Lue keskustelun säännöt.
Ohris ilmoittautuu ;)
20.11.2009 |
Pitkästä aikaa kirjoitan tänne. Keskenmeno tapahtui juhannusaattona raskausviikolla 19. Äsken kirjoitin ensimmäisen viestin "vauvakuume"-osioon eli toipuminen on hyvällä mallilla myös henkisesti, vaikka omaa enkelipoikaani en koskaan unohdakaan. Elämä on näyttänyt parhaat puolensa keskenmenon jälkeen ja siitä olen saanut uskoa tulevaan. Toivottavasti mahdollisimman moni liittyisi tuonne vauvakuumeilun puolelle ja mahdollisimman pian myös odotus osioon...
Hyvää marraskuun loppua kaikille!
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta ensimmäisestä km:stä on 8 viikkoa. Ajat (hhavat) tuntuivat jo parantuneen kummasti. Viime yö mani kuitenkin taas katkeruuden kourissa. Loppuukohan tämä joskus? Vet on niiiiiin poissa. No ensiviikolla voisi olla yritysaika. ostin tuossa ovistikkujakin. Jotenkin usko elämään on taas hakusessa. Jos tämä tekee näin kipeää, niin entä jos tulee toinen?! Olisiko hiukka onnellisuutta liikaa vaadittu. Tiedän, että tämä menee jo itsesäälin piiriin, mutta kohta pää räjähtää.
Siksi onkin mukavaa kuulla hyviäkin uutisia, josko se paistaisi aurinko tähänkin risukasaan.