Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua ahdistaa ja itkettää, en jaksa enää
04.12.2009 |
Elelen lapsen kanssa kahdestaan. Olen pärjännyt aika hyvin itse, ja ollut ihan tyytyväinen ja ylpeäkin itsestäni, kuinka olen lapsen kasvattanut oikeastaan kokonaan yksin. Lapsella on kyllä isä, jonka kanssa tapailevat ja viettävät viikonloppuja yhdessä, joskus pitempäänkin.
Mutta nyt taas vierähtänyt kuukausi, eikä isästä ole kuulunut mitään. Minun jaksamista helpottaisi huomattavasti, jos meillä olisi jonkinlainen sopimus, esim lapsi joka kolmas viikonloppu isällään. Mutta ei. Ei ole mitään sopimusta. Isä ottaa lasta näköjään kun sattuu huvittamaan, viis minun jaksamisestani.
En jaksa tähän selostaa koko tilannetta, mutta olen vain niin poikki ja odotan vain seuraavaa kertaa, jotta saisin ns omaa aikaani.
Olen niin pirun yksin. Toisaalta en haluaisi olla lapsesta erossa, ja tunnenkin syyllisyyttä siitä, että haluan omaa aikaa. Lapsi ei kuitenkaan ole enää aivan pieni, ja lähtee mielellään isänsä luokse. Menisi useamminkin, jos isä ottaisi.
Muutenkin tämä aika ilman lunta jne on niin masentava, lapsi ei oikein viihdy ulkona, ja öllötetään sitten sisällä.
En usko tekeväni mitään hullua, peruuttamatonta, mutta voin sanoa, että olen kohta niin syvällä tässä paskassa ja yksinäisyydessä, että en tiedä kuinka kauan jaksan. Haluaisin kasvattaa lapseni toisella tavalla, esim enemmän ulkoilua, vähemmän tv:tä, säännölliset ruoka-ajat, siivotaan omat jäljet + esimerkilläni näytän, että siivotaan sitä mukaa kuin siivoamista tulee jne, nyt kuitenkin olen luopunut pikkuhiljaa kaikista periaatteistani, syödään miten sattuu, tv on auki monta tuntia päivässä, ulos ei ole pakko mennä, kämppä on täynnä paskaa.
Ystäväni asuvat toisella paikkakunnalla, ja vanhempiani ei kiinnosta, jos joku näitä tukiverkostoja ehdottaa.
Mistä ihmeestä saisin piristystä tähän elämään?
Kommentit (11)
Muutama tunti viikossa? Voisiko kunnaltasi saada apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et lähdet vaan ulos ja tutustut puistossa toisiin lapsiperheisiin. solmit suhteita, pyydät kylään glögille että lapset saa tutustua ja leikkiä, tai sovit uimahalliin treffit, kaupoille kahville, puistoon jonain tiettynä päivänä tms
ja toiseksi pyhäkoulut, sielläkin vois tavata lapsiperheitä.. ? ehkä jopa lapsesi vois viihtyä sillä hetken itsekseen (riippuu iästä varmaan) ja siitä oletteko uskossa vai ei.. että käykö tää vaihtoehto
Sitten jaksamisapua kysyt, kodinhoitaja voi tulla hoitamaan lasta kun lepäät tms. Helposti jumittuu kotiin, mutta nyt nuo kun saat kuntoon ja lunta tulee maahan niin eikö se siitä valaistuisi. Tietysti jos täältä saisit juttu/mese tms kaverin?
Vaikka aina sanotaan, että kodin ei tarvitse olla siisti jne., niin minustakin omaan fiilikseen vaikuttaa paljon se, että koti on jotenkin perussiisti (EI tiptop!). Samoin melko säännöllinen (EI orjallinen!) ruokailurytmi antaa sekin viestiä, että olemme itsellemme arvokkaita ihmisiä. Ehkä voisit palkita itsesi jotenkin pienistä onnistumisista? Musta voi ihan hyvin kehua kunnolla itseään, vaikka selviytyisi "vain" tavallisesta arjesta.
Minäkin suosittelen tutustumista muihin lapsiperheisiin puistossa, kerhoissa jne.
En tarkoita masentaa, muttei se lastenhoito parisuhteessa eläville aina ole paljon yksinkertaisempaa. Vaikka miten nykyaikaa eletään, monesti nainen hoitaa lastenhoidon lähes yksin. Parisuhteesta voi paremminkin kaivata sitä juttelua, aikuisten ihmisten yhteyttä toisiinsa. Voithan sinä sen vielä hyvinkin saadakin ;)
Lapsi isälleen jokkatoinen viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suosittelu, niistä ei ole kuin haittaa!!
- masennuslääkettäkin saat terveyskeskuksesta
voisitko ajatella lähteväsi Mll:n perhekerhoihin tai seurakunnan kerhoihin? Saisit edes hetken aikaa hengähtää ja tapaisit muitakin ihmisiä ja lapsi näkis muita lapsosia....kokeilepa ihan aluksi tätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnista ensin oletko masentunut! Mua ainakin masensi ensin se et lähdin kerhoihin"masentuneena" ja vailla ystäviä., ja se että kerhoissa oli sellaisia ihmisiä jotka halusivat puhua VAIN omista lapsistaan ja lasten VAATTEISTA ahdisti minua lisää. No tutustuin naapuriimme ja ja hänen kanssaan on kiva käydä samaisessa kerhossa. Ja oikeastaan vain YSTÄVÄ voi auttaa toista ahdingossa. Jos haluat ystävystyä kanssani niin voidaan vaihtaa osoitteita?
Tunteesi ovat tuttuja minullekin, vaikka elänkin parisuhteessa.
Olet hyvä äiti, ja jaksanut yksin lapsesi kanssa, wau! Saatkin olla ylpeä itsestäsi!
vaadi isää tekemään sopimus, tai edes suunnittelemaan säännöllisiä tapaamisia. Ja puhu neuvolassa tilanteesta.Joissakin kunnissa on tosiaan mahdollista saada kodinhoitaja hoitamaan lasta silloin tällöin.
Mutta tarvitsisit ystäviä. Jos et halua tai jostain syystä voi mennä perhekerhoihin, jätä ystäväilmoitus esim. tänne palstalle. Moni muukin äiti on yksinäinen ja kaipaa äitiseuraa! Mitäs näistä tuumaat?
Kerro ihmeessä kuulumisiasi ja ajatuksiasi tänne! tänn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olet myös tyyppiesimerkki perheestä, jolle tekisi hyvää ns. tukiperhe.
Meillekin mahtuisi lapsesi esim. kerran kuussa viikonlopuksi.
Laita lapsi ainakin puolipäivähoitoon, jotta saatte elämäänne kohtuulliset päivärutiinit.
Alue: Aihe vapaa
Pyydä neuvolasta ma kunnallista kotipalvelua ja sano, että sulla on masennus/ synnytyksen jälkeinen masennus- tarvitset kodinhoitajan avuksi/ kunnalista kotipalvelua-neuvolan kautta saa kun vaadit!!!!
- ja ilmainen psykologiaika neuvolan kautta ja
- masennuslääkettäkin saat terveyskeskuksesta
pärjäät kyllä- mutta kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin- ei edes sinun
sitten kun voimistut tilaa MLL:n kautta netistä tai puhelimella
lastenhoitoapua 8,40 e/ tunti- pääset esim leffaan tai kirjastoon YKSIN