:n tavoitteen.



Eläkää omaa elämäänne, ja antakaa muidenkin elää. Kohdelkaa toisia ihmisiä kunniottavasti.

teen tällä hetkelläkin enemmän sellaista hyvän mielen työtä. Olen korkeakoulutettu ja teen töitä järjestössä, minkä ajamiin asioihin uskon. Miehen palkalla eletään oikeastaan kokonaan. Oma palkkani menee sitten shoppailuun ja sellaiseen=) Ei ole lapsia.

jolloin ihmiset saisivat jarjestaa elamansa niinkuin se heille parhaiten sopii? Ilman etta joutuu huoritelluksi ja halveksituksi ja kaikkien hampaisiin.

jolloin ihmiset saisivat jarjestaa elamansa niinkuin se heille parhaiten sopii? Ilman etta joutuu huoritelluksi ja halveksituksi ja kaikkien hampaisiin.

mutta huoria ne on. En tietenkään sano tätä ääneen. Minulla on eräs kaveri joka on kotirouva. Hän luulee itsestään ihan liikoja. Heiluu jossain vapaaehtoistöissä ja lukee jotain tieteellisiä artikkeleita ja soittaa pianoa. Mies ostaa ja mksaa että akka saa pitää merkkikuteita ja sisustaa. Odottelen et milloin mies lähtee kävelemeään, kun se ei edes suostu tekemään lapsia...

Minä olisin ihan oikeasti luotu kotirouvaksi. Rakastan ruoanlaittoa, leipomista, sisustamista, kaunistautumista. Rakastan kaikkea kaunista, rakastan näprätä, suunnitella, siivota. Tehdä listoja, järjestää juhlia.



Jos olisin siinä tilanteessa, että voisin jättää oman työni ja jäädä kotirouvaksi, niin ilosta kiljuen tekisin niin!



Ja peeäss, olen maisteri ja mulla on yhtä hyvin palkattu työ kuin miehelläni.

tutkintoa ja palkkaa myöten=) Haaveeni olisi että mies saisi niin hyvin palkatun työn, ettei minun tarvitsisi enää käydä töissä. Tai siis, nytkään ei olisi pakko mutta tykkään tietystä elintasosta, johon ei olisi yhden palkalla varaa. Mutta sitä uranostetta odotellessa:D

Minä olisin ihan oikeasti luotu kotirouvaksi. Rakastan ruoanlaittoa, leipomista, sisustamista, kaunistautumista. Rakastan kaikkea kaunista, rakastan näprätä, suunnitella, siivota. Tehdä listoja, järjestää juhlia.

Jos olisin siinä tilanteessa, että voisin jättää oman työni ja jäädä kotirouvaksi, niin ilosta kiljuen tekisin niin!

Ja peeäss, olen maisteri ja mulla on yhtä hyvin palkattu työ kuin miehelläni.

Kyllä nainen, joka noin rumasti puhuu muista, on alhaisista alhaisimpia. Lapsesi oppii mukavasti esimerkkiäsi seuraamalla kiusaamaan muita. :( Olet varmaan oikein ylpeä itsestäsi.



Kateus on tällä palstalla pyörivien täydellisyyksien eteenpäin vievä voima, se ilmenee lähes jokaisessa ketjussa.

että työssäkäynti ajatellaan velvollisuudeksi. Tosiasia kuitenkin on, että jotkut esiäitimme ovat henkensä uhalla taistelleet, jotta naisilla olisi tasapuolinen OIKEUS tehdä töitä. Ja tietenki monessa muussa maassa tämä taistelu yhä jatkuu.



Yksittäisissä tapauksissa en katso että minulla on oikeus arvostella muiden ratkaisuja. Mutta ilmiönä kotirouvuus on minusta huolestuttava. Elättiknsalaisuus laajassa mittakaavassa huonontaa myös niiden naisten asemaa, jotka haluavat olla aidosti tasavertaisia ja itsenäisiä. Yhteiskunnan tasolta vapaamatkustajuus ei myöskään ole minusta hyväksyttävää Suomen kaltaisessa sosiaalidemokraattisessa valtiossa, jossa verovaroin tuotetaan koulutus- ja sairaanhoitopalvelut jne. Joten kotirouva on yhteiskunnalle kallis, vaikkei tukia nostaisikaan.

Ei ihme, ettei kotiäitejäkään pidetä minään, kun isompien lasten kotiäitikin on huora. Missä vaiheessa se kotiäidin laiskuus muuttuu sitten huoraamiseksi? Sitten kun nuorinkin lapsi menee kouluun vai?...

saat olla tavallaan mukana juonessa, jos kiinnostaa niin sittenhän on mitä verrata.



Voi auttaa minua tsemppaamalla ja jakamalla kokemuksiani, - mitä mieltä olet, tekisitkö samoin eri tilanteissa kuin minä. Päivät eivät ole pelkästään sitä samaa kodinhoitoa ym. vaan ison perheen äitinä on - lapsista esim. pienenä pienet murheet ja isona isot murheet, sanotaankin.



Tällä hetkellä kaikilla on Joulu tulossa.

Mitähän elämä olisikaan jos esim. minulla olisi mieheni kanssa yksi lapsi, olisin työssäkäyvä ja illat/viikonloput kuluisi yhden lapsen ympärillä.



Mutta kun lapsia onkin kuusi, iltiksiä heistä muutama jotka ovat äskettäin aloittaneet opiskelunsa muuttamalla opiskelija-asuntoihinsa. Viikonloput ja lomat haluavat olla meillä. Muina aikoina olemme mieheni kanssa kahden...



Vävyjä sekä miniöitäkin on, lastenlapsia niin, että mahtuu lähes molempien käsien sormiin laskettuina. Nämä pienet mummin aarteet haluavat olla usein täällä, parhaimmillaan heitä on kuusikin paikalla yhtä aikaa ja jokunen haluaa että kaverinsakin tulisi mummille. Tietää ruuan valmistusta, tiskiä, pelailua kaikki yhdessä ainakin isompien lasten kanssa, takkeihin "narikan ompelua" ja sukkien neulomista, läksyjen ohjaamista, askartelua joka on mielipuuhaani sekä pikkutyttöjen kanssa käsityötä iän ja osaamisen mukaan...



Oi mitä kaikkea tämä kotirouvan arki ja viikonloput sisältävät. Vähän vapaaehtoistyötä lapsiperheiden hyväksi, kirjan kirjoittamista, joka on siirtynyt odottamaan lasten varttumisesta saatua aikaa...



Kyllä mies huomaa ja haluaa näyttää kuinka on hyvillään siitä, että vaimo on kotona, paljon vapaa-aikaa yhdessä, matkustelua, (Suomi24: Aasia/Indonesia, jossa kerron paljon) mökkeilyä jne. Vaimona jaksan osallistua yhteisiin pelihetkiin ja elokuvienkin katseluun kun ei työpäivät ole rasittaneet, keskustelemme politiikasta, kirjallisuudesta ja kohta aloitamme katsomaan hyvää sarjaa. Miehelläkin huomenna vapaapäivä työstä, joten voimme valvoa ja nukkua aamulla pitkään...vaan usein puhelin pirahtaa ammuisin. Joku lapsista kysäisi kyytiä hammaslääkäriin, toinen halusi että katson netistä junien eilisestä myöhästelystä, mitä se aiheuttaa hänen junamatkalleen, lapsenlapsi soitti jos mummi...



Ihanaa aikaa, mutta työssäkin on aikoinan tehty uraa, josta ihania muistoja osaltaan.

äiti kotirouva? Entä äiti jonka toinen lapsi on virikehoidossa tai koulussa? Entä äiti jonka yksi lapsi on enimmäkseen kotona mutta välillä virikehoidossa? Entä äiti jonka lapset ovat koulussa ja itse kotona? Entä nainen jolla ei ole lapsia? Missä vaiheessa muuttuu rouvaksi tai horoksi??



Todella kammottavaa asenteellisuutta muutamilta vastaajilta!!



Minusta kotirouva tekee arvokasta duunia perheensä parissa. Kotirouvana olisi ihanaa!! Hyvä että joillain on mahdollisuus siihen! Onnekkaita siis!



Tykkään puuhastella kotona ja olla lasten kanssa. Juu, ja on maisterintutkinto ja paljon kokemusta leivän tienaamisestakin.

h----ina... En mä luokittele kotirouvia mitenkään. Itse olen kotirouva ja olen kiitollinen siitä että se on mahdollista.

Kotirouvuus ilmionä ei taida olla mitenkään lisääntymässä tai yleensäkään kovin korkeasssa kurssissa.

Kotirouvuus ilmionä ei taida olla mitenkään lisääntymässä tai yleensäkään kovin korkeasssa kurssissa.

ohis

Kerrotko lisää?

Kotirouvuus ilmionä ei taida olla mitenkään lisääntymässä tai yleensäkään kovin korkeasssa kurssissa.

ohis

Kerrotko lisää?

Kotirouvuus ilmionä ei taida olla mitenkään lisääntymässä tai yleensäkään kovin korkeasssa kurssissa.

ohis

eli yli 40 vuotta.



Hänen miehensä halusi kotivaimon. Miehellä oli vaativa (myös edustamista vaativa) työ ja paljon luottamustehtäviä. Hän halusi kodinhengettären, joka pitää kodin kiiltävänä, loihtii liiketuttaville huippuillalliset ja seurustelee henkevästi.



Molemmat olivat tietääkseni tyytyväisiä järjestelyyn, joten mitä pahaa siinä silloin on?



Nyt ovat jo eläkkeellä.