En halua miestäni. mikä neuvoksi?

Niin, siis yksityinen gyne ei tehnyt hormonitasapainomittausta, olin siis siita valmis maksamaan vaikka opiskelija olinkin. Ja mitä siihen rahaan tulee, niin siitä ei meille mitään pulaa ole, eli kyse ei ole siitä, että köyhä mies ei innostaisi, niinkuin joku ehdotti :) Aika paljon tämä tuntuu ihmisissä huumoria herättävän, toivon kuitenkin, ettei ilkeily mielessä. Tämä on kuitenkin kamalan ikävä asia elämässäni, vetää niin surulliseksi. Miestäni en halua vaihtaa, aivan ihana on ja todella komeakin on :) Suhteemme alku ajan panimme kuin puput, eli jotain päässäni vinksahti, kyse ei ole siitä, etteikö mieheni olisi normaali naisen mielestä seksikäs.



Mutta siis, ei rahahuolia tai muitakaan huolia. Ei myökään mitään masennusta. Perus iloisia ja onnellisia ihmisiä olemme. Ajoittaista stressiä on, muttei mitään pitkäkestoista joka voisi selittää usean vuoden haluttomuuden.



Minusta tuntuu, että kyse on nykyään siitä, että yleisenä haluttomuusaikana opin elämään mieheni kanssa platonisessa suhteessa ja nyt libidon parannuttua, en enää tavallaan osaa aloitaa hommaa mieheni kanssa ja nähdä häntä seksuaalisesti. Siihen kaipailisin vinkkejä, miten homman saisi taas sujumaan?

olen syönyt samoja teinistä saakka



-ap

olen varma, että sisimmässäsi tiedät vastauksen haluttomuuteesi.



Niin, ja tuota se just on: pitkä suhde, kumppani on liian tuttu tai jotain tämä kaltaista. ei muutakuin itsetutkiskelua, jonka ovulla oivallat asiat eri näkökulmasta!



Ole rehellinen itsellesi niin kaikki ovat onnellisia!



Onnea -toivottavasti löydät itsesi. Suo myös miehellesi onni!

olemmekaan käyneet keskusteluja asiasta! Pohtineet eroa, asuneet eri maissa ja vaikka mitä! Mutta rakastamme toisiamme niin paljon, että emme halua erota, meillä on älyttömän ihanaa yhdessä muuten. Meillä on hauskaa, me keskustelemme asioista niin samalla aaltopituudella, riitelemme rakentavasti ja mielestämme olemme loistavat isä ja äiti tuleville lapsillemme. Meillä molemmilla on kokemusta muistakin suhteista, vakavistakin, mutta mikään ei ole vetänyt vertoja tosillemme. Tämä yhtäkkiä alkanut haluttomuuteni, joka siis oli aluksi aivan totaalihaluttomuutta, en halunnut ketään enkä mitään, on mielestäni hyvin outoa, enkä voi uskoa, että rakkauden huumassa kaksi vuotta tapaamisestamme salamana kirkkaalta taivaalta alkanut haluttomuuteni johtuisi siitä, että mieheni ei yhtäkkiä sopisikaan minulle. En ole koskaan kokenut yhtä mahtavaa seksiä kenenkään muun kanssa kuin hänen ja kumppaneita minulla on ollut useita. Käsittämättömältä tämä tuntuu itsestänikin. Haluaisin niin haluta.

Niin kuin joku aiemmin pohti... Ei ole mitään yksittäistä labrakoetta jonkun "yleishormonin" testaamiseksi. Ymmärrän, että perusfysiologia on vaikeata maallikolle ymmärtää, mutta kukaan gyne ei sua mihinkään hormonitesteille olis lähettänyt.

Hyvä suhde menee pilalle. Pakko hakea se seksi muualta. Ei millään pahalla, ei vaan kiinnosta panna halutonta.

T: MiestenMies

mutta totesi, että testeihin ei yleensä noin vain ihmisiä laiteta ja suositteli seksuaaliterapiaa. Tämä siis gynen kanssa käyty keskustelu.

-ap

Niin kuin joku aiemmin pohti... Ei ole mitään yksittäistä labrakoetta jonkun "yleishormonin" testaamiseksi. Ymmärrän, että perusfysiologia on vaikeata maallikolle ymmärtää, mutta kukaan gyne ei sua mihinkään hormonitesteille olis lähettänyt.

minulla pillerit aiheuttaa haluttomuutta :(



Toki suhteen alussa halutti, ja harrastettiin seksi, uutuuden viehätys jne.



Mutta nyt huomaan kyllä selvästi, että kun ei syö pillereitä, haluan ihan eri tavalla, kun taas syön pillereitä, halut vähenee, tuntuu että seksi ei kiinnosta yhtään, ja koko mies suunnilleen ällöttää. Olen testaillut eri pillereitä, kun on ollut sivuvaikutuksia muutenkin, ja esim. minipillereiden kanssa halut katosi ihan täysin, koko mies yökötti. Kun lopetin pillerit, halut palasi.



Niilläkin voi olla merkitystä!

Teette aina samat asiat ja se ilmeisesti kelpaa miehelle muttei sinulle. Olet ehkä kyllästynyt siihen samaan "näytökseen" minkä miehesi sinulle antaa.

Ehkä voisitte tehdä erijuttuja. Vaikka ryhmäseksiä tai jotain repäisevää. Ryhmäseksin jälkeen yleensä normaali seksikin innostaa vähän aikaa kunnes sama perversio on toistettava saadakseen kipinää alle.

Testejä, pohtimista, syyllistämistä, terapiaa... meillä meni kaikki muuten älyttömän hyvin 15 vuotta. Oltiin mitä parhaat kaverit ja miten hyvin kaikki synkkasikaan. Ei mitään ajatusta, että siihen tarvittaisiin ketään muuta. Se kaikki hyvä olo siitä kaikesta muusta korvasi sitä mikä seksistä puuttui. Kunnes sitten... raskaus - lapsi - elämä muuttui. Oli aikaa ja tarvetta katsoa suhdetta toisin silmin. Pitkä tarina tässä välissä, mutta lopputulos oli ero (josta on jo aikaa). Tajusin, että kokonainen minä ja seksuaalinen minä kuuluikin naiselle. Nyt vaimon kanssa onnellinen kaikkiaan... :)



P.S. tämä ei tarkoita, että AP olisikin kaapissa, vaan että tarinoita samanlaiseen alkuun mahtuu varmaan monta.

Minua ahdistaa, kun en halua. Haluaisin haluta. Mieheni taas ei muuta teekään ja todellakaan ei anna minunkaan sitä unohtaa. On kamalaa, kun joutuu välttelemään tiettyjä tilanteita, joissa mies pääsee lähelle ja alkaa ehdotella ja lähennellä, jos niin voi sanoa. Minä menen myös sata kertaa mieluummin sänkyyn hyvän kirjan kuin mieheni kanssa :(

Mulla on ihana mies mutta pienet lapset, yövalvomista ja väsymistä. Ei juuri omaa aikaa. Sitten kun lapset on nukkumassa niin haluaisin ottaa omaa aikaa enkä jaksa enää ajatella koko päivän lasteni tarpeita täytettyäni että miehelläkin olis tarpeita. Mutta kyllä me harrastetaan seksiä 1-2krt viikossa yleensä. Joskus on sitten kumminkin ihan kivaa ja saan orgasminkin. Joskus en jaksa edes yrittää mutta miehen mieliksi suostun.



Mun mielestä ongelma näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi on että mä olen vaan äiti nyt. Aamusta iltaan ja kaiken yötä lapset tarvii jotain multa eikä mulla ole mitään omia juttuja. Äiti-vaihteelta on musta vaikea hypätä jonnekkin "upea, himokas vaimo"-vaihteelle. Ja tosiaan kun väsyttää niin tuntuu että mieskin on vaan yks "vaatija" lisää kun sekin vaatii multa jotain.



Me puhutaan tästä ja ongelma on tiedossa. Mitään radikaalia muutosta on tuskin tulossa ihan lähiaikoina mutta yritetään nyt pitää vähän seksielämää yllä. Sitten kun olen päässyt imetys- ja vauvavaiheesta taas niin luultavasti järjestän itselleni pari kertaa viikossa oman menon mihin menen vaikka niin että hommaan lastenhoitajan pariksi tunniksi. Tarvitsen omaakin aikaa, jumppaa, kahvittelua tms. Haluaisin "löytää" uudestaan vartaloni, vaikka olen hoikka niin en tunne itseäni kauniiksi ja olen jäykkä ja selkää kolottaa kun nostelen lapsia kaiken päivää. Ja olen nuori nainen minäkin! Täytyy ajatella että tämä menee aikanaan ohi ja tällaisia vaiheita tulee parisuhteessa.



Sinulle ap ehdottaisin minäkin hormoniehkäisystä luopumista tai ainakin merkin vaihtamista(tai esim. ehkäsyrengas?)jos se voisi auttaa. Kannattaa ainakin kokeilla! Vaikutus ei varmaan näy heti mutta muutaman kuukauden päästä tiedät johtuisiko haluttomuus osaltaan pillereistäkin. Mutta naisen suurin sukupuolielin on kuulemma aivot. Anna aivoille jotain nastaa(jos ei ihan se ryhmäseksi mitä joku ehdotti kiinnosta niin sitten vaikka pornosivuja ja myös pelkkiä "eroottisia kertomuksia"löytyy ihan oma sivusto, en vaan muista sen osotetta nyt kun en ole aikoihin käynyt). Varmaankin suhteessanne on arki tullut kuvioihin ja siksi seksi on lopahtanut. Itse uskon että se tulee eteen jokaisen kumppanin kanssa mutta siitä voi taas päästä yli ja seksi alkaakin maistua.

Tässä oikea vastaus. Mulla myös aiheutti pillerit yhtäkkiä haluttomuutta. Aikaisemmin sopivat hyvin.



Sitten ala leikkimään ajatusleikkiä, pyydä miestäsi kiusoittelemaan sinua ihan vaivihkaa..kyllä ne tunteet sieltä vielä tulee usko mua.



Kun on elänyt pitkään seksittä tuntuu kuin ei enää viitsi/osaa/jaksa, sun pitää vaan päästä taas vauhtiin.



Tsemppiä!

Taisi olla niitä ainoita vastauksia itse kysymykseeni, ei sillä, etteikö asiasta voisi muutenkin keskustella. Mutta näitä vinkkejä ja tsemppejä kaipailin :)

-ap

Tässä oikea vastaus. Mulla myös aiheutti pillerit yhtäkkiä haluttomuutta. Aikaisemmin sopivat hyvin.

Sitten ala leikkimään ajatusleikkiä, pyydä miestäsi kiusoittelemaan sinua ihan vaivihkaa..kyllä ne tunteet sieltä vielä tulee usko mua.

Kun on elänyt pitkään seksittä tuntuu kuin ei enää viitsi/osaa/jaksa, sun pitää vaan päästä taas vauhtiin.

Tsemppiä!

#22 vei sanat munkin näppikseltäni...



Olis kiva haluta, mutku ei niin ei. KUN sit joskus jotain vähän puuhastellaan, niin tuntuu hyvältä joo, saan orgasmin ja kaikkee, mut ku mikään ei silti tunnu miltään... Täytän jonkun muun tarpeita 24/7 eikä mulla enää omia taida ollakaan...

ja katso mitä tapahtuu. Minulla ero oli huikea...halut kasvoivat ja seksi tuntuukin paremmalta. Suosittelen!

Mulla on aivan samaa "ongelmaa", sillä erolla että vaikka miten olen asiasta ja tunteistani puhunut miehelleni, hän ei sitä vaan tajua, ei niin millään. Hän ei vaan pysty käsittämään, miksen minä pysty sammuttamaan sitä äiti-vaihdetta (kun lapset kuitenkin nukkuu viereisessä huoneessa) ja muuttumaan salamaniskusta himokkaaksi vaimoksi, kun kerran hänkin ihan sujuvasti pystyy hyppäämään isän roolista ties mihin rooliin. Olen yrittänyt selittää, että hänellä asiaan auttaa paitsi hormonit, kun hänen kroppansa ei ole täynnä imetyksen mukanaan tuomia hormoneja, niin myös se, että miehelläni on jatkuvasti pitkin päivää useampia rooleja. Hän on pomollensa työntekijä, alaisilleen pomo, kavereilleen kaveri/työkaveri, opettajalleen/kouluttajalleen opiskelija, vanhemmilleen poika ja niin edelleen. Mä olen koko päivän 24/7/365 vain äiti lapsilleni, kun en käy töissä, en tapaa kavereitani, en opiskele, en tee mitään muuta kuin olen äiti. Mulla ei ole omia vanhempia, joten en edes ole kenenkään tytär. Niillekin harvoille ihmisille (neuvola, naapurit, lasten kavereiden vanhemmat), joita tapaan, olen aina ja ikuisesti vain ja ainoastaan "S:n ja A:n äiti", harva edes tietää etunimeäni.



Mä toivon, että tämä menee ohi ja helpottaa sitten, kunhan lapset kasvavat isommiksi, imetys loppuu, palaan töihin ja joskus ehka saan myös sitä kuuluisaa omaa aikaa. Jotenkin vaan tuntuu aika toivottomalta tämä, etenkin kun mies on taas alkanut puhua, että josko vielä kolmas lapsi saisi tulla... ei sinällään, että siinä jotakin vikaa olisi, toisaalta sen haluaisinkin, mutta toisaalta luulen, että miehelle koko lapsitoiveen juju on siinä, että uskoo/toivoo/tietää saavansa seksiä siten - ja lapsen synnyttyä se olen taas minä, joka olen ansassa tässä äidin roolissa.

Meillä yhdessä oloa takana kohta 13 vuotta, ikää n 29 pian ja sama vika.mies about suuttuu kun en yhtään syty hänestä(loukkaantuu, koska minä kyllä sanon asiat suoraan).okei asia varmaan osittain johtuu siitä, että olen viimeisilläni raskaana ja ollut aika tuskainen raskaus muutenkin, joten ihan jalkojen levityskin työlästä..mietin et jos mies oisi samanlainen mulle kun mä sille, ni en varmaan kestäis sitä..mut oikeesti yrittänny sata kertaa sanoa et tää ei oo enää mitään uutuuden viehätystä yms, sellanen myös sytyttäis ja piristäis varmaan.mut en tosiaan kans halua pettää/erota, en tahtois tehdä sitä toiselle. Miten tästä pakko seksistä pääsee..harvoin saan orgasmia, tai oon koskaan saannu-oman käden kautta saisin vaikka harvase päivä..eli halutkaan ei oo kadonneet.Ja ihailijoistani näen unia..eli elämän tylsyyskö tässä kyseessä.meille kans toinen muksu tulossa ja ikäero aika pieni..mut en mä usko et olen koskaan oikein nauttinut mieheni kosketuksesta, sitten ekojen vuosien jälkeen..outoa?

ja sen jälkeen alat katsoa, sytytkö.

Olen 35-vuotias nainen, naimisissa, 2 lasta. En ole halunnut seksiä 3 vuoteen. Hormonaalista ehkäisyä en ole käyttänyt 10 vuoteen, joten se ei voi olla syynä haluttomuuteeni.



Itsekseni olen mietiskellyt asiaa paljon ja olen tullut samaan lopputulokseen kuin aiempikin vastaaja. Äiti-roolia on vaikea sammuttaa. Kun lapset illalla laitetaan nukkumaan, joutuu kuulostelemaan koko ajan joko nämä nukkuvat, lapsilla on tapana käydä olkkarissa jotain selittämässä 2-3 kertaa ennenkuin oikeasti nukahtavat. Mulla on koko ajan tunne että nukkuvatko varmasti, entä jos ovatkin hereillä. En pysty harrastamaan seksiä jos epäilen lasten olevan hereillä.



Miehelle olen lukemattomia kertoja sanonut että haluaisin kahden keskistä aikaa, sellaista että viedään lapset johonkin hoitoon (mummoille tai kummeille), mennään johonkin syömään, hotelliin yöksi tms. Että saan olla nainen joka voi keskittyä olemaan vain oma itsensä, eikä olemaan vain äiti jonka tehtävä on täyttää toisen tarpeita. Mies ei kuitenkaan ole halukas siihen. Hänelle riittää normaali arki, minullekin sen pitäisi riittää. Hänen mielestään siis.



Odotan vain että lapset kasvaisivat äkkiä ja olisivat jo niin isoja että kulkisivat kavereillaan, eikä heitä aina tarvitsisi hoitaa ja holhota. Meillä nuorempi lapsi on aina äitin perään, äitin pitäisi aina olla antamassa ruokaa, pyyhkiä nenä, auttaa jossakin. Huutaa aina äitiä jos tarvitsee jotakin. Monta vuotta saan vielä odottaa, esikoinen lähtee syksyllä kouluun ja nuorempi on 4-vuotias. Ehkä sitten helpottaa. Toivon vain että parisuhde kestää tämän ajan.



Samaan aikaan tunnen syyllisyyttä ajatuksistani, lapset ovat kuitenkin niin lyhyen aikaa pieniä jotka tarvitsevat äitiä ja isää. Ja minä käytän sen ajan haaveiluun että olisivatpa jo isompia. Surullista.