Jouluaskartelut lasten kanssa, ei minusta ole siihen...

Pari alle kouluikäistä muksua ja yritin heidän kanssaan kortteja väsätä. Ja eipä siinä mitään, ajattelen aina, että en paljon ohjeista, jotta saavat toteuttaa itseään. Suurin piirtein käydään läpi, mitä nyt ajankohtaan "kuuluu" eli tonttuja, kuusia jne.



Mutta se perhanan räpiminen ja kun ei mitään kuunnella. Annoin sellaista kiiltoliimaa, joka on siis koristeeksi, eihän sillä papereita liimata toisiinsa tai ei ne pysy. Eiköhän ipanat tursota sellaisia 2 cm paksuja läjiä, vaikka sata kertaa sanoo, että ne kuivaa tosi hitaasti ja neuvon, miten laittaa vähän ohuemmin. Ja sitten on kynää ja muuta sälää pöydällä, niitä husotaan niihin kiilleliimaläjiin ja hihoilla heilutaan ja kyllä kiiltää joka paikka. Ihanaa sinnittelyä myös kun ei sillä kiilteellä lapsen liimaus pysykään. Annan oikean liimapuikon ja no ei, tietenkään lapset ei halua sillä liimata, kun kiilleliimalla. Ja taas kähinää, itkua, riitelyä. Ja kun viimein tulee valmista. Saatte laittaa oveen teipillä, kun ovesta on helppo poistaa. Eiköhän sitten toinen teippaa pitkin tapettia, kun selän käänsi.



Miten muilla riittää hermot tuohon? Minulla ei ainakaan, taidan olla maailman lyhytpinnaisin äiskä.



Kiittäkää vaan luojaa, etten ole mikään kerhotäti. ;)