Onko täällä sosiaalityöntekijöinä toimivia (epäpäteviä)?

Millähän eväillä sinäkin sitten perheita opastat?

Apua!

sopiiko kysyä missäpäin Suomea asut? Itse olen opiskellut perusopinnot ja aineopintoja aloittelen eikä ole kutsuja tullut edes haastatteluihin... Sos. työ on pääaine ja asun Helsingissä.

sosiaalityötä opiskelevien edelle, ainakin pk-seudulla.

Toki valmis sosionomi on helpompi palkata kuin vasta opiskeleva yliopisto-opiskelija, koska hänen on vaikeampi sitoutua työhön ja toki opintojen halutaan edistyvän, jolloin tulee opintopäiviä yms. kun taas sosionomi voi työskennellä täyspäiväisesti. Tosin vain vuoden sopparilla kerrallaan. Se lienee rasite.



Kyllä kaikkien kuntien etu ja tavoite on palkata päteviä, yliopistosta valmistuneita työntekijöitä, jotta virat saadaan pysyviksi, mutta kun se ei aina ole mahdollista, opiskelijat tai etenkin sosionomit ovat hyvä vaihtoehto. Sosionomeilla ei ole teoria samalla tavalla hallussa, mutta he osaavat todellakin kohdata asiakkaan :)

mutta he osaavat todellakin kohdata asiakkaan :)

Mitä valmiuksia sosionomilla on kohdata asiakas?Ja mitä merkitystä sillä on, jos ei kuitenkaan tiedä käytännön asioista yhtään mitään?

työntekijöitä, jotka osaavat kohdata asiakkaan. Nykyisin kohtelu ala-arvoista, eikä työtekijöillä todellakaan ole kykyä kohdata asiakasta.

painottuu pitkälti asiakkaan kohtaamiseen ja vuorovaikutustaitoihin asiakastyössä.

unohdin ketjun kokonaan...



eli 4 kysyi, missäpäin asun. Asun Keski-Suomessa pienessä kunnassa.



Opiskelen JY:ssa, gradua väännän.



Niin, ja olen itsekin sitä mieltä etten voi tuollaista työtä ottaa vastaan, koska en osaa noita asioita. Mutta hyvältähän se kuulostaa että töihin soitetaan..:)



Mun mielestä amk-sosionomit ovat kyllä päteviä. Ja heidät pitäisi kelpuuttaa sosiaalityöntekijöiksi.



ap

empaattisella luonteella, hyvällä sydämellä ja lastenkasvatuskokemuksella (omat lapset) varustettu nainen. Työpaikalla sitten vaan opetettais perusasiat lakikiemuroista. Näin mielestäni syntyy PARAS sosiaalityöntekijä lapsiperhetyöhön ainakin.



Jos ihminen istuu liian kauan koulunpenkillä imemässä kaikkia teorioita ja ideologioita jotka harvoin kohtaavat todellisuuden kanssa saadaan vain sosiaalityöntekijä joka haluaa etsiä käytöshäiriöitä, ongelmia ja psyykkisiä häiriöitä kaikkialta. Ja jonka toiminta perustuu tuomitsemiseen ja arviointiin - ei toisten auttamiseen, josta sosiaalityössä mielestäni perimmäisiltään pitäis olla kysymys.

Hyvin sanottu!:)

Mitä ihmeen tekemistä noilla on sosiaalityön kanssa?

Mullakin pitkänä sivuaineena sosiaalityö (ei siis pääaine), mutta ei ole kukaan töihin kysellyt.



Hyvä tietää, että siltäkin saralta voisi töitä irrota.:)

sosiaalityötä voi tehdä hyvin monenlaisilla alueilla.

jos todella luulet noin! Uskomatonta naivismia ja yhteiskuntatieteilijöiden aliarvioimista. Miten ihmeessä lastenkasvatus tosiaan liittyy sosiaalityöhön? Ajattelet varmaan pelkkää lastensuojelua, mutta siinäkään ei lastenkasvatustaidoilla ja empatialla pääse edes alkuun. Saatika aikuissosiaalityössä, päihdepalveluissa, vanhustyössä, vammaispalveluissa, mielenterveyspuolella, asumispalveluissa tai muuallakaan.



Sosiaalityö vaatii hyvin laaja-alaista osaamista - eikä vain niitä lakikiemuroita - eikä siinä riitä vain se, että osaa kuunnella ihmistä, kun pitäisi oikeasti tietää ja tuntea yhteiskunnan rakenteet ja palvelumallit ja osata palveluohjausta, tehdä suunnitelmallista sosiaalityötä ja monessa paikassa myös toimeentulotukea, joka vasta melkoinen viidakko onkin. Puhumattakaan useiden suurten lakikokonaisuuksien hallinnasta. Ja tämän lisäksi koulutukseen sisältyy ilman muuta asiakkaan kohtaamiseen liittyviä opintoja, esim. motivoivaa haastattelemista, asiakkaan "asianajajana toimimista", muutossosiaalityötä, sosiaalipedagogiikkaa jne. eli ei se ihmisen kohtaaminenkaan mikään helppo juttu ole, kun pitää pärjätä KAIKENLAISTEN ihmisten kanssa, ei vain niiden kivojen ja selväjärkisten. Eli olet kyllä aivan hakoteillä, 12.

Kyllä tarvitsee osata muutakin kuin olla empaattinen kuuntelija! Valtavien kokonaisuuksien hallintaa ja lisäksi monen monta yksityiskohtaa!

Ettei siinä empaattisena istuessaan tule rikkoneeksi lakia.

Epäpäteviä joka suuntaan ämpyileviä ämmiähän ne on koko sakki jos ihan tota puhutaan.

sosiaaliala on vaativa ja rankka, ei todellakaan voi puhua leppoisista työolosuhteista. Palkkakin on surkea vaadittavaan koulutukseen nähden. Siksi moni pitää sitä kutsumusammattina ja olenkin iloinen nähdessäni, miten paljon eri kunnissa olenkin tavannut lämpimiä, ihania ihmisiä tässä ammatissa. Asiakkaan etu on aina etusijalla, mutta valitettavasti tilanteissa on otettava myös elämän reaaliteetit huomioon, samoin ne lakipykälät ja kuntien omat ohjeet, joten asiakkaan tahto ei siis ole laki, eikä aina voida toimia niin kuin asiakas haluaa. Siitä kai nämä katkerat kommentit, tai ainakin tuo yksi, tulevat. Pohjimmiltaan sosiaalityössä kuitenkin on tavoitteena olla avuksi ja auttaa tavalla tai toisella heikommassa asemassa olevia - tai patistella, joskus hieman jopa vastuuttaa ja suostutettakin - mikä nyt kulloinkin on asiakkaan oman edun mukaista. Loppukädessä vastuu kuitenkin jää asiakkaan itsensä harteille.

jätettäisiin sorkkimatta. Mitään apua ei sosiaalityöntekijöistä ole - muuta kuin tietysti se, että eivät pyöri missään oikeassa työelämässä ihmisten tukkeena.

ap:n pääainetta. Se on ykp.



Mielenkiintoista keskustelua tässä ketjussa..