Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä leikki-ikäisen täytyy nukkua omassa huoneessa
05.12.2009 |
yksinään? Miettikääpä, miten ennenvanhaan lapset nukkuivat - siskonpedissä, ja kaikki samassa tuvassa! Voisitteko selittää minulle, Miksi lapsen täytyy nukkua yksin??
Kommentit (23)
Itse kun on superyskässä joutunut nukkumaan eri huoneessa kuin muu perhe (mies ja vauva), niin eihän se kivalta tunnu.
Meillä lapset siirrettiin yhdessä omaan huoneeseensa nukkumaan, niin ei tarvitse kenenkään nukkua yksin.
Jotkut nukkuvat parhaiten yksin ihan hiljaisuudessa.
Jos teistä tuntuu hyvältä että kaikki nukkuvat samassa huoneessa, niin ei siinä mitään. Sanot vain mahdollisille ihmettelijöille että se tapa toimii teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 4kk tai 8kk ikäinen osaa pelätä pimeää...on vaan nyt oppinut, että pääsee kyllä takaisin vanhempien huoneeseen, kun aiemminkin on annettu periksi.
Okei, siis 4kk tai 8kk ei osaa pelätä yksinoloa tai pimeää, mutta osaa kyllä juonia "jos mä nyt kiukuttelen, niin mä pääsen tonne iskän ja äitin viereen, vaikka tässä omassa huoneessa ei mitään vikaa olekaan, ihan nyt testaan, mitä äiskä tuumaa huudosta"
Eihän sen tarvii nukkuu jos teidän perheelle sopii et nukkuu samas huonees tai jopa perhepedis... Tiedän sukulaisperheen jossa kait enempi olosuhteiden pakosta (eli ei ole enempää huoneita vielä, remppa menossa) nukkuu 8v ja 6v lapset samassa makkarissa vanhempien kaa, omat sängyt kyl on.
Tähän yksin nukkumiseen käsittääkseni lähinnä syynä jo hieman vanhentunut käsitys et lapsen pitäis suunnilleen syntymästä asti kyetä oleen itsekseen, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa...
Eli jos sitä mietit et aiheutatko jotain vahinkoa lapselles jos et pistä sitä nukkuun itekseen omas huonees, niin et todellakaan, ehkä jopa päinvastoin:)
Miksi "entisiä aikoja" tarttee vetää keskusteluihin?
Juu; ennen oli kaksi huonetta. Toinen talvikäyttöön ja toinen kesäkäyttöön! Joulusiivo oli että tapetaan eliöt nurkista! :D
Äitini on asunut kahdessa huoneessa koko perheen kanssa, neljä sukupolvea samassa.
Arvaa miten ketuttaa elää niin että oma äiti tuijottaa miten siivoat ja mitä teette?
Ei paljoa hehkuta niitä aikoja..
Siskonpedit lähinnä on halpaa; ei osteta jokaselle omaa sänkyä, ei mahdu.
Kyllä nykyään elintasokin lasketaan sillä miten monta huonetta on perheen jäsenille!
että esikoinen potkii unissaan ja meuhkaa ihan mielettömästi. Kukaan ei voi nukkua hänen kanssaan samassa huoneessa häiriintymättä. Kuopus taas narskuttelee hampaitaan ja elää voimakkaasti uniensa mukana, riitelee, nauraa jne. Siksi meillä on kaikilla oma huone, jossa nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nukkuu paremmin yksin ja myös vanhemmat nukkuvat paremmin kun lapsi ei ole samassa huoneessa. Siirrettiin omaan huoneeseen aikoinaan, kun alkoi heräillä yöllä kun vanhemmat tulivat nukkumaan ja kukkui pari tuntia. Kun siirtyi omana huoneeseen, yöheräilyt loppuivat.
Ja mitä entisaikoihin tulee... Miksi vanhempien oletetaan nykyisin koko ajan seurustelevan lapsen kanssa, keksivän virikkeitä jne? Ennen lapset paimensivat toisiaan kun vanhempien piti tehdä töitä, lapset hoidettiin siinä sivussa ja pistettiin varhain töihin.
Ihan rauhassa voit antaa lapsen nukkua joko yhdessä teidän vanhempien tai sit sisarusten kanssa. Siitä ei ole haittaa, pääasia että kaikki nukkuu.
Me ollaan koettu helpoimmaksi meidän perheelle, että 2-kerroksisen talomme yläkerrassa nukutaan, alakerrassa eletään muu elämä. Yläkerta on yksi yhtenäinen tila, siellä yhdessä nukutaan. Emme edes käy yläkerrassa missään muussa tarkoituksessa, eipä siellä muuta olekaan kuin sängyt ja jotain kaappeja joihin varastoitu harvemmin tarvittavia tavaroita.
Mun mielestä on vaan hyvä että nukkumiselle on selkeä oma tila, missä ei muita häiriötä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsemme kyseenalaistaa sen, että äiti ja iskä saa nukkua vierekkäin, mutta pieni lapsi joutuukin nukkumaan ihan yksin...=) Nukkuu siis samassa huoneessa kanssamme. Hmm..en siis "seurustele" koko ajan lapseni kanssa virikkeitä tarjoillen, kuten joku vähän epäili. Mutta kuuntelen lastani - kyllä. Kiitos vastauksista, ja vielä lisään, että entisaikaan lapsista tuli tasapainoisia Lapsia köyhyydestä ja oman huoneenpuutteesta huolimatta. Meilläkin on kyllä lapsille omat huoneet, mutta se, että nukkuuko siellä, on sitten eri juttu.
Meidän lapsemme kyseenalaistaa sen, että äiti ja iskä saa nukkua vierekkäin, mutta pieni lapsi joutuukin nukkumaan ihan yksin...=) Nukkuu siis samassa huoneessa kanssamme. Hmm..en siis "seurustele" koko ajan lapseni kanssa virikkeitä tarjoillen, kuten joku vähän epäili. Mutta kuuntelen lastani - kyllä. Kiitos vastauksista, ja vielä lisään, että entisaikaan lapsista tuli tasapainoisia Lapsia köyhyydestä ja oman huoneenpuutteesta huolimatta. Meilläkin on kyllä lapsille omat huoneet, mutta se, että nukkuuko siellä, on sitten eri juttu.
Entisajan lapsista tuli kyllä kilttejä ja työteliäitiä, kun oli pakko tehdä ihan pienestä pitäen töitä, mutta ei heitä kukaan kuunnellut, ei heille ollut aikaa. Isommat huolehti pienemmistä eikä se sille isommalle aina niin herkkua ollut, kun kaikki aika meni piikomiseen ja työn tekemiseen.
Ei ollut lupa uhmata, ei kiukutella, eivaatia.
Nöyriä, työtä tekeviä heistä tuli, mutta ei välittämättä todellakaan tasapainoisia tai onnellisia, mistä kummasta tulee se käsitys että näin olisi!
Ja miten kuvitellaan että köyhyydesdtä ja vaatimattomuudesta kasvaa kuitenkin vähään tyytyväinen ja onnellinen aikuinen, rakkautta saanut ??
äitini on varsin niukoista oloista, ja hänelle kasvoi vai nöyrä kateus rikkaampia kohtaan kun niillä oli, itsellä ei. Ja alemmuuden tunto, kun toisilla oli, itsellä ei, että on huonompaa kastia koska on köyhästä oloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsemme kyseenalaistaa sen, että äiti ja iskä saa nukkua vierekkäin, mutta pieni lapsi joutuukin nukkumaan ihan yksin...=) Nukkuu siis samassa huoneessa kanssamme. Hmm..en siis "seurustele" koko ajan lapseni kanssa virikkeitä tarjoillen, kuten joku vähän epäili. Mutta kuuntelen lastani - kyllä. Kiitos vastauksista, ja vielä lisään, että entisaikaan lapsista tuli tasapainoisia Lapsia köyhyydestä ja oman huoneenpuutteesta huolimatta. Meilläkin on kyllä lapsille omat huoneet, mutta se, että nukkuuko siellä, on sitten eri juttu.
Entisajan lapsista tuli kyllä kilttejä ja työteliäitiä, kun oli pakko tehdä ihan pienestä pitäen töitä, mutta ei heitä kukaan kuunnellut, ei heille ollut aikaa. Isommat huolehti pienemmistä eikä se sille isommalle aina niin herkkua ollut, kun kaikki aika meni piikomiseen ja työn tekemiseen. Ei ollut lupa uhmata, ei kiukutella, eivaatia. Nöyriä, työtä tekeviä heistä tuli, mutta ei välittämättä todellakaan tasapainoisia tai onnellisia, mistä kummasta tulee se käsitys että näin olisi! Ja miten kuvitellaan että köyhyydesdtä ja vaatimattomuudesta kasvaa kuitenkin vähään tyytyväinen ja onnellinen aikuinen, rakkautta saanut ?? äitini on varsin niukoista oloista, ja hänelle kasvoi vai nöyrä kateus rikkaampia kohtaan kun niillä oli, itsellä ei. Ja alemmuuden tunto, kun toisilla oli, itsellä ei, että on huonompaa kastia koska on köyhästä oloista.
Sieltä ne meidän nöyrien, alistuvien, kilttien alkoholi- ja mielenterveysongelmat juontaa juurensa... Aikuiset (lue vanhemmat) saavat todellakin pitää oman tilansa ja tekemisensä OMASSA makuuhuoneessa. Se on tervettä ja suositeltavaa. Kurjuuden ja yhden kammarin ihannointi on ihan sieltä, sillä ei ole mitään tekemistä läheisyyden ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta. "Ennen" samassa sopessa asuineista ei todellakaan tullut aina niin tasapainoisia ja täyspäisiä. Tämä on vaan niin fakta.
vanhempiensa kanssa samassa huoneessa. Kenen mielenterveyttä se uhkaa? Jos se ei vanhempia häiritse, niin miksi ei? Kyllä varmaan jossain vaiheessa haluaa jo oman huoneensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun oma lapsi vielä sen verran pieni, ettei kukaan kyseenalaista sitä, että nukkuu meidän makuuhuoneessa.
Eli saako teidän mielestä eskarilainen itse päättää missä nukkuu, varsinkin jos kyse on siitä, että on mahdollisesti mustasukkainen vanhemmille, kun nämä saavat nukkua keskenään ja jakaa huomiota toisilleen? Pitääkö lapsen saada aina tahtonsa lävitse? Siis en nyt kestään syyllistä, enkä riitaa haasta, mietin vaan, onko tämä semmoinen asia, jonka aikuiset päättää? Siis jos nyt puhutaan terveestä lapsesta, joka ei pelkää hysteerisesti omassa huoneessa nukkumista...
fiksua; miksi niin aikuiset saavat nukkua yhdessä, mutta jälkeläiset erotetaan laumasta? Jos lapsi haluaa samaan makkariin niin itse en näe mitään järkeä sitä hanakasti kieltää, senkun vaan nukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset aloitukset saavat ihmettelemään että onko se äiti joka tarvitsee sen lapsen viereensä vai lapsi joka tarvitse äitiänsä?
Reippaat ja itsenäiset lapset ovat täysin pannassa. Ihan kuin lapsen kuuluisi olla täysin läheisriippuvainen, polvien takana värjöttelevä pelkuri. Monasti näkee kuinka äidin naama loistaa kun taapero painautuu peloissaan kainaloon ja haluaa kadota jonnekkin äidin helman syövereihin. Sen sijaan että lasta rohkaistaisiin tutustumaan maailmaan ja ottamaan kontaktia ihmisiin lasta haudotaan sylissä ja piilotellaan vahvistaen pelkoja.
Tämä näkyy hyvin siinä kun lapsi viedään päivähoitoon yleensä se on äidille paljon kovempi paikka kuin lapselle. Hoidossa lapsi saattaakin olla täysin avoin ja rohkea, mutta heti kun äiti tulee paikalle itsevarmuus katoaa kuin tuhka tuuleen. Lapsen tukena ja turvana voi olla 110% vaikka hän ei ihokontaktissa olisikaan 24/7.
No joo ehkä vähän ohi topikin.
MEIDÄN makkari on ihan MEITÄ vanhempia varten! Totta kai lapset voivat tulla sinne aamuisin vapaapäivinä löhöilee meidän seuraksi, mutta yöt ovat meidän kahden. Ei kai meidän joka yö tarvitse "hoitaa parisuhdettamme" sohvalla tai kyllpärissä?! xD
joka on elänyt lapsuutensa hyvin ahtaissa oloissa ja siskonpedeissä tuskin tulevat vanhemmalla iällä juttuun sisaruksiensa kanssa saati ovat yhteyksissä vanhempiinsa?
Tapaavat häissä ja hautajaisissa ja sillonkin aikaa vietetään riidellen ja tapellen. Mummelilla saattaa olla 10 lasta mutta kukaan heistä ei käy tai tapaa äitiään säännöllisesti vaikka samalla paikkakunnalla asuisikin. Se siitä lauma hengestä. Enkä puhu yksittäistapauksesta vaan näihin törmää säännöllisesti vanhustentyössä.
Meidän lapsemme kyseenalaistaa sen, että äiti ja iskä saa nukkua vierekkäin, mutta pieni lapsi joutuukin nukkumaan ihan yksin...=) Nukkuu siis samassa huoneessa kanssamme. Hmm..en siis "seurustele" koko ajan lapseni kanssa virikkeitä tarjoillen, kuten joku vähän epäili. Mutta kuuntelen lastani - kyllä. Kiitos vastauksista, ja vielä lisään, että entisaikaan lapsista tuli tasapainoisia Lapsia köyhyydestä ja oman huoneenpuutteesta huolimatta. Meilläkin on kyllä lapsille omat huoneet, mutta se, että nukkuuko siellä, on sitten eri juttu.
Entisajan lapsista tuli kyllä kilttejä ja työteliäitiä, kun oli pakko tehdä ihan pienestä pitäen töitä, mutta ei heitä kukaan kuunnellut, ei heille ollut aikaa. Isommat huolehti pienemmistä eikä se sille isommalle aina niin herkkua ollut, kun kaikki aika meni piikomiseen ja työn tekemiseen.
Ei ollut lupa uhmata, ei kiukutella, eivaatia.
Nöyriä, työtä tekeviä heistä tuli, mutta ei välittämättä todellakaan tasapainoisia tai onnellisia, mistä kummasta tulee se käsitys että näin olisi!
Ja miten kuvitellaan että köyhyydesdtä ja vaatimattomuudesta kasvaa kuitenkin vähään tyytyväinen ja onnellinen aikuinen, rakkautta saanut ??
äitini on varsin niukoista oloista, ja hänelle kasvoi vai nöyrä kateus rikkaampia kohtaan kun niillä oli, itsellä ei. Ja alemmuuden tunto, kun toisilla oli, itsellä ei, että on huonompaa kastia koska on köyhästä oloista.
missä lapsi nukkuu.
MEIDÄN makkari on ihan MEITÄ vanhempia varten! Totta kai lapset voivat tulla sinne aamuisin vapaapäivinä löhöilee meidän seuraksi, mutta yöt ovat meidän kahden. Ei kai meidän joka yö tarvitse "hoitaa parisuhdettamme" sohvalla tai kyllpärissä?! xD
Saisikohan sellaisia lapsikarkoittimia kuin ostoskeskuksissa kotikäyttöön?
1v nukkuu meidän sängyssä, ja 3v omassa sängyssä samassa huoneessa. Parisuhdetta hoidetaan milloin missäkin. Tämää sopii meille.
Yritettiin siirtää esikoista omaan huoneeseen 4kk, 8kk, 1,5v ja 2v iässä, mutta vieläkään ei ole onnistunut. Lapsi pelkää yksinoloa ja pimeää. Lapsen sai kyllä vääntämällä nukahtamaan omaan huoneen, mutta 1-2 myöhemmin, kuin meidän huoneessa nukuttamalla.
Uskon, että jossain vaiheessa tuo tahtoo siirtyä omaan rauhaan. Itse olen eka-tokaluokalle asti kömpinyt aamuyöstä vanhempien sänkyyn, eli oisko tää geeneissä?
- tämä varmaankin on se syy, miksi keskustelu lasten nukkumapaikasta käy niin kiivaana :).
varmaankin, kun vanhempien yöelämä on näin aktiivista, on viisainta että lapset nukkuvat eri huoneessa :).
Esim meillä taas ei ole ihan näin vilkasta tässä vaiheessa (lapset pieniä), ja lapset voivat mainiosti nukkua perhepedissä koko perheen yhteisessä makuuhuoneessa. (Ne aikuisten jutut hoituvat sitten tarpeen vaatiessa toisaalla).
On elintason merkki (ja korkean elintason kulttuurissa muodostunut tata/vaatimus) että perheenjäsenille on omat huoneensa. Eri asia sitten onko se ihmiselle (ja tarkoitan tässä lähinnä pieniä lapsia) hyväksi (jos ajatellaan ihmistä biologiselta perustaltaan).