Onko muiden 1v6kk lapset koko ajan menossa pää kolmantena jalkana?

mutta meillä myös 1v7kk poika ja tutulle kuulostaa... Meillä tämä villimies on esikoinen ja en todella tiedä kuinka ikinä uskaltaa toista edes harkita... :)

Kyllä meillä on nyt meidän lapsiluku tässä. Kuopus on sen verran kovaa työtä. Mutta kyllä poika on hellä ja rakastavakin ja nukkuu kuin unelma. On vain aika pitkiä nuo päivän tunnit joskus, kun on ihan selkeästi täystuho mekanismi päällä.



t.ap

kotona vielä pärjää, mutta koetettiin ensimmäinen ja muuten viimeinen risteily. Aivan hullua menoa. Ja meilläkin virtaa vie päivät niin että 12 tuntia yöunta on ihan normaali.



Iloinen lapsi, nauraa paljon ja pussailee. Ei niinkään ilkeile mutta kyllä siinä vauhdissa sattuu ja tapahtuu... :)



2

Puolitoistavuotiaana oli jatkuva vauhti päällä. Nyt kaksivuotiaana vauhti on vielä pahempi :). Osaa kaikenkukkuraksi kiivetä ihan kaikkialle. Onneksi nukkuu vielä päiväunia, joten saan hetken huilata päivällä. Ihana vauhtipoika!

Kiipeää ihan joka paikkaan, mm ruokapöydälle seisomaan, keittiöjakkaran päälle seisomaan jne jne..

Tyttö meidän kolmas lapsi, kaksi vanhempaa poikia enkä muista että olisivat ihan tällaisia olleet... Varsinainen touhutäti :)

Meillä poika vuosi ja 3 kk ja meno on ihan mahdotonta.Oppi kävelemään varhain, nyt lähinnä juoksee (nostelemalla jalkoja niin korkealle, että siis lähinnä hyppimistä tuo juoksu) ja kiipeää ihan kaikkialle. Nyt kun vielä tajusi, että tuoleja ja lelulaatikoita voi siirtää askelmiksi, niin voi elämä että tuota poikaa täytyy vahtia. Koko ajan on touhu päällä, onneksi sit nukkuu yöt kuin tukki.



Hän simahti just päikkäreille, ja olen nyt saanut järjestettyä paikoilleen kaikki kaapeista puretut tavarat+ perheen kengät jotka hän on yksitellen sovittanut jalkaansa ja lompsutellut sitten ympäriinsä vaarallisest horjuen, pyyhkinyt lattialta vedet ja vaihtanut vaatteet (koska kävi kahlaamassa koiran vesikupissa) jne. Tänään hän päätti vielä siivota joten matot piti tietenkin suurin ponnistuksin koota yhteen läjään jotta siivoton äiti ymmärtäis viedä ne pihalle.



Kieltämättä mua joskus vähän hermostuttaa, mut käsittääkseni tällaista tän kuuluukin olla. Ja pieni puuhakas poika, jolla on kumpparit väärissä jaloissa ja joka jammailee muumien tahtiin samalla kun rahaa posket punaisina mattoa eteiseen, osoittaa pölynimuria ja pölpöttää, on hellyttävä näky. :) Pulkkamäessä ei ollut tänään ketään muita, ja ihmettelen vilpittömästi, kuinka hurjan pitkä pinna muilla äideillä on, kun kestävät olla koko päivän sisällä.



Koitetaan kestää näitä pieni puuhapettereitä, onhan se viehättävää että heissä on noin paljon elinvoimaa. Jospa sen sais joskus kanavoitua muuhunkin kuin sotkemiseen.;)

meillä vain istuu paikallaan ja lukee kirjoja

Ei juokse (ehkä pari askelta, ja sitten kaatuu) mutta kyllä mennä touhottaa ja leikkii ja höpöttää.. :) Toisaalta viihtyy pitkiäkin aikoja sylissä tai keittiön pöydällä lehtiä lukemassa. Meillä on keittiön pöydällä aina lasten kirjoja ja lehtiä, joita tyttö saa rauhassa selata..

Meillä poika 1 v 7 kk kiertää ympäri taloa: tyhjentää cd:t laatikosta, lähtee keittiöön ja tyhjentää keittiökaappeja, sitten vessaan kiskomaan vessapaperia, sitten kodinhoitohuoneeseen heittämään vaipat korista lattialle. Ja jos isoveli sattuu leikkimään jotain, niin äkkiä sotkemaan ja nauraa päälle. Mieletön meno päällä! Odotellaan vaihetta, jolloin joku lelu/leikki jaksaisi kiinnostaa... siis muu kuin kiellettyjen kaappien ja laatikoiden tyhjennys.

Meidän 1 v 5 kk tyttö ollut täydessä vauhdissa jo muutaman kuukauden. Kiipelee portaissa, pöydillä, seisoo syöttötuolissa, juoksee ympäriinsä, yrittää kivuta lipaston päälle, tutkii kaapit, kukkaruukut yms. Nukkuu 10-11 h yössä ja 2-3 h päikkärit päälle. Ja muun ajan onkin sitten kova vauhti päällä. Meillä ulkoillaan vähintään kaksi kertaa päivässä, muuten ei kukaan kestäisi olla. Ja äitinsä oli ihan samanlainen...

Tuollaista meilläkin on päivät pitkät ja tosiaan sisällä koko päivän kun on niin seinät kaatuu päälle.

Oltiin juuri viikonloppuna pikkujouluissa ja ei muiden lapset tuntuneet ihan tuollaista menoa pitävän. Siinä jäi keskustelut vähemmälle, kun poika oli puhaltelemassa kynttilöitä etutukka miltei tulessa. Hillot se löysi keittiön pöydältä kun tosiaan tuolin sai sinne raahattua ja niillä oli sitten kiva kokata. Keksitarjottimia nostelin sitä mukaa korkeammalle kun poika talossa eteni ja portaissa olisi ollut koko päivän. Myös varsinkin ne kielletyt huoneet kiinnosti niin valtavasti. Ja oppi jo ovenkin sinne avaamaan. Ilta kruunautui kakkavaipoilla, joita sitten yritin kovasti pyyhkiä kosteuspyyhkeillä (ei pysy paikoillaan ja pakko laittaa pöntölle sitten seisomaan kun samalla puuhin) ja aika sotku siitäkin syntyi. Ihanaa ja haasteellista aikaahan tämä on, mutta tosiaan, jos kerta saa edes sen yön ja torkut huilata niin, eiköhän tätä menoa jaksa!

t.ap

Meillä poika vuosi ja 3 kk ja meno on ihan mahdotonta.Oppi kävelemään varhain, nyt lähinnä juoksee (nostelemalla jalkoja niin korkealle, että siis lähinnä hyppimistä tuo juoksu) ja kiipeää ihan kaikkialle. Nyt kun vielä tajusi, että tuoleja ja lelulaatikoita voi siirtää askelmiksi, niin voi elämä että tuota poikaa täytyy vahtia. Koko ajan on touhu päällä, onneksi sit nukkuu yöt kuin tukki.

Hän simahti just päikkäreille, ja olen nyt saanut järjestettyä paikoilleen kaikki kaapeista puretut tavarat+ perheen kengät jotka hän on yksitellen sovittanut jalkaansa ja lompsutellut sitten ympäriinsä vaarallisest horjuen, pyyhkinyt lattialta vedet ja vaihtanut vaatteet (koska kävi kahlaamassa koiran vesikupissa) jne. Tänään hän päätti vielä siivota joten matot piti tietenkin suurin ponnistuksin koota yhteen läjään jotta siivoton äiti ymmärtäis viedä ne pihalle.

Kieltämättä mua joskus vähän hermostuttaa, mut käsittääkseni tällaista tän kuuluukin olla. Ja pieni puuhakas poika, jolla on kumpparit väärissä jaloissa ja joka jammailee muumien tahtiin samalla kun rahaa posket punaisina mattoa eteiseen, osoittaa pölynimuria ja pölpöttää, on hellyttävä näky. :) Pulkkamäessä ei ollut tänään ketään muita, ja ihmettelen vilpittömästi, kuinka hurjan pitkä pinna muilla äideillä on, kun kestävät olla koko päivän sisällä.

Koitetaan kestää näitä pieni puuhapettereitä, onhan se viehättävää että heissä on noin paljon elinvoimaa. Jospa sen sais joskus kanavoitua muuhunkin kuin sotkemiseen.;)

kyllä pitää äidin kiireisenä. Kaapit tyhjentää, sohvankäsinojilla seisominen on mahtavaa ja sohvan selkänojatyynyt vierittää joka ikinen päivä useaan otteeseen lattialla, rakastaa niiden päällä pomppimista. Juoksee edestakaisin huutaen ja viskoen tavaroita, omalla leikkivasaralla tykkää hakata seiniä, tuoleja, tv:tä jne. Keittiän pöydälle kiipeää hyppimään ja jos näkee, että nyt äiti imettää sohvalla pikkusiskoa, varmasti juoksee keittiöön levittämään roskapussin sisällön pitkin poikin. Keinutuolilla menee nytkin tuossa ihan kohta ympäri... Mutta toisaalta rakastan tuota valtavaa vilkkautta ja energisyyttä. Onneksi sentään joskus jaksaa muutaman minuutin olla ihan rauhassa paikalla lukien kirjoja.

äidille näitä vastauksia! Neljän lapsen äitinä ei kuulemma muista, että kukaan olisi ollut noin meno päällä kuin tämä meidän kuopus on. Ihanaa kuulla, että muillakin on samanlaisia rämäpäitä! Kun sain vain pojan hengissä pidettyä kun tuo kiipeily ja juokseminen on joskus ihan päätöntä!

ap

Jep, minunkin äitini väittää etten minä tai sisarukseni koskaan olla oltu noin touhukkaita. Mut mä väitän ettei hän vaan enää muista.:)



Muakin huolettaa toi tapaturmariski, koska lapsi oppii niin nopeasti kaikenlaista, että mä en todellakaan ole aina askelta edellä. Tänään hän sai ähellettyä viileäkaapista kurkkupurkin, ja seisoi sen päällä yhdellä jalalla niin että ylettyi huitomaan käsillään keittiön työtasoille ja kun lipsahti purkin päältä jäi roikkumaan hellansuojuksesta. Ja mä olin selin vaan aivan pienen hetken! En tiennyt että hän kykenee moiseen. Musta tuntuu että aina kun selkäni käännän, lapseni on salamannopeasti ehtinyt keksiä jotain mikä mulle ei pälkähtäis mielen viereenkään.



Mä lohduttaudun sillä, että tällaista tää on kaikilla ja kuuluu normaaliin kehitykseen. Kunpa vaan saatais nää ehjänä saateltua siihen ikään että harkinta ja itsesuojeluvaisto on kehittynyt.

1-v 8kk ikäinen kuopuspoika... Mä olen ihan hajalla kun mitään ei voi ikinä eikä hetkeäkään tehdä rauhassa, tuo termiitti tekee HETI jotain järjetöntä tai vain haitallista. Mitään huoneiden oviakaan ei todellakaan voi pitää auki, koska meidän makkarissa aukoo lipastot ja penkoo kamat esinn, vaatehuoneessa säätää audiojärjestelmät (koko talon) uusiksi ( teki sen viimeksi tänään), kodinhoitohuoneessa työntää pesukoneeseen mitä sattuu ja yrittää käynnistää, veljensä kanssa jakamassa huoneessa heilahtaa hetkessä ylänäkyyn ja juoksee siellä ympyrää ja kaatuilee.



Kiipeilee kaikille korkeille tasoille ja WC:ssä lavuaariin laatikostoja pitkin... on rikkonut enemmän elektronisia laitteita kuin isoveljensä yhteensä...



Ja siis ihana ja aurinkoinen lapsi on, mutta nyt olen jo alkanut havahtua siihen tosiasiaan, että tuskin ihan hetkeen tulee rauhoittumaan, vaan aika pitkään saa tuon sankarin kanssa olla silmät selässä. Tuolit meillä on pakko pitää kumollaan, muuten raahailee niitä joka paikkaan mistä pääsee käsiksi ylätasoilla oleviin tavaroihin tai valokatkaisijoihin.



Että silleen. Ehkä tämä tästä vielä joku päivä.

Mut jatkan vielä, et ap, osaatko sä ennakoida niitä asioita, mitä sun rasavilli meinaa seuraavaksi tehdä? Mä aina joskus saan välähdyksiä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja olen mm. ehtinyt estää muksua maistamasta metallista lyhtypylvästä pakkassäällä. En tiedä mistä se ajatus tuli, että kohta toi haukkaa tosta pylväästä, mut noudatin intuitiota ja just ehdin väliin. Mut näitä tulee harvemmin, yleensä ehdin vaan reagoimaan siihen mitä lapsi tekee.



Onhan toi toisaalta niinkin, et sun lapsi pitää sut tosi skarppina, etpähän pääse tylsistyyn! :)

pää neljäntenä jalkana.

Vielä kun sais niitä kommentteja, että kyllä meilläkin noin oli tuossa iässä, mutta nykyään jo helpompaa! Vai onkohan sellaisia kommentteja olemassa?



Tuo kiipeily on kyllä vihoviimeinen juttu! Meillä myös tuoleja siirrellään siihen tyyliin, mitä seuraavaksi haluaa tutkia. Ja kuinka monta kertaa pitää se pieni pää lyödä tipahtaessa tai törmätessä johonkin ennen kuin oppii, että ei ehkä ihan kannattaisi sieltä pää edellä tulla alas. Onneksi ei enää kaikki mene suuhun. Ja tosiaan tänäänkin taas itse kömpi nukkumaan yläkertaan. Niin tuo toheltaminen vie voimia, että sitten nukutaan 19.30-7.00.

ap

joskus näkee jo ilmeestä ja kun toisen tuntee, että nyt varmasti menee tuonne repimään tuotakin puukkoa pöydältä alas jne. Mutta kun on tosiaan tuo 3 vuotias esikoinenkin niin alkaa jo pikkuhiljaa säälittämään kun jää niin huomiotta kun kuopusta pitää katsoa niin tarkkaan koko ajan. Ja ollaan me käyty perhekahviloissa jne. mutta sielläkin sitten on yrittämässä etuilla kaikkien ohi liukumäkeen ja viemässä toisten leluja. Kyllä olen mielestäni katsonut, että mahdollisimman riskittömässä ympäristössä asumme, mutta jotenkin ne aina keksii kaikkea uutta.

ap

Tosi vauhdikas poika, juoksee ees taas kiljuen ja paikallaan ei pysy MUTTA hän kyllä tietää tasan mitä ei saa tehdä, alusta asti olen kieltänyt kuten kahta vanhempaakin eikä tämä vauhtipoikakaan enää availe kaappeja eikä sorki koirankuppeja, samoin telkkaan ja stereoihin on kielletty koskemasta eikä koske, toki joskus uhmakkaalla päällä käy kokeilemassa onneaan mutta silloinkin luopuu leikistä kiellon jälkeen. Viimeisin villitys oli kiivetä sohvapöydälle ja hypätä siitä sohvalle, sen keksi eilen ja tänäänkin vielä yritti kun kävin toisessa huoneessa, kun tulin ja näin mitä oli tekeillä lopetti poika touhunsa koska tiesi että olisin kieltänyt ja nostanut pois. Ulkona saa sitten kiivetä ja remuta kahdesti päivässä minkä jaksaa mutta kotona leikitään lasten leluilla, ei kaiveta kaappeja tyhjiksi:)