Lue keskustelun säännöt.
Lelujen määrästä, onko paljon parempi kuin vähän?
08.11.2009 |
useampikin äiti on viime aikoina maininnut siitä, että perheen lapsella/lapsissa on kauhean suuri määrä leluja. Eräässä perheessä näin tosiaan onkin; lapsen oma huone ei riitä leluille ja niitä on ihan kaikkialla. Nämä äidit eivät mitenkään häpeillen kertoneet tästä, vaan jotenkin... ylpeinä..?
Meillä ollaan taas ylpeitä siitä, että vaikka lapsia on pari kappaletta, ei ole turhaa krääsää - uusia leluja tulee sitä mukaa kun vanhoja käy "pieneksi" tai menee rikki (pl. joululahjat). Olemassa olevat lelut ovat ahkerassa käytössä, juurikaan mitään ei ole turhaan nurkassa pölyttymässä.
Onko se ylpeyden aihe, että leluja on aivan tolkuton määrä, huoneet ja varastot pullollaan? Mistä tulee sellaisen ihannoiminen, miksi leluja ei voi antaa pois uusien tieltä, niin lapsikin ymmärtäisi, että ihan kaikkea ei voi pitää kerrallaan ja että jostakin pitää osata myös luopua?
Kommentit (19)
Koska leikkimillä lapsi kehittyy aikuiseksi.
Itse suosin leluista sellaisia että niistä saa mielikuvituksella koottua kaikenlaisia leikkejä. Siis ettei leikki ole liian valmiiksi suunniteltu, vaan lapsi joutuu itse miettimään ja yhdistelemään asioita esimerkiksi. Siksi minusta on hyvä asia että erityyppisetkin lelut ovat kaikki yhtä aikaa saatavilla. Kammoan ajatusta että lapsi saisi ottaa vain yhden lelun kerrallaan lelulaatikosta. Tällaistakin on nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole tuohon törmännyt, että vanhemmat ylpeilisivät lelujen määrällä. Ainoana poikkeuksena nuoren esikoisen vanhemmat, jotka ylpeilevät sillä, että leluja on vähän. Helppo se onkin yhden 2-vuotiaan kanssa pitää määrä vähäisenä.
Yleensä homma räjähtää käsistä siinä vaiheessa kun alkaa olla kaverisynttäreitä, jokainen vieras tuo jonkun 5-10 euron jutun, jos synttäreillä on kymmenen kaveria ja itsellä 2 lasta, niin joka vuosi tulee 20 lelua lisää. Siihen päälle sitten vielä joulu ja mahdolliset omat synttärilahjat, tuliaiset tai jos muuten sattuu ostamaan leluja.
Samaan kaverisynttäri-ikään tulee myös lelut, joissa on miljoona pientä osaa. Sitten kun lapsia on useita, niin vaikea enää pitää lelujen määrää muutamassa, koska kyllä niitä vaan vuosien myötä kertyy.
Omassa tuttavapiirissäni jengi yleensä on vain kauhistunut lelujen määrästä. Vaikka itse ei ostaisi kun yhden jouluksi, niin kyllä niitä vaan kertyy siihen ikään kun lapset ovat eskari- alakouluiässä.
muut rakennuspalikat päivittäisessä käytössä, lisäksi muutama barbie, liuta pehmoeläimiä, leikkiastioita ja leikkiautoja - kaikkiaan siis aika paljon erilaisia leluja, joilla lapset leikkivä kauppaa, retkiä, kotia ym. - todella mielikuvituksellisia leikkejä.
Tarkoitin aloituksessa paljolla sellaista määrää leluja, että tosiaan lasten oma huone ei riitä säilytykseen ja "vähällä" sellaista määrää, jonka lapsi itsekin pystyy vähällä vaivalla siivoaman ja pitämään järjestyksessä.
ap
ja jos on isompia sisaruksia niin heiltä on jäänyt leluja, mutta toki kuopuksellekin halutaan antaa uuta jos muutkin ovat saaneet. Kirjoja ei voi koskaan olla liikaa eikä oikeastaan pelejäkään (siis ei tietsikka) Legot yms ovat myös sellaisia, että niitäkin voi olla tosi paljon niin saa "paremmat leikit" minä en ainakaan häpeä sitä, että lapsellani on paljon leluja. Leikki on lasten työtä ja työhön tarvitaan kunnon työkalut.
että silloin on liikaa leluja, jos lapsi ei pysty muistamaan niitä kaikkia. Siis ei sillä tavalla muistamaan, että kaikki pitäisi pystyä luettelemaan putkeen, vaan siten, että jokainen lelu on lapselle "tuttu", tärkeä ja aktiivikäytössä, esim. kaikilla pehmoilla, barbeilla, poneilla, nukeilla jne. on omat nimet, on vain yksi kahviastiasto, tietyt kauppaleikkivälineet jne.
Äitini ei myöskään halunnut ostaa "liian valmiita" leluja, jotka eivät kehitä mielikuvitusta. En koskaan saanut barbitaloa tai ponilinnaa. Mun ponit asuivat leipälaatikossa ja barbeilla oli kahden kerroksen koti lundiahyllyssä, väkersin niille hissinkin... :)
Musta nämä ovat hyviä periaatteita. Meille ei tosin tullut krääsää ovista ja ikkunoista, kuten monelle nykyajan lapselle, joten en tiedä, miten äitini olisi nykypäivänä saanut pidettyä lelumäärämme niin kohtuullisena. :) Mutta itse olin ihan tyytyväinen leluineni, kyllä niitä oli ihan tarpeeksi.
Kaverini vanhemmat olivat varakkaita ja kaverilla oli ihan uskomaton määrä kaikkea krääsää. (Tämä siis 80-luvulla ja 90-luvun alussa.) Siellä oli kiva leikkiä kaikilla hömppäuutuuksilla, joihin kyllästyi pian. (Esim. muovinen jäätelötötterö, jossa nappi, jota painaessa pehmeää matskua oleva jäätelöosa lentää pilailun kohteen naamaan.) Mutta en muista juuri olleeni kateellinen. Tiesin, miten meillä toimitaan enkä sitä osannut kyseenalaistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni lapsella saa olla paljon leluja, mutta niitä kannattaa käyttää sitten vähän ajoittain. Eli osa leluista pois käytöstä ja leikitään vain yhdellä lelutyypillä tietyt kaudet.
Ainakin minusta on kiva, kun pojilla on monenmoisia leluja:
- kirjoja
- nukkeja
- pikkuautoja
- hahmoja
- eläimiä
- junarata
- kirjainpalikoita
- lääkärileikkivälineitä
- keittiöleikkivälineitä
- dubloja ja legoja
- tietokonepelejä
- urheiluleluja
- askarteluvälineitä
- kauko-ohjattavia
- pehmoeläimiä
- perässä vedettävä kärry tai ankka tms.
- monia Brion kestäviä leluja, joissa jotain tekemistä, aivopähkinää tms.
Lapselle voi olla liian paljon virikkeitä ja silloin asia ei ole hyvä. Monipuolisuus ja vaihteleminen on taas minusta hyviä juttuja.
En kyllä ylpeile sillä.. Paikat ei pysy yhtään siistinä. 6 jätesäkillistä on varastossa, ja osasta voisi hankkiutua eroon, mutta lapset eivät osaa päättää mitkä olisi "vähiten kivoja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että leluja on paljon, ap???
En ymmärrä. Eiköhän se ole molempi parempi eli lapsi sopeutuu elämään kummassakin kodissa.
Ääripäistä on kai molemmista jonkin verran kasvatuksellista haittaa:
- jos leluja ei juurikaan ole, lapsi kokee jäävänsä vähemmälle kuin muut. Ja vaikka mielikuvituksen kannalta on parempi, että lelut eivät ole "liian valmiita", eli antavat tilaa omalle jatkokehittelylle, niin sekin on aika mielikuvitusta kaventavaa, jos kotona on vain joku Steiner-mollamaija ja palikat...
- jos leluja on ihan kamalasti, ja - ennen kaikkea - lisää tulee aina heti, kun lapsi keksii jotain haluta, lapsen on vaikea sietää pettymyksiä. Ja isosta leluläjästä voi olla vaikea valita jotain ja keskittyä leikkimään sillä pitkäkestoisesti.
Mutta siis missään nimessä en näe mitään syytä erityisesti HÄVETÄ mitään noista. Tai ylpeilläkään.
Minusta on aivan sama onko leluja vähän vai paljon, kunhan ovat kunnollisia, mielenkiintoisia ja kestävia, eivätkä sellaista heppoista muovisälää jota on joka lelukauppa pullollaan... Muovi sinänsä materiaalina ihan ok (esim. Lego, Playmobil) mutta ei sellainen roskamuovi joka hajoaa heti kättelyssä (esim. PetShopit, Polly Pocket jne. -- näitä meillä tulee lähinnä kaverisynttäreiltä lahjoiksi, itse en ostaisi niitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on aivan sama onko leluja vähän vai paljon, kunhan ovat kunnollisia, mielenkiintoisia ja kestävia, eivätkä sellaista heppoista muovisälää jota on joka lelukauppa pullollaan... Muovi sinänsä materiaalina ihan ok (esim. Lego, Playmobil) mutta ei sellainen roskamuovi joka hajoaa heti kättelyssä (esim. PetShopit, Polly Pocket jne. -- näitä meillä tulee lähinnä kaverisynttäreiltä lahjoiksi, itse en ostaisi niitä).
Joten turhaan niitä sen vuoksi karttelet. Polly Pocketsit kestävät tosiaan hiukan heikommin - mutta hei:
Mitä ihmeen väliä sillä on, kestävätkö lelut vain vuoden vai peräti sukupolvelta toiselle? Ok, luonnon kannalta olisi tietysti parempi, jos olisivat suorastaan ikuisia. Mutta luonnon kannalta nyt olisi parempi, jos lapset leikkisivät pelkillä kävyillä...
Lelujahan EI OSTETA VANHEMMILLE, VAAN LAPSILLE. Joten mielelläni noudatan kohtuullisissa määrin lapsieni toiveita, hehän niillä leluilla leikkivät, en minä.
Joten jos lapseni kaikki kaverit ovat innoissaan vaikkapa nyt Pet Shopeista, en voi kuvitella olevani jääräpäisesti sitä mieltä, että "meille niitä ei ainakaan osteta, kun ne ovat roskamuovia" (mitä ne eivät siis edes ole, meillä on niitä iso muovilaatikollinen eikä yksikään vielä ole hajonnut)
Minusta on aivan sama onko leluja vähän vai paljon, kunhan ovat kunnollisia, mielenkiintoisia ja kestävia, eivätkä sellaista heppoista muovisälää jota on joka lelukauppa pullollaan... Muovi sinänsä materiaalina ihan ok (esim. Lego, Playmobil) mutta ei sellainen roskamuovi joka hajoaa heti kättelyssä (esim. PetShopit, Polly Pocket jne. -- näitä meillä tulee lähinnä kaverisynttäreiltä lahjoiksi, itse en ostaisi niitä).
Joten turhaan niitä sen vuoksi karttelet. Polly Pocketsit kestävät tosiaan hiukan heikommin - mutta hei:Mitä ihmeen väliä sillä on, kestävätkö lelut vain vuoden vai peräti sukupolvelta toiselle? Ok, luonnon kannalta olisi tietysti parempi, jos olisivat suorastaan ikuisia. Mutta luonnon kannalta nyt olisi parempi, jos lapset leikkisivät pelkillä kävyillä...
Lelujahan EI OSTETA VANHEMMILLE, VAAN LAPSILLE. Joten mielelläni noudatan kohtuullisissa määrin lapsieni toiveita, hehän niillä leluilla leikkivät, en minä.
Joten jos lapseni kaikki kaverit ovat innoissaan vaikkapa nyt Pet Shopeista, en voi kuvitella olevani jääräpäisesti sitä mieltä, että "meille niitä ei ainakaan osteta, kun ne ovat roskamuovia" (mitä ne eivät siis edes ole, meillä on niitä iso muovilaatikollinen eikä yksikään vielä ole hajonnut)
Kun kaverit ovat niitä synttärilahjaksi tuoneet. Ja ovat kyllä aika kulahtaneita, osia irtoillut jne. hyvin lyhyessä ajassa. Toisin kuin esim. Lego ja Playmobil, joista osa on yli 30 vuotta vanhoja, mutta täysin ehjiä.
Mutta oikeassa olet siinä että lapsillehan ne lelut on, tosin esim. PetShopeita mainostetaan aivan joka paikassa. Mutta: meillä tyttö 6 v. hinkui PetShopeja, sai niitä lahjaksi, mutta ei ole lähes kirjaimellisesti koskaan leikkinyt niillä (!). Eli eivät edes aidosti kiinnosta meidän lapsia, muuta kuin siksi että "muillakin on" ja koska mainosta pukkaa joka tuutista. Aivan toisenlainen "menekki" leikkimisen suhteen on ollut mm. ikisuositulla Legolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapseni olivat pari vuotta pienempiä niin keräsin leluja koska tuttavaperheillä oli paljon enemmän kun meillä. Siis ihan tosi läheisillä tuttavaperheillä.Kuulin aina että onpas mein lapsella vähän leluja.vaikka niitä oli silloin kuitenkin noin 2 laatikkoa+ legoja ja joitain muita isoja. No nyt taas on leluja niin paljon että kyllä ne yhteen huoneeseen saa jotenkin mahtumaan,mutta jotta lapset löytäisivät miuluiset lelut niin joudun tänään karsimaan huonompia leluja ja veimään osan häkkivarastoon. Sitten vaihtelen leluja välillä mitkä on leikissä. Minusta leluja kannattaa olla paljon mutta ei liikaa.lapsethan ovat vaan kerran pieniä.
Minusta on aivan sama onko leluja vähän vai paljon, kunhan ovat kunnollisia, mielenkiintoisia ja kestävia, eivätkä sellaista heppoista muovisälää jota on joka lelukauppa pullollaan... Muovi sinänsä materiaalina ihan ok (esim. Lego, Playmobil) mutta ei sellainen roskamuovi joka hajoaa heti kättelyssä (esim. PetShopit, Polly Pocket jne. -- näitä meillä tulee lähinnä kaverisynttäreiltä lahjoiksi, itse en ostaisi niitä).
Joten turhaan niitä sen vuoksi karttelet. Polly Pocketsit kestävät tosiaan hiukan heikommin - mutta hei: Mitä ihmeen väliä sillä on, kestävätkö lelut vain vuoden vai peräti sukupolvelta toiselle? Ok, luonnon kannalta olisi tietysti parempi, jos olisivat suorastaan ikuisia. Mutta luonnon kannalta nyt olisi parempi, jos lapset leikkisivät pelkillä kävyillä... Lelujahan EI OSTETA VANHEMMILLE, VAAN LAPSILLE. Joten mielelläni noudatan kohtuullisissa määrin lapsieni toiveita, hehän niillä leluilla leikkivät, en minä. Joten jos lapseni kaikki kaverit ovat innoissaan vaikkapa nyt Pet Shopeista, en voi kuvitella olevani jääräpäisesti sitä mieltä, että "meille niitä ei ainakaan osteta, kun ne ovat roskamuovia" (mitä ne eivät siis edes ole, meillä on niitä iso muovilaatikollinen eikä yksikään vielä ole hajonnut)
Kun kaverit ovat niitä synttärilahjaksi tuoneet. Ja ovat kyllä aika kulahtaneita, osia irtoillut jne. hyvin lyhyessä ajassa. Toisin kuin esim. Lego ja Playmobil, joista osa on yli 30 vuotta vanhoja, mutta täysin ehjiä. Mutta oikeassa olet siinä että lapsillehan ne lelut on, tosin esim. PetShopeita mainostetaan aivan joka paikassa. Mutta: meillä tyttö 6 v. hinkui PetShopeja, sai niitä lahjaksi, mutta ei ole lähes kirjaimellisesti koskaan leikkinyt niillä (!). Eli eivät edes aidosti kiinnosta meidän lapsia, muuta kuin siksi että "muillakin on" ja koska mainosta pukkaa joka tuutista. Aivan toisenlainen "menekki" leikkimisen suhteen on ollut mm. ikisuositulla Legolla.
mikä kiinnostaa. Meillä ne petsarit alkoivat kiinnostaa vasta, kun tyttö meni tokalle. Nyt, kun hän on 9-vuotias ja kolmannella, petsarit ovat oikeastaan ainoita, joilla hän vielä kaverien kanssa leikkii - enemmänkin pelaavat nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eivät ole kaikki esillä yhtäaikaa. Vaihtoehtoisesti joko dublot tai junarata ja muutamia kertoja vuodessa vaihdetaan leluja. Silloin vaihdetaan myös muita leluja eli suurin osa esillä olleista esim autoista vaihdetaan jemmassa olleisiin autoihin jne. Lapset jaksavat taas kummasti keskittyä leikkimään "uusilla" leluilla. Minusta ei ole lainkaan ylpeilyn aihe kun leluja pursuu joka kaapista (näin meillä), en halua esilläkään kaikkia pitää yhtäaikaa juuri siksikin ettei näy todellisuss kuinka paljon niitä on oikeasti kerääntynyt. Meidän lapset (3v ja 5v) osaavat kyllä helpostikkin luopua osasta leluistaan (äitiä helpommin) joten lahjoitamme myös niitä kerhoihin yms.
lastenhuoneeseen ei mahdu sekaan kun kaikki tila on täynnä laatikoita, rojua ja rikkinäistä sälää. Lapset nukkuu sängyissään roinan keskellä. Lattialla potkitaan keskelle lattia ura missä voi kävellä. Ei nämä mun mielestä ylpeitä ole lelujen määrästä mutta mua inhottaa sinne mennä. Omien lasten huoneessa leluja on sen verran että ne saa kerättyä helposti illalla laatikoihin ja huone on nukkumaan käydessä siisti, käytännössä vain unilelut näkyvissä.
lastenhuoneeseen ei mahdu sekaan kun kaikki tila on täynnä laatikoita, rojua ja rikkinäistä sälää. Lapset nukkuu sängyissään roinan keskellä. Lattialla potkitaan keskelle lattia ura missä voi kävellä. Ei nämä mun mielestä ylpeitä ole lelujen määrästä mutta mua inhottaa sinne mennä. Omien lasten huoneessa leluja on sen verran että ne saa kerättyä helposti illalla laatikoihin ja huone on nukkumaan käydessä siisti, käytännössä vain unilelut näkyvissä.
sillä ainakin parissa perheessä on just näin, että lasten/lapsen huoneessa on käytännössä lähes mahdoton olla ja leikkiä, tavaraa on niin paljon.
Meidän lapsilla siis on leluja - mutta aina kun uutta tulee pyrimme myös luopumaan osasta. Rikkinäiset heti roskiin, käyttämätön nukkekoti kirpparille, vauvalelut kavereiden vauvoille jne. Kaikkea kaupassa olevaa ei osteta, eikä kaikkea pidä saada. Toki vaihtelun mahdollisuuttakin pitää olla - ei meilläkään ole mitään käpylehmämenoa - mutta vähän oudoksuttaa joidenkin perheiden lelumäärät...
Eikö tietä hirvitä, että lapset sisäistävät kulutushysterian liian varhain?
ap
osa leluista esille, osa kaappiin, sitten vaihto vaikka kerran kuussa. Esim. autot, pehmolelut yms.
Pelit, leikkikeittiö, kirjat voi olla esillä koko aikaa.
Lisäksi mietin, että lapsi voi valita vaikka 4 jäävää leluja ts. sen hetken suosikit.
mutta eivät ole kaikki esillä yhtäaikaa. Vaihtoehtoisesti joko dublot tai junarata ja muutamia kertoja vuodessa vaihdetaan leluja. Silloin vaihdetaan myös muita leluja eli suurin osa esillä olleista esim autoista vaihdetaan jemmassa olleisiin autoihin jne. Lapset jaksavat taas kummasti keskittyä leikkimään "uusilla" leluilla. Minusta ei ole lainkaan ylpeilyn aihe kun leluja pursuu joka kaapista (näin meillä), en halua esilläkään kaikkia pitää yhtäaikaa juuri siksikin ettei näy todellisuss kuinka paljon niitä on oikeasti kerääntynyt. Meidän lapset (3v ja 5v) osaavat kyllä helpostikkin luopua osasta leluistaan (äitiä helpommin) joten lahjoitamme myös niitä kerhoihin yms.
Esikoinen on nyt 2-vuotias, ja leluja on vielä melko vähän. Minulla on jatkuvasti huono omatunto. Saako lapsi traumoja, jos hänellä on leluja liian vähän? Mutta paljonko sitten on tarpeeksi? Lapsen rikkailla serkuilla on tajuttomat määrät leluja (juurikin tuota aiemman kirjoittajan kuvaamaa "kahlaamista" leluissa), ja muutaman vuoden sisällä alkanee vertailu siitä kenellä on eniten tai parempia leluja...
Nyt on käytössä 3 suht isoa lelulaatikkoa joihin lelujen on mahduttava. Viime viikolla heitin 2 muovikassillista pois :)