Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet ihmisestä, joka käy katsomassa hyvin dementoitunutta äitiään
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä saa äitikään, jos on hyvin dementoitunut. Äiti tuskin tuntisi tytärtään eikä puolen tunnin päästä muistaisi, että tytär on käynyt. Tyttärelle taas tulisi paha mieli, ellei muusta niin pelkästään siitä, että äiti on niin huonossa kunnossa. Ymmärrän tytärtä täysin.
Eikä saa äitikään, jos on hyvin dementoitunut. Äiti tuskin tuntisi tytärtään eikä puolen tunnin päästä muistaisi, että tytär on käynyt. Tyttärelle taas tulisi paha mieli, ellei muusta niin pelkästään siitä, että äiti on niin huonossa kunnossa. Ymmärrän tytärtä täysin.
itseäkö siinä pitää ajatella, kun oma läheinen on huonossa kunnossa? Etti minäminäminä vaan yhtään saisi pahaa mieltä, ihan sama millaisissa oloissa äiti on... Asia on tietysti eri, jos äiti on ollut ihan paska äitinä. Mutta ei mulle tulisi mieleenkään hylätä elossa olevaa läheistäni sen takia, että hän on sairas.
Eikä saa äitikään, jos on hyvin dementoitunut. Äiti tuskin tuntisi tytärtään eikä puolen tunnin päästä muistaisi, että tytär on käynyt. Tyttärelle taas tulisi paha mieli, ellei muusta niin pelkästään siitä, että äiti on niin huonossa kunnossa. Ymmärrän tytärtä täysin.
itseäkö siinä pitää ajatella, kun oma läheinen on huonossa kunnossa? Etti minäminäminä vaan yhtään saisi pahaa mieltä, ihan sama millaisissa oloissa äiti on... Asia on tietysti eri, jos äiti on ollut ihan paska äitinä. Mutta ei mulle tulisi mieleenkään hylätä elossa olevaa läheistäni sen takia, että hän on sairas.
Jos dementoitunut ihminen ei tunnista kävijää, eikä hetken päästä muista että joku on edes käynytkään, niin mitä kumpikaan saa irti siitä tapaamisesta? Se kävijä saa vain pahan mielen. Dementoitunut taas mitä luultavimmin pärjäisi ilman tätä tapaamistakin. Tapaaminen voi jopa päinvastoin olla hänelle ahdistava: tuntematon ihminen tulee käymään, hänellä ei havaintoa kuka se on ja miksi käy, saatta olla jopa hieman ahdistunut, eikä dementoitunut tajua miksi.
on pelko josko itselle käy samoin ja siksi yrittää välttää näkemistä - poissa silmistä poissa mielestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on mulle hyvin rakas. Käyn häntä katsomassa ehkä noin kerran kuussa ja joskus useamminkin. Ei koskaan osoita, että tunnistaisi minua. Ja tekee niiiiin pahaa katsoa häntä, kun muistaa hänet sinä ihanana rakkaana mammana. Ja nyt hän istuu siinä pyörätuolissa lasittunein katsein eikä osaa enää puhua kuin sanan pari.
Kyllä itken joka kerta jo siellä ollessa ja koko päivän sen jälkeenkin.
Isänäitini oli hyvin dementoitunut, sairasti Alzheimerin tautia. Vierailut hänen luokseen olivat monta vuotta hyvin ahdistavia: hänellä ei ollut mitään käsitystä ketä olimme, välillä hän kiroili ja sähähteli, yritti lyödä, välillä höpötteli omia juttujaan. Siinä vaiheessa kun vielä tiesi nimensä, esitteli itsensä tyttönimellään eli 50 v elämästä oli pyyhkiytynyt pois. Jokaisen vierailun jälkeen koko meidän perhe itki... Vierailut harvenivat, sillä eihän tuollaista kukaan jaksa kovin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä että joku on vieressä ja vaikka silittää kättä.
Mutta ei, eihän sellaiseen ole omaisilla aikaa. Ja hui kamala, voi tulla vaikka paha mieli jos tuo dementoitunut vanhus ei tunnistakaan...
en kävisi katsomassa
mun äitipuoleni kylläkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka huolehtii esim siitä, että hoidossa ei tapahdu mitään laiminlyöntejä, jos omaiset ei herkkänahkaisuuksissaan kestä käydä katsomassa? Ei kukaan. Toivotteko itsellenne moista loppua? Menkää nyt vähän itseenne! Sama kuin sanoisi, että vammaisia voi pitää paskoissaan pimeässä huoneessa, eihän ne mistään mitään tajua.
ja kyllä, tiedän mistä on kysymys, omat isovanhempani dementoituivat aikanaan ja elivät muutaman vuoden muissa maailmoissa.
Heille hoitohenkilökunta sanoi ihan suoraan, ettei kannata tulla käymään ja pahoittamaan mieltään. Äiti sairasti agressiivista dementiaa ja yritti käydä lähes kaikkien kimppuun, ei puhunut mitään muuta kuin kirosanoja ja nekin vain huutaen. Ei tuntenut ketään, eikä muistanut mitään. Sen verran tunsin itsekin kyseistä ihmistä, ettei todellakaan olisi halunnut tulla muistetuksi sellaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HUH mikä ihminensinä alla olevan kirjoittanut olet!
Mikä sinä olet määrittelemään, mitä syväsi dementoitunut ihminen tuntee ja kokee!
Jokainen itseään ja läheisiään vähänkin arvostava ja kunnoittava ihminen vierailee äitinsä, lapsensa, tätinsä, mumminsa etc luona, oli tämä sitten halvaantunut tai dementoitunut.
Tietenkään et keskustele hänen kanssaan säästä tai polittikasta, mutta olet läsnä. Silittelet häntä, harjaat hänen hiuksiaan, laulat lauluja, pidät kädestä. Annat ihan yksinkertaisesti sitäb läheisyyttä, jota meistä itse kukin ihmisenä kaipaa.
Melkeinpä toivon, että sinunkaltaisesi ihmiset joutuvat avuttomaan tilaan ja unohdetaan yksin hyvin hyvin kylmään ja kalseaan säilöön.
Häpeä. Jos osaat.
Eikä saa äitikään, jos on hyvin dementoitunut. Äiti tuskin tuntisi tytärtään eikä puolen tunnin päästä muistaisi, että tytär on käynyt. Tyttärelle taas tulisi paha mieli, ellei muusta niin pelkästään siitä, että äiti on niin huonossa kunnossa. Ymmärrän tytärtä täysin.
itseäkö siinä pitää ajatella, kun oma läheinen on huonossa kunnossa? Etti minäminäminä vaan yhtään saisi pahaa mieltä, ihan sama millaisissa oloissa äiti on... Asia on tietysti eri, jos äiti on ollut ihan paska äitinä. Mutta ei mulle tulisi mieleenkään hylätä elossa olevaa läheistäni sen takia, että hän on sairas.
Jos dementoitunut ihminen ei tunnista kävijää, eikä hetken päästä muista että joku on edes käynytkään, niin mitä kumpikaan saa irti siitä tapaamisesta? Se kävijä saa vain pahan mielen. Dementoitunut taas mitä luultavimmin pärjäisi ilman tätä tapaamistakin. Tapaaminen voi jopa päinvastoin olla hänelle ahdistava: tuntematon ihminen tulee käymään, hänellä ei havaintoa kuka se on ja miksi käy, saatta olla jopa hieman ahdistunut, eikä dementoitunut tajua miksi.
ymmärrän hyvin jos joku ei halua nähdä omaistaan joka ei tunnista ja joka elää juuri siinä hetkessä, ei ole mennyttä eikä tulevaisuutta, varmasti se on hirvittävän raskasta omaisille.
Varmasti on hirvittävän raskasta katsoa kun oma äiti makaa sängyssä sikiöasennossa tai istuu pyörätuolissa tyynyllä tuettuna edes joten kuten istuvaan asentoon. Tai ennen sivistynyt äiti kiroilee ja puhuu vain hävyttömyyksiä, lyö nyrkillä ja potkii tai syljeskelee.
Joskus vanhus tulee vain levottomaksi kun omaiset tulevat katsomaan kun hän ei tunnista, toisinaan sama vanhus muistaa ja kasvoille tulee ihana hymy, ensimäinen ehkä vuoteen, kun omaiset tulevat katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen samaa mieltä kuin 15.
Jos tuntuu pahalta niin yritä päästä siitä yli. On toki hoitajassakin vikaa jos noin sanoo, että ihan sama käytkö vai et. Omainen ei välttämättä tiedä sairaudesta ja keinoista auttaa. Kannustaisin kuitenkin käymään vaikka ahdistaa. Läsnäolo on muutakin kuin se, että keskustelemme siitä mitä olemme. Dementoitunut ei ehkä tunnista sinua niin että osaisi nimetä sinut, mutta onhan meissä tuttuja piirteitä ja hän voi ne tunnistaa. Ja tunteet hänellä on ainakin. Suhteen laatu voi muttua, mutta onhan hän äitisi/mummusi! Entä kun kuolema tulee, mikä merkitys silloin on viimeisillä vuosilla? Voiko vastasyntyneen jättää ihan mihin vaan koska hän ei osaa nimetä läheisiään? Kannattaa miettiä.
vaikeasti dementoitunut ei tunne läheisiään ja voi olla todella vaikea ja ikävä. Mieluummin sitten pitää ne hyvät muistot, jos niitä on ollut.
Silittelee aggressiivista, huutavaa ja lyövää dementikkoa, harjaa hänen hiuksiaan, laulaa lauluja ja pitää kädestä.
Heille hoitohenkilökunta sanoi ihan suoraan, ettei kannata tulla käymään ja pahoittamaan mieltään. Äiti sairasti agressiivista dementiaa ja yritti käydä lähes kaikkien kimppuun, ei puhunut mitään muuta kuin kirosanoja ja nekin vain huutaen. Ei tuntenut ketään, eikä muistanut mitään. Sen verran tunsin itsekin kyseistä ihmistä, ettei todellakaan olisi halunnut tulla muistetuksi sellaisena.
Haluaisinpa todella nähdä, miten tuo alempi hurskastelija silittelee aggressiivista, huutavaa ja lyövää dementikkoa, harjaa hänen hiuksiaan, laulaa lauluja ja pitää kädestä.
on niin väkivaltainen että vierailuja ei voi kovin usein tehdä. Tuttujen ihmisten näkeminen vielä ilmeisesti provosoi hänen huonoa käytöstään.
läheiset välit ennen äidin sairastumistakaan.