Tukahduttavaa, kun työ ahdistaa niin paljon.
Hoitoala, liian vähän työntekijöitä, liikaa vastuuta suhteessa palkkaan, työt tulevat uniin ja ahdistus senkun lisääntyy. Vaikeaa on kuitenkin työpaikkaa vaihtaa, kun sama saattaa olla edessä siellä uudessakin paikassa. Joka tapauksessa tällä menolla liityn kohta masentuvien alati suurenevaan joukkoon.
Kommentit (3)
Tää on yhtä tasapainottelua, kun työ on sellasta että sitä ei voi tehdä ns. "liukuhihnatyönä" täytyy olla sydäntä mukana kun kohtaa ihmisiä päivittäin varsinkin täällä mielenterveys puolella, mutta sitten kun tekee työssä on ihan tunteet pelissä ja tässä työssä kohtaa niin paljon surkeita elämän tarinoita niin ne työt tulee kotiin mukaan ja hankaloittavat elämää kun niitä vatvoo aina vaan, työ on niin rankkaa välistä että sitä ei vaan pyyhitä pois kun astuu koti ovesta sisään.
En ole hirveän kauan ollu työelämässä valmistuin 4vuotta sitten ja mietin tosiaan että opinko oikeasti koskaa pitämään työn ihan vain työnä, tekemättä kuitenkaan sellaista huonoa "liukuhihna" hoitotyötä..? Eikä tätä työtä tosiaankaan helpota nuo ap:n mainitsevat asiat..
esim. monilla lääkäreillä on esim koira-kennel-toiminta tai urheiluseura harrastuksena
ettei teidän alalla yksi työpaikka ole toistaan parempi.
Voisitkohan saada työterveyshuollosta mitään apua. Keskusteluapu voisi olla paikallaan, että oppisit käsittelemään asiat päässäsi niin, ettei työt seuraisi kotiin.
Entä onko sulla mitä harrastuksia? Jokin toisentyyppinen harrastus voisi viedä ajatuksia muualle. Tietysti ihan joku jumpassa käynti ei paljon ajatuksia hetkauta. Mutta jos jotain sellaista löytyisi, mikä vaatii vähän keskittymistä, niin se voisi auttaa paremmin. Vaikka kuorolaulu, kun sulla menisi töistä kotimatkat lauluja treenatessa ja sanoja opetellessa. Tai ihan mikä vaan toimii, mikä muodostuu sulle intohimoksi, sillä silloin se vie kaikki ajatukset.