Lue keskustelun säännöt.
Kaamosmasennus, sairaslomaa?
26.11.2009 |
Onko linjalla ketään kaamoksen takia masentunutta? Joka vuosi se on iskenyt, ja joka vuosi nyt pahempana tai aikaisemmin. Missähän vaiheessa kannattaisi hakea sairaslomaa ja auttaako aikaisessa vaiheessa haettu loma ettei tulekaan niin pahaa vaihetta?
Lääkitys on jo, mutta tulikohan liian myöhäiseen, vielä ei ole vaikuttanut kun on eka päivää, eikä ole liiemmin mitään sivuvaikutuksiakaan näkynyt.
Päässä pyörii ahdistavat ajatukset ja töissä pitäisi jaksaa käydä. Työ ei stressaa, mutta kun tahtoisi vain maata punkan pohjalla pahimman yli, ja päästä ahdistuksesta. Tai kun voisi ulkoilla valoisan aikana. Nyt vaan pitää istua sisällä.
Aamulla pimeä, illalla pimeä. Kynttilät, pöh!
Kirkasvalohoito ei ehkä sovi, saan päänsärkyä.
D-vitamiini ja omegat menee.
Miten tästä selviää, kun vielä kuukausi pimenevään päin, eli kaksi kuukautta että on edes näin "valoisaa".
Kommentit (7)
Oletko puhunut lääkärille tuosta taipumuksesta saada kaamosmasennus joka vuosi? Asiantunteva lääkäri osaa antaa neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei sinun tarvitse joka vuosi olla sairaslomalla kaamoksen takia. Tunnen pari aika pahaa tapausta ja itsekin kärvistelen, mutta käymme kyllä töissä kaamoksesta huolimatta.
Koita pakottaa itsesi ulos lenkille joka päivä - hyötyliikuntaa työpäivän mittaan, työmatkalla, mitä vain, että liikut ja saat raitista ilmaa. Vähennä kahvin ja alkoholin juontia, lopeta vaikka kokonaan kaamoksen ajaksi.
Sijoita kirkasvalolamppu niin, ettei valo käy silmiin, jos se auttaisi eikä päänsärkyä tulisi.
Minuakin kiinnostaa mitä lääkettä olet saanut. Tänään näkyi ainakin Helsingissä pala sinistä taivasta n. klo 13. :) Jaksamista, älä anna periksi!
kuinka masentunut ja väsynyt on olisin varmaan puolet vuodesta sairiksella!! Mutta pakko vaan jaksaa töissä, kotitöissä, lasten kanssa, pomon juoksutettavana ja miehen ilona. Enimmän aikaa väsyttää niin että oksettaa, päätä särkee päivittäin ja mikään ei huvita. Kukaan muu ei tätä onneksi huomaa, olen tottunut olemaan "duracell" ihan tahdonvoimalla.
Lääkitystä olen saanut vain kerran kuukauden satsin vuosia sitten - oli ihana kuukausi mutta en usko että voisin jatkuvasti elää lääkkeiden varassa. Pakko siis sinnitellä.
Ei voi kuin toivoa että talvi on n 4 kk kuluttua voiton puolella ja itse edelleen hengissä:) Täytän 50v keväällä ja eniten toivoisin itselleni edes 1 päivän hiljaisuutta ja rauhaa; vain minä, kirja ja hyvää suklaata...
Vierailija kirjoitti:
kuinka masentunut ja väsynyt on olisin varmaan puolet vuodesta sairiksella!! Mutta pakko vaan jaksaa töissä, kotitöissä, lasten kanssa, pomon juoksutettavana ja miehen ilona. Enimmän aikaa väsyttää niin että oksettaa, päätä särkee päivittäin ja mikään ei huvita. Kukaan muu ei tätä onneksi huomaa, olen tottunut oplemaan "duracell" ihan tahdonvoimalla.
Lääkitystä olen saanut vain kerran kuukauden satsin vuosia sitten - oli ihana kuukausi mutta en usko että voisin jatkuvasti elää lääkkeiden varassa. Pakko siis sinnitellä.
Ei voi kuin toivoa että talvi on n 4 kk kuluttua voiton puolella ja itse edelleen hengissä:) Täytän 50v keväällä ja eniten toivoisin itselleni edes 1 päivän hiljaisuutta ja rauhaa; vain minä, kirja ja hyvää suklaata...
miks pakko olla miehen ilona. Erota saa.
Mitä masennuslääkkeitä syödään vain kuukausi hyvä jos siinä ajassa edes alkaa vielä mitenkään tehoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuinka masentunut ja väsynyt on olisin varmaan puolet vuodesta sairiksella!! Mutta pakko vaan jaksaa töissä, kotitöissä, lasten kanssa, pomon juoksutettavana ja miehen ilona. Enimmän aikaa väsyttää niin että oksettaa, päätä särkee päivittäin ja mikään ei huvita. Kukaan muu ei tätä onneksi huomaa, olen tottunut olemaan "duracell" ihan tahdonvoimalla.
Lääkitystä olen saanut vain kerran kuukauden satsin vuosia sitten - oli ihana kuukausi mutta en usko että voisin jatkuvasti elää lääkkeiden varassa. Pakko siis sinnitellä.
Ei voi kuin toivoa että talvi on n 4 kk kuluttua voiton puolella ja itse edelleen hengissä:) Täytän 50v keväällä ja eniten toivoisin itselleni edes 1 päivän hiljaisuutta ja rauhaa; vain minä, kirja ja hyvää suklaata...
Taitaa olla joku ocd
joten miksi sinnitellä sellaisessa tilassa, joka ei ole normaalia? Jos tuntee fyysistä kipua ottaa lääkettä. Miksi henkistä kipua pitäisi kestää? Kaamosmasennukseen riittää muutaman viikon lääkitys, ei todellakaan jatkuva. Mutta kukin tavallaan.