Oletko opiskellut helppoa vai vaikeaa alaa?Uskaltaisinko yrittää sitä vaikeaa,selviänkö,ov?

ettei minua tutut tunnista täältä, mutta opintoihin kuuluisi mm. jonkin verran tietotekniikkaa ja matematiikka, joista varsinkin jälkimmäinen on minulle vaikeaa



T:ap

Aina joku on toiselle helppo ja toiselle mahdottoman vaikea.



Minulla on tohtorin tutkinto, pääaineena fysiikka. Se kai on yksi "vaikeista" aloista, mutta minulle se on aian ollut helppoa (toki ajattelua ja työtä vaativaa, varsinkin muutama syventävien opisntojen todella matemaattinen kurssi teetti hurjasti työtä). Mutta minusta fysiikassa (ja matematiikassakin) on aina ollut helppoa se, että riittää ymmärtää, ei tarvitse päntätä eikä kirjoittaa tolkuttomasti esseitä ja muuta sanahelinää ;)



Jollekin toiselle vaikka ihmisryhmien dynamiikan tai poliittisten motiivien miettiminen ja siitä kirjoittaminen on luontevaa, abstrakti pähkäily tai matemaattiste työkalujen soveltaminen kauhistus.

vaikka, millainen lukion päästötodistus oli ja missä tiedekunnassa opiskelisit.

arvosanoja välillä M-L, kirjoitin pakollisten lisäksi yhden aineen ylimääräisenä

T:ap

vaikka, millainen lukion päästötodistus oli ja missä tiedekunnassa opiskelisit.

selviät, jos matikastakin on tullut tuollainen arvosana. Lyhyt matikka aiheuttanee pientä ylimääräiestä opiskelua.

Et tarkentanut sitä, pitäisikö sinun opiskella matematiikkaa sinänsä (esim perusopinnot, aineopinnot?) vai onko kyse siitä,että alalla käytetään matemaattisia menetelmiä työkaluina.



Ero nimittäin on huima... Yliopistotason matematiikka on hyvin abstraktia, pääasiassa todistustekniikkaa ja sen sovaltamista. Sovellettu matematiikka taas on lähempänä lukion laskentoa, ja monet laitokset opettavat itse sen matematiikan, joka kuuluu heidän omiin ainekokonaisuuksiinsa :D Matematiikan laitoksen opettama matematiikka etenee työkalupakkikäyttöä ajatellen aivan liian hitaasti. Matemaatikoille se on tietysti mielekästä.

riittaa se etta jaksaa istua ja laskea.



Itse suoritin luonnontieteellisen perustutkinnon ja opintoihin riitti etta jaksoi harjoitella kunnon laskurutiinin. Jos on hyvin lahjakas niin sitten ei tuohonkaan mene kovin paljon aikaa.

vaikka matematiikan pystyisi kyllä ottamaan sivuaineeksikin, mutta itse en aio niin tehdä mikäli opiskelemaan pääsen, muitakin vaihtoehtoja onneksi on paljon. Pitkä matikka ei ole opiskelemaan pääsyn edellytys, mutta sitä kuitenkin suositellaan ja minä olen käynyt lukiossa vain lyhyen matikan.

T:ap

Et tarkentanut sitä, pitäisikö sinun opiskella matematiikkaa sinänsä (esim perusopinnot, aineopinnot?) vai onko kyse siitä,että alalla käytetään matemaattisia menetelmiä työkaluina.

Ero nimittäin on huima... Yliopistotason matematiikka on hyvin abstraktia, pääasiassa todistustekniikkaa ja sen sovaltamista. Sovellettu matematiikka taas on lähempänä lukion laskentoa, ja monet laitokset opettavat itse sen matematiikan, joka kuuluu heidän omiin ainekokonaisuuksiinsa :D Matematiikan laitoksen opettama matematiikka etenee työkalupakkikäyttöä ajatellen aivan liian hitaasti. Matemaatikoille se on tietysti mielekästä.

Mutta minusta fysiikassa (ja matematiikassakin) on aina ollut helppoa se, että riittää ymmärtää, ei tarvitse päntätä eikä kirjoittaa tolkuttomasti esseitä ja muuta sanahelinää ;)

Etenkin syntaksi ja teoreettinen kielioppi ovat siitä helppoja, että kun perusjutut oivaltaa niin sen jälkeen kaikki sujuu tutulla kaavalla. Ei tosiaan tarvitse opetella mitään ulkoa.