Mistä syystä olet tehnyt abortin?

On kaduttanu myöhemmin, et annoin painostaa aborttii.

Enkä varmaa koskaa pääse asiasta ihan täysin yli.

Olin nuori, epävarma ja ihan shokissa tilanteesta.

Ymmärrän kyllä että niin oli mieskin mutta jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut parempi pitää lapsi. Olisimme pärjänneet.

mutta se oli henkisesti vielä rankempaa kuin ajattelin. Tulen katumaan kuolemaani asti sitä, että olen tappanut kaksi täysin viatonta lasta. Ajattelen heitä aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi kun menen nukkumaan.



t.11

silloinen poikaystävä oli samaa mieltä abortista.

...voin vain todeta, että aika heppoisin perustein nykyään abortteja tehdään. Oma mukavuudenhalu näyttää olevan päällimmäisenä monellakin. Perustelut näyttävät moenlla olleen tyyliä "talous heikko, edellinen lapsi liian pieni, opinnot kesken". Asioilla on taipumus järjestyä, opintoja voi jatkaa myöhemmin, kukaan ei ole Suomessa vielä tietääkseni nälkään kuollut.



Ja osa abortin tehneistä on nyt sitten jälkeen päin kun aika on "sopivampi" tekemässä toista lasta.



Ymmärrän abortin täydellisesti nuorilla (alle 18 v) tai hyväksikäyttötapauksissa. Ymmärrystä riittää myös jonkin verran, mikäli suhde on muuten huonolla pohjalla. Sen sijaan jos suhde on muuten vakaalla pohjalla (kuten osalla näyttää oleen, koska ovat edelleenkin yhdessä), en oikein ymmärrä perustelua abortille. Kaikkea ei voi elämässä säädellä tai valita, jotkut asat on vain otettava sellaisina kun ne tulevat!

Kyllähän asiat järjestyvätkin yleensä. Sitä vain ihminen monesti tekee päätöksensä sen hetkisen tietämyksensä vallassa. Annettakoon anteeksi ihmisten abortintekemiset. Kunhan eivät tavaksi tule. Kukaanhan ei kenenkään pään sisälle pääse ihmisen ajatusmaailmaan ja tuntemuksiin.

mutta et anna ymmärrystäkään kuin muutamassa itse määrittämässäsi tilanteessa. Tuskin kukaan sun ymmärrystä täällä kaipaakaan!



Joo, ja yllätysraskauteni on keskeytetty. Syynä todellakin itsekkyys ja mukavuudenhalu: haluan antaa 2 ihanalle ja terveelle lapselleni kaiken sen huomion, rakkauden ja hyvinvoinnin kuin vain voin, niin kauan kuin voin. Samalla haluan antaa kultaiselle aviomiehelleni myös tilaa elää ja toteuttaa omia haaveitaan. Haluan myös toteuttaa omia unelmiani ennen kuin ms-tauti vie voimat. En ole katunut yhtä ainutta kertaa. Kukaan toimenpiteeseen osallinen ei syyllistänyt minua tai kyseenalaistanut päätöstä, joka oli mieheni ja minun yhdessä tarkkaan harkitsema. En tarvitse kenekään anteeksiantoa, sillä en näe itseäni tai sairaalan henkilökuntaa murhaajana.

Siis tajusinko nyt oikein, mies on tosi hyvä mies ja isä vaikka on "pakottanut" sinut abortteihin? Miten voi tuommosta miestä pitää jotenkin hyvänä isänä ja kumppanina, beats me =0

kun mies ei antanut vaihtoehtoja. Minulla on ennestään kaksi lasta joiden isä on heidät hylännyt. Nykyinen mieheni rakastaa lapsiaan kuin omiaan ja panostaa heihin 100%. Mies on todella hyvä mies, sekä "isä." Omia biologisia lapsia hän ei halua. Ensimmäisellä kerralla e-pillerit pettivät ja toisella kerralla hormonikierukka. Olisin pitänyt lapsen/lapset, mutta ajattelin nykyisiä lapsia ja sitä, että jos heidät taas hylätään, niin en kestäisi sitä. Ja ajattelin myös miehen panosta minun lapsiini ja perheeseemme ja yritin kunnioittaa hänen päätöstään ettei halua omia lapsia. Tiesin, että kadun abortteja, mutta se oli henkisesti vielä rankempaa kuin ajattelin. Tulen katumaan kuolemaani asti sitä, että olen tappanut kaksi täysin viatonta lasta. Ajattelen heitä aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi kun menen nukkumaan. Silti tekisin samat asiat uudestaan.

yhteinen päätös, ei ole kaduttanut, vaikkakin raskas päätös kaikkinensa

esikoinen vähän yli 1v, opinnot kesken ja talous valmiiksi kuralla.

Mies tuki päätöstäni, sanoi että kyllä toinenkin vaihtoehto käy jos haluan. Mutta oli sitten samaa mieltä kanssani. Koin aika ikäväksi kyllä sen, ettei mies voinut ottaa töistä vapaata ko. toimenpidettä varten ja hoitaa lastamme sillä aikaa. Piti hankkia erikseen hoitaja. Siitä oli pitään paha mieli.

Yhtään ei ole kaduttanut. Valmistuin ajallani ammattiini, talous on paremmalla mallilla ja esikoisen kanssa on riittänyt energiaa ja aikaa puuhata. Ensi vuonna ehkä toista raskautta yrittämään.

kuopus oli noin vuoden ikäinen. Ehkäisy petti, odotin kaksosia. Siinä tilanteessa ei ollut mitään vaihtoehtoja vaikkei päätös siltikään ollut helppo.

Puoliso oli ehdottomasti samaa mieltä.



Ei kaduta, tuolloinen kuopus jää meidän perheen viimeiseksi ja hyvä niin.

On kaduttanu myöhemmin, et annoin painostaa aborttii.

tai, no, aluksihan me toivottiin. tärppäsi ekassa kuussa kun yritettiin. sitten noin viikon sisällä mies muuttui väkivaltaiseksi, uhkasi tappaakin - heitin sen pellolle. viikko sen jälkeen raskaustesti näytti plussaa. tiesin, että tätä miestä en voi pitää missään muodossa osana mun tai kenenkään muun elämää -> saman tien aborttiin. en edes ajattele asiaa enää. oikea päätös ja se siitä.



ja huonoa onnea mun kohdalla. kuten tavallista...

Mies käytti seksuaalisesti hyväksi. En edes harkinnut pitäväni. Ainoa oikea ratkaisu, hetkeäkään en ole katunut.

kun mies ei antanut vaihtoehtoja. Minulla on ennestään kaksi lasta joiden isä on heidät hylännyt. Nykyinen mieheni rakastaa lapsiaan kuin omiaan ja panostaa heihin 100%. Mies on todella hyvä mies, sekä "isä." Omia biologisia lapsia hän ei halua.



Ensimmäisellä kerralla e-pillerit pettivät ja toisella kerralla hormonikierukka. Olisin pitänyt lapsen/lapset, mutta ajattelin nykyisiä lapsia ja sitä, että jos heidät taas hylätään, niin en kestäisi sitä. Ja ajattelin myös miehen panosta minun lapsiini ja perheeseemme ja yritin kunnioittaa hänen päätöstään ettei halua omia lapsia.



Tiesin, että kadun abortteja, mutta se oli henkisesti vielä rankempaa kuin ajattelin. Tulen katumaan kuolemaani asti sitä, että olen tappanut kaksi täysin viatonta lasta. Ajattelen heitä aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi kun menen nukkumaan. Silti tekisin samat asiat uudestaan.

Olin 23-vuotias, "seurustellut" pari kuukautta, opinnot pahasti kesken molemmilla.



Olen saman miehen kanssa edelleen, kuusi vuotta myöhemmin, nyt meillä on 1-vuotias lapsi.



Abortti oli ainoa oikea ratkaisu. Päätös oli helppo eikä kumpikaan meistä ole sitä katunut.