Lue keskustelun säännöt.
Muita joille ystävystyminen aikuisiällä vaikeaa?
15.11.2009 |
Kaikki läheiset ystävät, joille siis voi puhua ihan mistä vaan, ovat peräisin ala-asteelta ja ystävyys säilynyt tähän asti (nyt ollaan 30-vuotiaita), mutta asuvat kaikki eri puolilla Suomea ja osa jopa ulkomailla, joten nähdään harvoin. Opiskeluaikana kyllä tutustuin helposti toisiin, mutta heistäkään ei jäänyt kuin satunnaisia tuttavia, joita moikataan ja tyyliin kerran vuoteen nähdään (tai nähtiin, nyt tämäkin on alkanut hiipumaan). Vuosi sitten muutettiin uudelle paikkakunnalle enkä tähän päivään mennessä ole saanut ystävää. Käyn kyllä perhekahvilassa, mutta näitäkin ihmisiä näen vain siellä ja sattumalta kylällä. Eli kahvittelu-, jutustelu-, lenkkeily-, shoppailu- ja vierailukavereita ei ole tullut.
Mistä tämä sitten johtuu? Olen pohjimmiltani ujo ja epävarma itsestäni. En ymmärrä miksi en "uskalla" pyytää jotakin kiinnostavaa henkilöä esimerkiksi käymään meillä tai lähtemään kanssani lenkille, siis tutustumaan itseeni. Tällainen minusta tuli lukiossa, enkä ymmärrä miksi. Voin kyllä jutustella perhekahvilassa toisten kanssa niitä näitä tai naapurin kanssa pihalla parikin tuntia yleisellä tasolla asioista, mutta siinä se sitten olikin. Jotenkin se seuraava askel on liian iso otettavaksi eli se että pyytäisi toista käymään meillä tai vaikka kaupungille. Enää ei voi kysyä "alakko nää mua?" kuten ala-asteella :-)
Mitenkäs muut ootte saaneet ystäviä? Avanneet suunne ja pyytäneet käymään vai miten? Tuntuu, että olen joku sosiaalinen tumpelo ja pelkään siirtäväni taitoni lapsille. Kotoa tämä varmaan mullekin on tullut. Meillä ei paljon käynyt vieraita, koska isä oli aina töissä, joten mekään ei käyty missään (paitsi kauempana asuvilla sukulaisilla lomien aikaan). Äidilläni kyllä oli (ja on edelleen) muutama läheinen ystävä.
Kommentit (2)
Työnteko on se joka erottaa aikuiset lapsista. Ilman työntekoa tutustuminen olisi helppoa.
Työpäivän jälkeen ei jaksa iltaisin tavata ketään ja viikonloppuisinkin haluaa levätä työviikkoa varten.
Lapsena ei ollut vastuuta joten ajan pystyi käyttämään ihmissuhteiden luontiin.
Aikuisella ystävyys perustuu lähinnä yhteiseen päihteen käyttöön.
Vanhemmille päihteiden käyttö ei sovi eikä ole suotavaa.
WT-elämä on vaihtoehtoinen elämäntyyli. WT-ihmisillä on enemmän ihmissuhteita koska työnteko ei vie aikaa. Yhteiskunta maksaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoanan erona, ettei mlla ole niitä kouluaikaisiakaan kavereita enää. Vuosien saatossa yhteyden pito on harventunut. Yksi läheinen kaveri on.
Muut tuttavat olen saanut eri elämänvaiheessa. esim. opiskeluaikana ne kaverit oliva läheisiä, mutta yhteyttä ei pidetä enää.
Samoin sain puistossa hyviä kavereita kotiäitivuosina, mutta töihin palattua yhteyden pito on jäänyt.
Työkaverit ovat minulle tärkeitä, mutta en tapaa heitä ollenkaan vapaa-ajalla.
Olen miettinyt asiaa paljon ja koen että ihmiset kyllä tykkäävät minusta silloin, mutta en tiedä miksi olen ihminen johon yhteydenpito lopetetaan, kun elämäntilanne muuttuu.
Joten en osaa neuvoja antaa. Minäkin koen olevani soiaalisesti ehkä hieman vetäytyvä. En ainakaan isoissa joukoissa ole suuna päänä. Ja itsestäni puhuminen on vieraammille hankalaa.