Onko netissä jossain esim.autistien käyttämiä kuvia joilla "puhuvat"?

ottaa kuvia lehdistä tms., leikkaa ja liimaa pahville. Meillä käytössä arkipäivän tekemisiä kuvaavia kuvia esim lapsi pukee, syö yms. samoin tunnekuvia. Hyviä kuvia löydät vauva-lehdistä ja kotiaiheisista lehdistä. Leikkaa eri-ikäisiä ihmisiä eritilanteissa jne.

ku papunet, siellä vois olla jotakin...

tuolta löytyy :)

http://www.childrenwithspecialneeds.com/



http://www.speakingofspeech.com/



http://www.avainsaatio.fi/main.php?id=23



http://www.sclera.be/index.php



http://www.setbc.org/

vois mulle etsiä sellaisia sivuja missä olisi puheen rakennetta tukevia kuvia. Päiväkoti on luvannut sellaisia tulostaa, mutta taitaa hoitajilla olla niin kiire etteivät ehdi.

papunetissä

Meillä on vajaa 2-vuotias, joka ymmärtää lähes kaiken, mutta ei puhu mitään. Tuntuu, ettei näille ole (vielä) tarvetta, kun turhautumista ei juurikaan ole. Olen kuitenkin kuullut, että jotkut ovat ottaneet kuvakortit tämän ikäisille käyttöön, jos puhetta ei tule. Käytetäänkö niitä enemmän lapselle selittämiseen vai siihen, että lapsi saa ilmaistua itseään?

Käytetäänkö niitä enemmän lapselle selittämiseen vai siihen, että lapsi saa ilmaistua itseään?

Mutta jos teillä kerran kaikki ymmärretään eikä lapsi turhaudu, niin hän saattaa saada itesään tarpeeksi hyvin jo ilmaistua. Toimintatapa riippuu aika paljon siitä, onko teillä jo todettu autismia vai ei: jos on, kuvista on kuulemma hyötyä mahdollisimman aikaisin, koska kuvallinen kommunikaatio on kommunikaatiota ja ykdenlainen sellainen parantaa kaikkia sellaisia. Jos taas diagnoosia ei ole, eikä kiukkukohtauksia, niin puhumattomia 2-vuotiaita on ja voi normaalisti rauhassakin odotella, josko ne sanat tulisivat ihan itsekseen seuraavan puolen vuoden sisään. Monesti tulevat.

Meillä ei ole diagnoosia eikä kukaan muu tunnu kiinnittävän mitään huomiota koko asiaan, mutta itseäni huolettaa tuo puheen kehitys ja välillä pelkään diagnoosin saamista. Mutta oli diagnoosia tai ei, haluaisin tukea lapsen ilmaisun kehitystä.

diagnoosittomillekaan lapsille.



Tukiviittomiakin voi kokeilla.

katso silmiin ja juttele. Kysy jotain ja pysähdy odottamaan vastausta. Kun saat edes jotain, hymyile ja nyökkäile ja palkitse sillä että jatkat juttua eteenpäin. Kysele niitä tyypillisiä "mikä tuo on?" - Lamppu, "Mikä tuo on?" - nenä kysymyksiä. Odota lapsen vastausta. jos sitä ei tule, näytä uudestaan ja sano mikä sen on. Ei ne temput sen kummemmiksi muutu tavistlapsilla kuin muillakaan. Se on enempi kiinni siitä, että kukin valmistuu ajallaan. yksi oppii yhtä, toinen toista, useimmat oppivat ennen pitkää vähän kaikkea.

katso silmiin ja juttele. Kysy jotain ja pysähdy odottamaan vastausta. Kun saat edes jotain, hymyile ja nyökkäile ja palkitse sillä että jatkat juttua eteenpäin. Kysele niitä tyypillisiä "mikä tuo on?" - Lamppu, "Mikä tuo on?" - nenä kysymyksiä. Odota lapsen vastausta. jos sitä ei tule, näytä uudestaan ja sano mikä sen on. Ei ne temput sen kummemmiksi muutu tavistlapsilla kuin muillakaan. Se on enempi kiinni siitä, että kukin valmistuu ajallaan. yksi oppii yhtä, toinen toista, useimmat oppivat ennen pitkää vähän kaikkea.

Ja kannattaa vielä lukea paljon kuvakirjoja ja loruja. Kivat laulutkin voivat innostaa mukaansa. Kaikki tukiviittomat ja kuvat voivat auttaa, mutta itse pitäisin pääpainon tavallisessa vuovovaikutuksessa: paljon yhdessä leikkimistä. Eri asia tietenkin, jos lapsella todetaan joku kielellinen häiriö.