Miksi täytekakku ei tee kauppaansa enää lasten synttäreillä?

Tosin ei silloin 1980-1970-luvulla mitään sipsejä tai popcorneja edes tarjoiltu.

Sipsejä, karkkia, keksiä jne.

Aika hienoja, eikä lapsi tunnista jotain marsipaaniautoa syötäväksi kelpaavaksi, vaikka sisus oliskin OK. Meillä on lapsille kyllä kelvanneet ihan yyberperinteiset mansikka/vadelma/kinuskikakut kermavaahdolla. Varsinaisia lasten kestejä tosin ei ole pidetty, mutta siis juhlia kuitenkin. Jos taas kakkuna on joku keltainen tyrni-lakka-juusto-hyytelökakku, siihen ei koske yksikään lapsi.

Oksennusta pidätellen söin kilttinä lapsena täytekakkua, vaikka inhosin silloisia kreemejä, erityisesti banaania kakun täytteenä ja superyökötyksenä maidolla kostutettua kakkua. Kaiken lisäksi minulla oli diagnosoimaton laktoosi-intoleranssi. Nyt aikuisenakin pelkään aina ottaa kakkua, kun ei tiedä, jos siinä on noita inhotuksen aiheita. En edes piittaa makeusasteesta, kakun kuivuudesta tai kosteudesta, keskityn vain siihen, että saan olemattoman siivun alas emäntää loukkaamatta.



Herkkuja ei lapsena juuri syöty, eikä nytkään. Se ei ole nirsouden syy.

Usein täytekakut eivät ole kovin hääppöisiä maultaan. Ehkä monilla lapsilla on kokemuksia kuivista täytekakuista. Muistan itse lapsuudestani, että petyin monesti muiden synttäreillä siihen, että täytekakku olikin tosi kuivaa ja usein ylimakeaa.

Ennen (ja vieläkin jotkut tekee) kakut olivat itse asiassa ällömärkiä, liikaa kostutettuja, ja toivottoman makeita.

En voinut sen takia sietää täytekakkuja lapsuudessani 70-luvulla. En myöskään juonut limsaa oikein mielelläni. Eikä tämä tosiaankaan johtunut liioista herkuista muina päivinä. :-)

Nyttemmin moni osaa tehdä paljon parempia kakkuja kuin silloin. Eli jos tiedän tekijän hyväksi, otan mielelläni.