Olenko aiheesta loukkaantunut?

Oisivat kyllä hieman paremman tekosyyn keksiä.

Naisella punaiset silmät itkemisestä ja mies sanonut ettei lähde mihinkään.



Harmi lapsesi puolesta, mutta tuollaista kuulee tapahtuneen.

päivänsankaria on TOSI paha moka! Tai sitten se on suora tarkoituksellinen vihjaus? Ja tuo myös että eivät pahoittele etteivät tulekaan. Ja myös samana aamuna peruminen on törkeää.



Onhan tuo 100km suuntaansa pitkä matka. Tulee mieleen että ovatkohan olleet aamuyölle asti baarissa juopottelemassa ja nyt kaameessa krapulassa ja ehkä ei verikään ole vielä alkoholista täysin puhdasta että vois autolla ajaa... Itse tietenkin tunnet heidät paremmin.



AP, ota härkää sarvista ja soita heille. Sano suoraan että voi harmi kun ette päässeet tulemaan. Ja sano että teidän kummilapsi purskahti itkuun kun oli niin harmistunut ilmoituksestanne. Ja ilmoita samalla, että varmaan parempi että et enää jatkossa kerro lapselle etukäteen mitään teidän mahdollisesta tulostanne ettei lapsi sitten loukkaannu ja pety kun perutte.

että syy ei ole teidän perheessänne vaan heissä itsessään.

jos kyseessä lapsiperhe, tuskin juopottelu silloin.



TOSIN: se ettei pahoittele tai onnittele lasta, on moka. Itse olisin keksinyt jonkun tekosyyn, tyyliin että jollakin on kuumetta jne.

lapsen pahaa mieltä lieventäneet.



Voi myös olla että tuo syy minkä ilmoittivat, oli todellinen. Ehkä eivät vain pidä lapsen synttäreitä mitenkään tärkeänä juhlana, tai ajattele että juhlien onnistuminen olisi juuri heidän läsnäolostaan kiinni.

sen takia viikonloppuna 200 km, oli ihmisillä lapsia tai ei. Pettymyksiä tulee, eikä se sun lapses siitä rikki mene. Voi ihmetellä miksi joku itkee, jos soku vieras ei tule paikalle, itkeekö se jokasesta vieraasta, joka teille ei tule?

olisivat osoittaneet, että edes vähän osaavat ajatella myös "vastapuolen" kannalta. Lapsi kuitenkin jo niin iso, että tietää ko. perheen olevan hänen kummejaan ja myös odotti heitä vieraakseen (leikkiseuraa).



Alkoholilla en usko olevan osuutta asiaan. Väsymys varmasti se todellinen syy. Mutta eniten ottaa pannuun viime hetken peruminen ja se tosiaan, että asia vain ilmoitetaan tekstiviestillä ilman pahoitteluja ja onnitteluja. Vähemmän tökerösti olisi voinut hoitaa (esim. soittaa ja pyytää lapsen puhelimeen ja onnitella.. ja antaa jo vaikka paria päivää ennen ennakkotietoa, että ei ehkä jakseta lähteä ajamaan). No, meitä on moneen junaan. Lapsikin oppii, että elämässä tulee pettymyksiä.. :=/



t. Ap

100 km suuntaansa on tosi pitkä matka ajaa lapsiperheelle. Ihan hyväksyttävä syy perua. Se, ettei viestissä ollut onnittelua, on ikävää. Mutta ehkä he onnittelevat myöhemmin.



Itse en lähtisi ajamaan lapsieni kanssa 200 km matkaa, kummilapseni syntymäpäiväjuhlien vuoksi.

sitten epäkohteliaasti ottamatta ollenkaan huomioon toista osapuolta, kummilasta. Ihmettelen, jos joku on eri mieltä.

t. Ap

sen takia viikonloppuna 200 km, oli ihmisillä lapsia tai ei. Pettymyksiä tulee, eikä se sun lapses siitä rikki mene. Voi ihmetellä miksi joku itkee, jos soku vieras ei tule paikalle, itkeekö se jokasesta vieraasta, joka teille ei tule?

Voi olla sattunut jotain joka menee synttäreiden edelle.

Anoppini on viisaasti sanonut, että tärkeitä asioita ei hoideta tekstiviestillä tai sähköpostilla vaan silloin soitetaan.



Ymmärrän, että lapsi pahoitti mielensä ja ihan syystä. Tuossa iässä synttärijuhlat on lapselle TOSI tärkeitä ainakin meidän perheessä.



Onko kummisuhde muuten hyvä, pidättekö yhteyttä, vai onko ollut muutenkin vaisua. Niistä voit mietiskellä pohjaa tälle matkan perumiselle ja onko aihetta loukkaantumiseen.

Syy voi olla vaikka mikä, ja sitä ei tarvitse alkaa tilittää teille. Sen ap:n pikku piltin vaan täytyy oppia kestämään pettymyksiäkin elämässä, ilman että kaikkea kontrolloiva mamma tekee järkyttävää draamaa tuollaisesta kuitenkin pienestä asiasta. Harmittaa ehkä, ok, ,mutta jatkakaa elämää! Onnitella tosin olisi voinut viestissä, sitä mieltä minäkin.



Ja tuo yksi joka neuvoi että tartu härkää sarvista ja ala vinkua puhelimessa kummeille ja syyllistää, olipa HUONO neuvo.

100 km suuntaansa on tosi pitkä matka ajaa lapsiperheelle. Ihan hyväksyttävä syy perua. Se, ettei viestissä ollut onnittelua, on ikävää. Mutta ehkä he onnittelevat myöhemmin.

Itse en lähtisi ajamaan lapsieni kanssa 200 km matkaa, kummilapseni syntymäpäiväjuhlien vuoksi.

Samoin he tulevat kyllä meille syntäreille.

Sukulaissuhde on myös eräällä lapsella kummisuhde.

sitten epäkohteliaasti ottamatta ollenkaan huomioon toista osapuolta, kummilasta. Ihmettelen, jos joku on eri mieltä.

t. Ap

En siis ole ollenkaan eri mieltä kanssasi. Meillä on kuitenkin ollut joskus niin vaikeaa omassa perheessä, että voisin kuvitella että kun "asiat" on päällä,tulee toimittua harkitsemattomasti ja on niin paha olo oman elämänsä kanssa, ettei sillä hetkellä kykene ajattelemaan asiallisesti saati toimimaan fiksusti.

että peruttiin viime tipassa. Eli jos kutsuttaessa on jo sitä mieltä, ettei jaksa tulla niin voisi kieltäytyä jo silloin. Itseäkin harmittaa nämä viime tipan perujat. Yhdessä sukulaisperheessä aina joku "sairastuu" kun pitäisi meille tulla. Tajusin tekosyyksi vasta kun meillä kerran lapsi oikeasti sairastui ja syytettiin valehtelusta.

Ehkä niille tuli joku kriisi. Ei niin mahdotonta kun on kyse lapsiperheestä.

Vähintään olisi pitänyt soittaa ja kertoa todellinen syy ja onnitella päivänsankaria.



Ja jos ei ollut aikomustakaan tulla, niin olisi voinut ilmoittaa ajoissa, etteivät pääse tai pysty tulemaan.



Ja meille ei 100km todellakaan ole pitkä matka kummilapsen synttäreille. Ja jos ei päästä juuri oikeisiin bileisiin, sovitaan toinen ajankohtana, joka sopii kaikille. Ja jos ei päästä lähiaikana, lähetän lahjan postissa. Mun kummityttöni asuu 250km:n päässä. Sama heillä toiseen suuntaan, lahja vähintään tulee postissa, jos eivät pääse tulemaan lähiaikoina.



Tosin on meillä miehen veli vaimoineen jättänyt esim. joulun aivan huomiotta. Siis vaikka ovat kahden lapseni kummeja :/ Ja vaimo tulee tosi harvoin synttäreille, aina on maha tai pää kipeä. No, onneksi mies edes tulee yleensä synttäreille.

Mua ärsyttää se, että tosiaan oletetaan, että ihmiset pääsee (lähelle tai kauas) just jonain tiettynä päivänä. Kun on muutakin elämää kuin sukulaisten lasten synttärit. En ikinä loukkaantuisi jos mun lapsen synttäreille ei päästä, vieraat saavat käydä silloin kun heille sopii ja tietysti he myös silloin ymmärtävät, ettei kummempia synttäritarjoiluja ole silloin. Mutta ei myöskään pakkoa ajella halki Suomen tai perua muita menoja synttärimääräysten vuoksi.

Sitä voisi jokainen kysyä itseltään. Minulle lähisuvun (serkkujen) ja kummilasten synttärit ovat niin tärkeitä että niiden takia hyvinkin matkustetaan toi 100km suuntaansa. Ne ajankohdat katsotaan summitain kalenterista jo ennakkoon eikä varata siihen mitään tyyliin kans.opiston kurssia tms.



Me arvostamme lähipiirin lapsia olemalla mukana heidän elämänsä eri käänteissä, on ne sitten synttäreitä tai mitä vaan.



Ja kyllä minulla on 2 alle kouluikäistä pientä lasta ja jaksan heidän kanssa reissata.



Ja ap sinä olet ihan oikeassa. Kummit käyttäytyivät huonosti kummilastaan kohtaan, olisi vähintään pitänyt onnitella puhelimessa. Se on kohteliasta ja hyvää käytöstä. Ja vaikka olisi millainen perheriita kummeilla menossa niin aikuisen ihmisen nyt vaan pitää jaksaa käyttäytyä.



Mikä teille on sitten elämässä tärkeää jos ei lapset? Minä minä minä vai?



äiti ja kummitäti, aivan ymmällään joidenkin vastauksista