Yksin synnyttämään?

Lapsen isä ei piitannut. Tai uskonut olevansa isä.

Silloin olikohan kuudennella käynnistyskerralla, kun päätettiin että tänään se syntyy, mulla oli suurimman osan aikaa opiskelija seurana.

itsellä oli sama tilanne, ja eihän siinä muu auttanut kuin mennä.Olisi toivonut tietenkin miestään rinnalle mutta onnistui kaikki hyvin ilmankin.Tai sitten kysyt naapurin kiltiltä tädiltä josko siksi aikaa voisi ottaa esikoisen hoitoon.

Huomioiko kätilö sinua enemmän, kun olit yksin? Vai koitko turvattomuutta tai mahdollisesti sitä, ettet saanut tuntemuksiasi julki (esim. kivunlievityksen tarve tms.)?



AP

Meillä siis mies ei päässyt synnytykseen siksi ettei meidän ollut mahdollista saada hoitajaa esikoiselle.



Sinnittelin kotona mahdollisimman pitkään, menimme sairaalaan vasta kun oli aivan pakko. Siinä vaiheessa olin jo sellaisessa kunnossa etten osannut enää ollenkaan seuraa kaivatakaan.

Lapsivedet menivät, menin miehen kanssa sairaalaan. Mitään ei tapahtunut, joten illalla mies lähti kotiin nukkumaan. Lähetin pois, kun muistin niin hyvin edellisen synnytyksen 14 kk takaa, jolloin 1 vauhe kesti 11 tuntia ja 2 vaihe 2 tuntia. Tietysti synnytys alkoi keskellä yötä. Mies ei kerennyt mukaan, synnytys oli nopea kun oli jo toinen. Avautumisvaihe tunnin ja ponnistus 6 minuuttia.



Ei kyllä yhtään haitannut ettei mies ollut mukana, sainpahan itse keskittyä itseeni. Kipulääkkeitä en ehtinyt saada, mutta ei ollut tarviskaan. Vauvan saatuani ihailin sitä ihan rauhassa, sitten menin nukkumaan. Mies kerkisi nähdä vauvan aamullakin. Meillä oli tunnin matka sairaalaan, joten annoin nukkua rauhassa enkä hälyttänyt ajamaan sairaalaan unentokkurassa.

eikä kätilö tainnut poistua mun luotani kertaakaan. Synnytystä olikin siinä vaiheessa jäljellä enää pari tuntia.

olivat NKL erittäin ystävällisiä ja todella huomioivat enemmän kuin ekalla kerralla kun mies oli mukana ;) TSEMPPIÄ

Ekassa synnytyksessä miehestä oli jonkun verran hyötyä lämpöpussin pitäjänä ja puudutuksen tarpeen välittäjänä. Kuitenkin aika vähän minua itseäni kiinnosti "seurustella" kipujeni keskellä.



Koin miehen mukanaolon tosi tärkeäksi vauvan syntymän jälkeen, kun hän jäi vauvan kanssa mennessäni itse suihkuun. En ikinä unohda sitä hellyyttävää näkyä, kun palasin suihkusta ja mies istui keinutuolissa häkeltynyt ilme kasvoillaan ihastellen sylissään killittävää vastasyntynyttä :) Tällä toisella kerralla joudun jättämään vauvan vieraiden ihmisten kanssa siksi aikaa, kun peseydyn :(



AP

Ekaan kaipasin miestä mukaan, kun asia oli uusi, mutta täytyy sanoa, että ei siellä itse synnytyksessä ollut yhtään miestä ikävä. Hyvin meni, ja seuraavilla kerroilla en edes miestä mukaan pyytämnyt. Halusin olla synnytyksissä yksin. Opiskelijatkin häädin pois hieromasta ja passaamasta.

(2&4v.)yksin. Alunperin ajattelin ottaa miehen mukaan, koska "kaikki" tekevät niin. Sitten alkoi tuntua, että mitä se mies siellä tekee ja ehdotin miehelle kotiin jäämistä. Olen kyllä muutenkin aika itsenäinen ja koska olen hyvässä fyysisessä kunnossa niin luotin itseeni. En halunnut minkäänlaista hössötystä keneltäkään ja tein sen myös selväksi henkilökunnalle. Minua huomioitiin erittäin hyvin ja asiallisesti. Enää en voisi kuvitellakaan miestä mukaan, jostain doulasta nyt puhumattakaan, mutta nämä on luonnekysymyksiä. Synnytyksen jälkeen mies on saanut hoitaa lapsia sydämensä kyllyydestä, en ole myöskään niitä naisia, jotka omivat vauvan itselleen. Ratkaisuni on kyllä herättänyt kummastusta joissain naisissa, jopa itsekkääksi on syytetty ja jotkut miehet ovat olleet kateellisia miehelleni.