Uusi ketju Nkl vs. Kättäri

Ekan kerran syksyllä 2005. Synnytys meni ripeästi, sain epiduraalin heti kun sitä tunsin tarvitsevani. Lapsivuodeosastolla oli aika ruuhkaista ja 4 hengen huoneessa vähän levotonta. Ohjausta sai, mutta ohjeet vaihteli ja niiden taso riippui kovasti hoitajasta.



Toisella kerralla nyt keväällä 2009 pääsin synnytyssaliin jossa oli amme, siitä oli hetken aikaa apua. Synnytys eteni taas vauhdilla, kaikki ok. Tällä kertaa pääsimme perhehuoneeseen (nnitä on nyt ainakin 20 kpl), oli kivaa olla rauhassa. Ohjauksen ja neuvojen laatu jälleen täysin kiinni neuvojasta.



Kaiken kaikkiaan NKL on ihan ok paikka, homma hoituu.

on nurkan takana. Olen joskus kuullut kauhu-tarinoita siitä,että kättäriltä on lähdetty viemään lasta lastenklinikalle,eikä olla keretty perille asti..

Edellisellä olikin kokemusta hyvästä toiminnasta myös lastenklinikan puolesta!

- opastettiin todella kädestä pitäen ja perusteellisesti vauvan hoidossa mm. nuo mainitsemasi asiat

- ei epparia

- toiveet otettiin hyvin huomioon vaikka tuli tulipalokiire (pääsin jakkaralle ja ammehuoneeseen kuten toivoinkin), kätilö sattui minulla olemaan aivan ihana, lempeän ystävällinen, mutta jämäkkä

- heti antoivat luvan lähteä, koska supistuksia tuli tiuhaan (kestivät pitkään) ja vedet oli menneet pari tuntia ennen kuin soittelin - tuskin missään kiusaallaan pyydetään viivyttelemään kotona, mutta turha sinne sairaalaankaan on lähteä, jos ei mitään tapahdu ;)



Olin haikaranpesässä Kättärillä, enkä voi valittaa mistään! Osaavat kätilöt ja luotettava meininki.

Kipulääkitystä sai heti, siitä pisteet ettei tarvinnut joogailla, synnytyslaulaa tms sitä ansaitakseen. Isona miinuksena imetysohjauksen täydellinen puute. Mutta tosiaan, omalla aktiivisuudellaan selviää, eli pitää aina kysyä. Päästään sekaisin olevalle ensisynnyttäjälle se vaan on vaikea kun ei aina tiedä mitä kysyä...

eipä tarvi kuule haikaranpesässäkään synnytyslaulaa, itse sain epiduraalin heti, kun pyysin. taitaa olla kaikkialla tuo oma aktiivisuus valttia - jos et tajua pyytää neuvoja tai apua, niin antavat sinun rauhassa tutustua vauvaan (mitä toki osa äideistä arvostaa). kannattaa painaa sitä punaista nappia ;)

, mutta oikeastaan olosuhteiden pakosta. Joten Kättäristä ei ole kokemuksia synnytyksen osalta, joten en voi mitenkään vertailla näitä kahta. Mutta jos ikinä tulen enää raskaaksi, niin ehdottomasti synnytän Naikkarilla. Mulle tärkeintä synnytyksessä on, että jos jotain menee vikaan, on 200 metrin päässä Suomen parhaat neonatologit ja vastasyntyneiden teho-osasto. Ensimmäiseksi siis lapsen turvallisuus, täysin toissijaista on minun synnytyskokemukseni.

ja tykkäsin kaikinpuolin, imetykseen ja vauvanhoitamiseen opastettiin riittävästi ja repeämä parani (pari tikkiä) todella nopeasti. Jalkeilla olin seuraavana aamuna, kun illalla synnytin. Ilmapiiri oli myönteinen ja ammattitaitoinen, ei pelottanut mikään. Itse en voisi kuvitellakaan pystyväni olemaan lapsivuodeaikaa 4 hengen huoneessa kaiket yöt valvoen (kuten NKL:llä ainakin v. 2005 paljon oli). Kättärillä enemmän mahdollisuuksia pieniin huoneisiin / perhehuoneisiin.



yllä se vauva sieltä mahtuu ja alapää paranee ajallaan! Tsemppiä ap!

, mutta oikeastaan olosuhteiden pakosta. Joten Kättäristä ei ole kokemuksia synnytyksen osalta, joten en voi mitenkään vertailla näitä kahta. Mutta jos ikinä tulen enää raskaaksi, niin ehdottomasti synnytän Naikkarilla. Mulle tärkeintä synnytyksessä on, että jos jotain menee vikaan, on 200 metrin päässä Suomen parhaat neonatologit ja vastasyntyneiden teho-osasto. Ensimmäiseksi siis lapsen turvallisuus, täysin toissijaista on minun synnytyskokemukseni.

kuule ne paikat niille, jotka sitä tarvitsee elli riskisynnyttäjille, joilla sikiön kehityksessä ongelmaa. Suomessa kuolee häviävän pieni osa vauvoista missään muussakaan sairaalassa (jos raskaus normaali). Vauvoja osataan hoitaa muuallakin =). Tsiisus. Näiden äitien jälkikasvu menee yksityiskouluun ja Ressuun, koska vain niissä osataan hoitaa lasten koulutus riittävällä ammattitaidolla.

ensisynnyttäjä ja 21v. mulla jäi ainakin niin hyvät kokemukset että pelottaa nyt kun muutettiin ja tuossa alkuvuodesta olen menossa kakkosta tampereelle synnyttämään, että jos onki kaikki ihan erilaista.



oltiin perhehuoneessa, siellähän onkin ideana että ns. omatoimisesti ollaan vauvan kanssa ja saa olla rauhassa ilman hoitajien höösäyksiä. silti saatiin apua aina ku tarvi ja jokainen hoitaja varmisti että meille on näytetty vauvan puhdistus, katsoi miten imetys sujuu jne.



menisin heti uudestaan. lisäsksi vielä semmonen että kun jouduttiin 3 kertaa käydä valohoidossa vauvan kanssa niin lopulta jo kaikki hoitajat tunsivat meidät ja suhtautuivat kyllä niin ihanasti meihin.

, mutta oikeastaan olosuhteiden pakosta. Joten Kättäristä ei ole kokemuksia synnytyksen osalta, joten en voi mitenkään vertailla näitä kahta. Mutta jos ikinä tulen enää raskaaksi, niin ehdottomasti synnytän Naikkarilla. Mulle tärkeintä synnytyksessä on, että jos jotain menee vikaan, on 200 metrin päässä Suomen parhaat neonatologit ja vastasyntyneiden teho-osasto. Ensimmäiseksi siis lapsen turvallisuus, täysin toissijaista on minun synnytyskokemukseni.

kuule ne paikat niille, jotka sitä tarvitsee elli riskisynnyttäjille, joilla sikiön kehityksessä ongelmaa. Suomessa kuolee häviävän pieni osa vauvoista missään muussakaan sairaalassa (jos raskaus normaali). Vauvoja osataan hoitaa muuallakin =). Tsiisus. Näiden äitien jälkikasvu menee yksityiskouluun ja Ressuun, koska vain niissä osataan hoitaa lasten koulutus riittävällä ammattitaidolla.

Tietenkin lapseni menee Ressuun, koska olen sen itsekin käynyt ; )Ja mistä tiedät, että en ole riskisynnyttäjä? Jos luit viestini aloituksen, kirjoitin siinä että olen synnyttänyt Naikkarilla "oikeastaan olosuhteiden pakosta".

Tottakai vauvoja osataan hoitaa muuallakin, mutta miksi ottaisin turhia riskejä, kun saatavilla on parasta mahdollista hoitoa? Sitäpaitsi, raskaus voi olla täysin normaali, synnytys alkaa normaalisti ja sitten jotain meneekin vikaan, ja pahasti. Ja vauvalla voi hyvin olla jokin ongelma, jota ei olla etukäteen havaittu.

Ja lähinnä minua ihmetyttää tämä nykyinen "muoti" joka korostaa äidin synnytyskokemusta. Lapsen terveys se kai kuitenkin on tärkeintä?

Itse taas olen nro 25 kanssa samaa mieltä!!! Olin synnytyspelkoisena ajatellut meneväni synnyttämään kättärille - heidän hotellimaiset synnytyssalinsa tekivät vaikutuksen eikä paikka vaikuttanut niin sairaalamaiselta. Lisäksi minussa on hieman "luomuhörhön" vikaa. Kuitenkin kun lähdön hetki tuli, oli sairaala täynnä ja mieskätilö vain kehotti odottamaan edelleen kotona. Onneksi mieheni pakotti soittamaan Naikkarille (näki, että tilani on jo kivulias) ja sieltä sanottiin, että lähde vain heti tulemaan. Onneksi lähdin - olimme sairaalassa vain kymmenisen minuuttia, kun esikoinen jo syntyi ja hän tarvitsi heti hengityskonehoitoa! Täysin ennalta-arvaamatta!!! Onneksi saatiin heti hoitoon lastenklinikalle, jossa kuntoutui nopeasti! Tuttavan tuttavan vauva kuoli samoihin aikoihin, kun yritettiin siirtää ambulanssilla Kättäriltä lastenklinikalle synnytyksen jälkeen.



Naistenklinikalla sain olla kahden hengenhuoneessa lapseni ollessa tehohoidossa ja lapsen päästyä vierelle sain hyvää imetysopastusta jne.



Kätilö ja kätilöopiskelija olivat ihania - tsemppasivat hyvin ja olivat tosi rauhallisia, vaikka poika tarvitsikin tehohoitoa heti synnytyksen jälkeen.



Nyt rv 39 olen ehdottomasti menossa Naistenklinikalle, jos siellä vain on suinkin tilaa lähdön hetkellä. Miksen saisi hakea OMALLE lapselleni parasta saatavilla olevaa hoitoa, koska etukäteen ei voi tietää, millaisia ongelmia mahdollisesti tulee matkan varrella!



Ihme kyllä, sairaalapelkonikin hävisi lähes kokonaan ensimmäisen synnytyksen jälkeen!

Joku sanoikin jo aikaisemmin,että kuva kun tulee näitä aitoja kokemuksia,eikä vain parin sanan väittelyitä. Itse olen jo ilmoittanut,että nkl olisi se minun sairaalani ja taidan pysyä siinä. Jos sitten menee pieleen jokin, niin on tosiaan lastenklinikka lähellä. Onneksi olen aika suorasanainen ja pyydän herkästi neuvoja niin yhteenvetona teidän kaikkien puheista, se kannattaa. Kumpa vaan kaikki menisi sitten maaliskuussa hyvin. Kiva,että olette jaksaneet vastaila ja kertoa rehellisesti synnytyksestä.





-ap

Naistenklinikalla syntyi esikoinen. SYntyi kiireellisellä sektiolla joten en tiedä miten olisi kipulääkitykset ym siellä sujuneet normisynnytyksessä.

Synnytyksen jälkeinen aika kuitnekin verrattavissa ja NKL:llä oli todella paljon kehnompaa. HUoneessa ensin 2 äitiä ja sitten lopulta 4, ihan kamalaa. Valoja rämpyteltiin pitkin yötä, vieraita lamppasi koko ajan jne.

Hoitajat osastolla tylyjä, tytöttelyä sai jatkuvasti (ikää silloin minulla 25 vuotta joten en kuitnekaan mikään teini)

Vauvaa painostettii antamaan yöllä lasten hoitajille vaikka en halunnut.

Imetykseen en saanut tukea enkä apua ja se sitten epäonnistuikin.

Tästä kaikesta aikaa 8 vuotta joten paljon on voinut muuttua. en kuitenkaan voi sanoa että olisin saanut kovin paljon parempaa kuvaa nyt tuoreessakaan raskaudessa kun jouduin käymään NKL:llä päivystyksessä muutaman kerran. Aina sai odottaa vähintään 2 tuntia ennenkuin edes tultiin haastattelemaan, lääkäriä sai odottaa 2-4 tuntia.



Kun sitten viikkoja tuli tarpeeksi ja hoito siirtyi kättärille niin aukeni suunnilleen taivas. Kertaakaan päivystyksessä en joutunut odottamaan 10 minuuttia kauemmin.

Synnytin Haikaranpesässä ja vaikka olin alunperin toivonut mahdollisimman aktiivista synnytystä niin kun asiat eivät sujuneetkaan suunnitellusti niin sain heti kipulääkitystä ja epiduraalinkin kun suostuin sen lopulta ottamaan.

Eli lääkkeitä kyllä ehdotettiin ja niitä sai kun sanoi että haluaa.

Synnytys oli pitkä ja vaikea (21h) mutta silti minulle jäi todella hyvä mieli. Synnytyksessäni mukana olleet kätilöt olivat todella mukavia ja ammattitaitoisia.

Ponnistusvaiheessa sain hyvin tukea kätilöltä ja neuvoa ja sainkin poinnistettua upeasti isohkon pojan ulos. Epparia EI tarvinnut tehdä (sovittiin kätilön kanssa että tekee jos on tarve muttei turhaan, niinkuin monille tehdään)

Välilihan joutuessa kovimpaan paineeseen kätilö opasti minua hellittämään ponnistusta ja tuli välilihaa niin että sain vain muutaman pintapuolisen nirhauman ja siis kaksi tikkiä välilihaan. Huomattavasti vähemmän siis vauriota kuin mitä episiotomia olisi aiheuttanut.



Saimme perhenuoneen joka oli enemmänkin hotelli kuin sairaala huone parivuoteineen ja omine kylpyhuoneineen.

Halusimme omatoimi osastolle, eli pyytämättä ei kukaan ovella rampannut mutta pyynnöstä sain neuvoja ja kotiuttamispäivänä kävivät vielä kertaamassa juuri navan putsauksen, silmien putsauksen ym.

Imetysotteen tarkistivat myös ja totesivat että se kunnossa. Jos ei olisi ollut niin olisivat opastaneet. Nytkin sain hyviä neuvoja vaikka imetys lähtikin heti hyvin käyntiin.



Kättäristä jäi kaiken kaikkiaan todella hyvä ja positiivinen mieli. Erittäin mukava henkilökunta (ilmeisesti paremmat olot kuin naikkarilla, koska siellä kaikki jotenkin takakireitä tai sitten minulla ollut sen suhteen todella huono tuuri)

Kättäri hyvin vähän laitosmainen ja siellä noudatetaan pehmeitä arvoja kuten pitkitetty ihokontakti synnytyksessä jne.

Kuitnekin tarvittaessa kipulääkitykstä todellakin saa ja vaikeatkin asiat hoituu. Myös vauvan tehohoito tarvittaessa hoituu myös kättärillä.

Ainakin minulle lääkäri sanoi että hoidon tasossa ei ole ero on kummassa vaan sairaalassa jos vauvalla tulee hätä.

Esikoisen sain Naistenklinikalla. Meni pitkäksi koko synnytys. Epiduraalin laitto ylilääkäri ja siitä tuli toispuoleinen. Mulle tuli raskausmyrkytys, kun liian kauan pitkitettiin synnytystä, joka päätyi leikkaukseen. Ja jossa toi toispuoleinen epiduraali oli aiva kamala, tunsin kun alettiin leikkaamaan!



Toisen sain Kättärillä, sektiolla sekin. Se meni ihan hyvin, olin tyytyväinen sairaalaan ja henkilökuntaan.

Ja sinne menen synnyttämään tämän toisenkin.



Oltiin ilmottauduttu Haikaranpesään, mutta lapsivedet menivät sen verran aikaisin synnytykseen nähden, että ei sinne päästy. Oltiin siis normipuolella.



Soitin vesien mentyä ja ohje oli, että tulkaa seuraavana päivänä puolen päivän maissa. Synnytys ei edistynyt, mutta jäin sinne tarkkailuun seuraavaksi yöksi. Aamulla mentiin saliin ja saatiin valita ammehuone. Toive ammeesta oli mainittu synnytystoivelistassa, mutta saatiin huone vasta kun pyydettiin erikseen.



Epiduraalia kysyttiin monta kertaa, mutta ei saatu kunnollista vastausta siihen, miksi sitä ei heti saanut. Todennäköisesti joku syy on ollut taustalla, mutta sillä hetkellä tuntui siltä, etten jaksa ilman sitä, eikä kätilöt tuntuneet reagoivan kyselyihin/pyyntöihin. Aina oli katsotaan nyt.



Välilihaa ei leikattu, mutta ihan pieniä repeämiä tuli, jotka tikattiin. Itse en edes kunnolla huomannut tikkejä.



Vauvan hoidossa opastettiin, mutta kunnollista imetysopastusta piti itse pyytää, kun siitä ei alkuun tullut mitään. Sitten kun pyysi, niin pariinkin otteeseen treenattiin yhdessä kätilön kanssa ja tehtiin syöttöpunnituksia.



Kokonaisuudessaan kaikki meni erittäin hyvin. Varmasti Nkl:lläkin hommat toimii ihan hyvin. Paikasta huolimatta tärkeintä on, että olet itse aktiivinen. Jos joku asia mietityttää, niin kysy niin kauan, kuin saat vastauksen/apua. Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Me käytiin mm. kansliasta kysymässä, että miten vauvan saa herätettyä :) Bilirubiiniarvojen takia sitä piti syöttää muutaman tunnin välein, mutta kun se ei herännyt. Ja vastaus siihen oli, että vaatteet pois ja jos se ei auta, niin pyllypesulla viimeistään herää.



Jokaiseen ammattiin ja paikkaan mahtuu hankalia ihmisiä, pyydä jotain toista, jos tuntuu, että hommat eivät todellakaan luista.

että ei tietenkään heti saliin mentäessä pyydetty epiduraalia, vaan vasta paljon myöhemmin, kun luomukeinoilla (synnytyslaulu, joogahengitykset, jumppapallo, amme, liikkuminen, ilokaasu ym) ei enää selvinnyt.

Kipulääkitystä sai heti, siitä pisteet ettei tarvinnut joogailla, synnytyslaulaa tms sitä ansaitakseen. Isona miinuksena imetysohjauksen täydellinen puute. Mutta tosiaan, omalla aktiivisuudellaan selviää, eli pitää aina kysyä. Päästään sekaisin olevalle ensisynnyttäjälle se vaan on vaikea kun ei aina tiedä mitä kysyä...

Nyt syntyi kakkonen Kättärillä, kuten esikoinenkin, mutta ensimmäiseen synnytykseen verrattuna päällä on ruuhkaa eli synnyttäjiä todella paljon. Kun esikoista synnytin oli alkuun vain yksi synnyttäjä mun lisäksi.



Kiireestä ja todella nopeasta (2,5h) synnytyksestä huolimatta sain epiduraalin ja asiallista ja kaikin puolin pätevää tukea synnytyksessä. Ja vaikka oli pientä huolta (vauvan sydänäänet laskivat hälyyttävästi) niin minulle ei lietsottu mitään paniikkia, vaan synnytys eteni lopulta ihan normaalisti (tosin vauhdilla) käynnistyksestä ponnistukseen.



Vuodeosastolla ainoa miinus oli, että emme saaneet perhehuonetta toiveesta huolimatta. Niitä ei helposti uudelleensynnyttäjille anneta.



Opastusta ja tukea vuodeosastolla saa oikein hyvin kun pyytää. Myös huonetoverinani ollut "yli-hysteerinen" rouva sai asiallista apua, vaikka rimputti kelloa ja hoitajia ravasi hänen luonaan jatkuvana virtana.



Kättäri on mielestäni niin mukava synnytyspaikka, kuin sairaala ylipäätään voi olla.

yhdestä synnytyksestä, tosin menen sinne pian uudestaan.



Kipulääkettä sai heti. Kätilö oli synnytyksessä aivan ihana. Ja samoin myös ne siellä osastolla. Sain paljon apua juuri noissa vauvan puhdistukseen liittyvissä jutuissa. Imetys ei sujunut, mutta "vika" ei ollut ohjauksessa vaan ihan minussa itsessäni. (vauva oli ekan vrk:n valvontaosastolla enkä mä jaksanut pumpata).



Lisäksi siellä oli niin täyttä silloin normaaliosastolla että sain ihan yksin käyttööni perhehuoneen. Se oli aika luksusta.



Miinusta siitä, että en saanut heti tarkkaan tietoa, mikä vika vauvalla on tai mikä sen on aiheuttanut. Tosin mitään vikaa ei ollut, vaan aikaisesta vedenmenosta johtunut streptokokin aiheuttama tulehdus, mutta tätä tietoa sai nyhtää henkilökunnalta.



Niin ja yks yökkö toi mulle kerran väärät kipulääkkeet, tosin tajusin virheen itse ennen kuin otin ne lääkkeet.



Mutta kaikenkaikkiaan synnytys ja se viikon oleilu sairaalassa oli ihan positiivinen kokemus.

sanottiin kun multa meni vedet ja soitin sinne, että heti vaan pitää lähteä tulemaan. Viikkoja oli tasan 40 eikä supistuksia kuulunut. Olen kuullut, että jossain paikoissa pitäis ko. tapauksissa odotella kotona niitä supistuksia. No, mulla niitä supistuksia ei kuulunut ja synnytys käynnistettiin reilu vuorokausi myöhemmin, mutta kotiin ne ei siinä välissä enää lähettäneet.

epiduraalit ja kaikki muut toivomani kivunlievitysavut sain molemmissa paikoissa helposti. varsinaisella osastolla viihdyin paremmin naistenklinikalla. Kättärillä en saanut oikeasti minkäänlaista avustusta vauvan hoitoon, vaikka kyseessä oli esikoinen. En tiedä oliko syynä se, että olimme perhehuoneessa. Esikoisemme parkui koko sairaalassa oloajan, mutta tuttia ei saatu. Imetyksen suhteen oltiin tosi tiukkoja, heti ensimmäisestä imetyskerrasta lähtien oli imetettävä muistaakseni tunti/rinta (?),vaikka vauva nukahteli rinnalle. Naistenklinikalla olikin sitten paljon rennompi meininki.