Lue keskustelun säännöt.
kaikki kunnossa...vai onko?
13.11.2009 |
Olemme kesästä asti yrittäneet kolmatta lasta ja olenkin tässä turhien yritysten lomassa miettiny mahdollisia syitä "tärppäämättömyydelle". Kaikki tuntuisi päällisin puolin olevan kunnossa: ovulaatio pitäisi olla tiedossa, koska kivut ovat silloin järkyttävät. Menkat tulevat lähes kellon tarkkuudella 14 vrk kuluttua oviksesta. Pillereitä en ole syönyt 15 vuoteen, joten nekään eivät ole olleet sekoittamassa elimistöä mitenkään. Ainoa "hidastava tekijä" voisi ehkä olla ikäni 34 v., mutta kuten gynekin sanoi, parempi sentään 34 kuin 44. ;)
Onko periaatteessa aivan normaalia, ettei heti tärppää vaikka kaikki olisikin kunnossa? Vai voisikohan vika olla miehessä? Kuinka pitkään mielestänne vielä voisi yrittää ennen kuin pitäisi alkaa harkitsemaan tutkimuksia? Voikohan oviskipuni ollakin hämäystä eli jos todellinen ovulaati ei tapahdukaan juuri silloin vaan esim. muutamia päiviä aikaisemmin tai myöhemmin? Aikaisemmat raskaudet ovat alkaneet 1 - 6 kk yrittämisellä.
Kommentit (3)
Me yritimme esikoista noin vuoden kunnes menin papaan. Siellä todettiin oireilematon emätintulehdus joka esti/vaikeutti raskautumista. Heti kun olin antibioottikuurin syönyt tulin raskaaksi.
Nyt olemme kakkosta yrittäneet taas vuoden. Kävin muutama viikkos itten gynellä kun ei millään taas tärppää. Gyne totesi että minulle on tässä välissä kehittynyt endometrioosi, joka osaltaan vaikeuttaa raskautumista. Ensi kierrosta aloitan Clomifenit.
Eli syitä on monia ja gynellä tarkastuksessa käyminen vois tuoda vastauksia.... Mulla ainakin toi ja mun molemmissa tapauksissa oli oikeestaan ihan turha odotella sillä vain lääkkeet toivat/tuovat avun. Endossa mahdollisesti vain leikkaus...
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
gynen kanssa selvittelyä, sillä tutkimuksista hoitoihinkin on vielä piiiitkä matka. Syy tärppäämättömyyteen voi olla täysin hoidettavissa. Ja todellakaan tutuilta ei saa yleensä muuta kuin kommenttia, että "menkää lomalle, älkää stressatko" tms.
Se neuvo voi tietysti joskus toimiakin, ainakin jos vaikka elämäntavat ovat todella risaiset, mutta jos itse tietää, ettei mitään erityistä hysteriaa asian tiimoilta ole, niin ei sitä "rentoutumista" jaksa kuunnella.
Kyllä helposti kai voi useampikin kuukausi mennä ennen raskaaksi tuloa, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa.
Mun miehelläni on 2 lasta edellisestä avioliitosta, molemmat saatu suunnilleen yhdellä yrittämällä ja ensimmäisestä kierrosta. Mulla "vahinko"esikoinen.
Aloimme yrittää yhteistä lasta kun olimme 34v. Ekat 2-3kk emme oikeastaan yrittäneet lainkaan, mutta kun annoimme sitten palaa, niin heti tärppäsi. Sain keskenmenon rv8-9, ilman mitään komplikaatioita. Kaiken piti olla ihan kunnossa, siis. Kuukautisetkin palasivat heti.
Meni puoli vuotta, eikä mitään tapahtunut. Harrastimme melkein joka päivä seksiä, joten ei ollut mahdollista, että ovulaatio olisi mennyt sivu suun. Mitään erityistä stressiä ei ollut ja kaikki mahdollinen tuli kokeiltua aina vitamiineista sängyssä makaamiseen jalat kohti taivasta.
Kun tasan 6kk oli kulunut, otin yhteyttä Väestöliittoon selvittelyitä varten. Miehen sperma oli erinomaista ja mun kuukautiskierto ja hormonit kohdallaan. Kyllä raskauden pitäisi alkaa, sanoi gynekologi. Ennen kesää sovittiin sitten munatorvien aukiolon tutkimus ja sitten kesän ylitse odotella spontaania raskautta.
No, tämä sonosalpingografia tehtiin 8.5. ja siitä viikon päästä tulin raskaaksi. Munatorvet olivat periaatteessa auki, mutta "jotain" toisessa oli ollut, se neste ei sinne virrannut ihan heti, vaan viiveellä (pitäisi mennä kuulemma samantien). Gynekologi kertoi monesta naisesta, jolle oli samalla lailla käynyt, eli SSG tutkimus oli jotenkin sitten "puhaltanut putket puhtaiksi" tai aktivoinut muuten. Ehkä olisin ilmankin tullut raskaaksi, mutta kyllä se odottamisen odottaminen vähän mietitytti ja pohditutti, vaikka sitä yrittikin olla niin hirveästi ajattelematta.
Niin - ja siis mitään erityistä syytä en ole keksinyt sille, miksi tuo raskaus alkoi helposti vuonna 2008 eli heti ja sitten sen jälkeen pitkä hiljaisuus. Ei mulla siinä välissä esim. tulehduksia ollut. Jälkikäteen tuntuu, että juuri nyt on hyvä aika odottaa.
Seuraavasta ollaan sovittu, että tulee jos tulee. Jos ei koskaan, niin sitten ei.