lapsen sukunimi

Miksi teet lapsia avoliittoon, jos olet noin epävarma miehestä? Mene toki naimisiin ja rupea "rouva Kalle Niemiseksi".



Meillä kaksi tyttöä, minun sukunimeni heillä. Ja niin olisi tullut pojallekin. Naimisissa olemme, miehellä oma sukunimi.

Tunnen naimisissa olevan parin, joiden lapsella on naisen sukunimi. Nainen siis piti oman nimensä naimisiin mennessään ja lapsikin sai sen.



SInuna miettisin ensin avioliiton kuntoon. Avovaimona olet turvaton taloudellisesti ja juridisesti. Tai jos mies ei halua naimisiin, tehkää edes testamentti.

Miksi miehesi halusi lapselle sinun sukunimesi? Pitääkö sitä kauniimpana? Ja oletko varma, että mies haluaisi pojalle oman nimensä? Ja tietäähän miehesi, että jos tälle tytölle tulee sinun nimesi, niin tulee myös hänen jälkeen mahdollisesti syntyvälle pojalle.



Juttele sen miehesi kanssa, emme me voi tietää mitä hänen päässään liikkuu.

todella kovasti halunnut oman sukunimeni lapsellemme, mutta mieheni ei tähän suostunut :( ja nyt siis tytöllä isänsä (tlsä ja tavallinen) nimi :(

molemmat olisivat halunneet omansa. Lopulta päädyttiin arpomaan.



Jos ap:n sukunimi on kauniimpi kuin miehensä niin siinä varmaan syy.

lapselle jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä! Olisit tyytyväinen. Eihän tuolla ole mitään tekemistä isyyden tunnustamisen kanssa.

väliviivalla molempien tyyliin virta-virtanen

väliviivalla molempien tyyliin virta-virtanen

Meillä on molemmilla lapsilla mun sukunimi, koska minä halusin niin.

tulee sit sama sukunimi?

väliviivalla molempien tyyliin virta-virtanen

Onpa näkökulmasi omituinen, minä olisin hurjan tyytyväinen, samoin moni tuttuni.

On minun, eli äidin sukunimi. Oli aika selvä juttu, että näin tehdään, koska miehen sukunimi ei tavallaan ole hänen omansa. Monimutkainen juttu, joten tehtiin näin.

mutta itse asiassa meillä ei mies edes ollut hoksannut että lapselle voi antaa hänen sukunimensä :-)

kaksi teini-ikäistä tytärtä aiemmasta avioliitosta, jossa silloinen vaimo oli pitänyt oman sukunimensä. Kuitenkin tytöt saivat kuulema automaattisesti miehen nimen, ilman sen suurempia pohdiskeluja. Ihmettelen, miksi nyt syntyvän lapsen kohdalla tilanne onkin toinen. Mies sanoi halunneensa yrittää miellyttää minua, kun ehdotti lapselle minun sukunimeäni.



ap

ihan toisenlaisen "näkökulman" asiaan. tai siis kun nimiä mietittiin tulevalle lapsellemme niin minä sanoin että lapselle tulee sitten isänsä sukunimi. En missään vaiheessa ole edes miettinyt että lapselle tulisi minun sukunimeni..

Ihmiset vissiin vaan ajattelee niin eritavalla asioita. En kuitenkaan ap usko ettö kyse on siitä että mies ei lasta halua tunnustaa. Ja samahan se varmasti on kumman sukunimi lapsella on, pääasia että lasta rakastetaan, eikös??

tärkeintä tosiaan on se, että lasta rakastetaan, eikä siitä ole epäilystä. Tämä syntyvä lapsi on pitkien lapsettomuushoitojen tuotos vieläpä, eli todella toivottu. Olen vaan kaikissa näissä hormonimyrskyissäni nykyään tosi herkkä ottamaan asiat itseeni, ja tuo mieheni aiempi elämä/avioliitto on jotenkin noussut tosi isoksi teemaksi. Jotenkin tuntuu, että miehelleni tämä raskaus ei merkkaa niin paljon kuin minulle, jolle tämä on uutta ja ainutkertainen kokemus.



ap