En haluaisi kertoa lapsille ystäväperheen erosta

Vanhemmuuteen kuuluu sekin, että välillä joutuu ikävistä asioista puhumaan. Avioero on ikävien asioiden skaalalla vielä kuitenkin ihan kohtuullinen kerrottava, esimerkiksi kukaan ei ole kuollut.



Lapset ajattelevat hyvin konkreettisesti. Minä kertoisin niin, että mikon ja maijan vanhemmat ovat eronneet. Se tarkoittaa sitä, että heillä on nyt kaksi kotia. Välillä mikko ja maija asuvat äitinsä kanssa tässä kodissa ja välillä isänsä kanssa tuossa kodissa. Mikon ja maijan vanhemmat rakasvatavat heitä kyllä.

pakko lapsille on joskus kertoa totuus elämästä.



Meillä 5v. on päiväkodissa kuullut, että jonkun vanhemmat asuvat erillään ja tällä lapsella on kaksi kotia, joissa kummassakin on isi ja äiti. Lapsi on sitä mieltä, että olisi kiva, jos mekin muuttaisimme erilleen ja hänelläkin olisi kaksi kotia aj voisi aina vierailla kummassakin paikassa :) On ollut vähän pakko kertoa avioerojen realiteetteja.

No onpa sulla ongelma!

Olisit nyt sanonut, etteivät eroa, ettei teidän lapset saa traumoja!

Kyllä ihmiset on ajattelemattomia.

lapsille että toisen kummit on eronneet.



kummankin vanhemman kotona lapset on kyllä käyneet eivätkä ole sen enempää hoksanneet asiaa ihmetellä ettei niillä ole enää sama koti

Jos lapsesi ei edes huomaa asiaa, älä puhu mitään. Jos huomaa, kerro totuus kaunistelematta. Tuskin sitä sen enempää alkavat taivastelemaan tai esim. pelkäämään.



Minä kerroin juuri viime viikolla omilleni, että yksi heidän kaverinsa on kuollut. Asiaa surtiin yksi ilta ja siinä se, seuraavana aamuna jaksoivat hyvin lähteä kouluun ja jatkaa omaa elämäänsä. Lapset ovat täysin eri asia kuin aikuiset.

..se asia lapselle ole ollenkaan niin vaikea ja monimutkainen kuin aikuisesta tuntuu, kun ei siis kyse ole omasta perheestä. Musta nimenomaan niin että se on normaalia ja sellasta tapahtuu. Ja sitten tietysti hyvä olla herkällä korvalla, että jos lapsille sattuu tulemaan mieleen että voiko omassa perheessä käydä niin. En kuitenkaan automaattisesti lähtisi lapselle vakuuttelemaan että omat vanhemmat ei eroa jne. Ja mitään perusteluja tuon ikäselle ei tarvitse alkaa selittämään.



Lapset suhtautuvat paljon mutkattomammin tuommosiin asioihin, kun ei ole niitä samoja luutuneita asenteita mitä aikuisilla, eikä toisaalta käsitystä siitä millainen kriisi se tilanne siellä perheessä on. Välttämättä en edes lähtisi asiaa erikseen kertomaan, mutta jos haluat kertoa niin turha siitä on tehdä mitään kauheaa tragediaa lasten mieleen.

Höpöhöpö!

On paras asia että vanhempani aikanaan erosivat.



Pienelle lapselle voi kertoa asioita ihan sievästi ja varovasti. Iän mukaisesti.

miksi et haluaisi kertoa asiasta, ts. voisi kertoa?

Eiväthän ne lapset sitä halua tietää miksi niitten kavereitten vanhemmmat erosi, tai jos kysyvätkin, voit rehellisesti sanoa, että et tiedä, ei kuulu muille ihmisille, tms.



Meillä 5 v ja 7 v lapset tietävät eroista, vaikkakin ihan ydinperheessä elämmekin, kuten ystävä- ja tuttavapiirissäkin on vain ydinperheitä.



Mun ja mieheni molempien vanhemmat ovat eronneet, ja uusia kumppaneita on kuvioissa, joten kyllähän lapset ovat luonnollisestikin kysyneet, että "miksi xxx on xxx, eikä mummo?" (siis kun on puhe ukista,ja puhuvat ukin naisystävästä nimellä xxx)

Sama pätee kaikkiin noihin uusiin kumppaneihin, ihan nimeltä kutsuvat heitä.



Olemme kertoneet noin yleisluontoisesti, että joskus pariskunnat eroavat, ja muuttavat eri asuntoihin asumaan, eikä lasten mielestä siinä ole mitään ihmeellistä.

Ovat toki joskus kysyneet, että "äiti ja isä, ettehän te koskaan eroa?"

Siihen on vastattu rehellisesti, että "tarkoitus ei olisi erota, ja toivottavasti näin ei koskaan käy" tms.

ja vastaat just siihen mitä ne kysyy.



ton ikäsiltä menee ihan ohi kaikenlaiset pitkät horinat eron anatomiasta ja moraalisista pohdinnoista.

Meidän lapset 8v ja 6v ovat jo nähneet kun joiden kavereiden vanhemmat ovat eronneet. Onhan se heistä vähän pelottava ajatus entäs jos isi ja äitikin, mutta asiasta on puhuttu ja sillä selvä.



Joten kun toisen kummi erosi tässä vähän aikaa sitten kerroin sen suoraan ja lapset suhtautui siihen, että aijaa.



Oikeasti meidän sukupolven lapsille se on suht normaali juttu joskus asiat ei toimi ja näillä mennään. Kun taas itse muistaa omasta lapsuudesta jos jonkun vanhemmat eivät olleet naimisissa oli se vielä 80 luvun alussa pikkuisen hys hys juttu.

Ystäväperheemme vanhemmat erosivat täysin yllättäen. Perheen äiti muutti lasten kanssa muualle ja isä jäi asumaan meidän kanssa samaan rappuun. Omat lapseni kyselevt usein näiden lasten perään ja jopa koiramme kaipaa tätä perhettä! :) (nuuskii ja touhottaa aina oven takana).



Asiasta on niin vaikea puhua lapsille, koska en ymmärrä sitä itsekään. Perheen äiti ei ole ollut eron jälkeen missään tekemisissä kanssani, joten en ole halunnut tuppautuakaan. Vaikeaa...

Onhan se paljon parempi kuulla omilta vanhemmilta kuin tuttavaperheen lapsilta, joiden tieto voi olla aika tunteella ladattu. Kyllä lastenkin pitää saada tietää. Ja joskus tämä tulee kuitenkin selville.



Jollakin oli jo hyviä neuvoja miten tuo asia kannattaa selvittää. Niin että lapsia rakastetaan yhä.

Omani poikani 5v. sanoi, mulle yksi päivä, että haluaisi meidän eroovan, koska hän haluaisi kaksi isää.

Keskusteltiin asiastaja sanoin, että joskus vanhemmat asuu eri kodissa, kun ne ei tule keskenään toimeen.

Poika sit kysyi, että miksi me tullaan toimeen?

On poikani varsin erikoinen pakkaus hurjalla mielikuvituksella.

ottaisin asian puheeksi, jos lapset kysyvät asiasta jotain ja vastaisin sitten heidän kysymyksiinsä.