Ottaisitko tai olisitko ottanut tietoisen riskin lapsen hankinnassa

allergikko, atoopikko ja astmaatikko. Aion tehdä toisenkin lapsen. A tuskin, muut luultavasti. Sairaskin lapsi voi elää hyvän elämän.

yleensä, eli eivät minusta oikein vertailukelpoisia kehitysvamman tai skitsofrenian kanssa. Toisaalta meidän kaikkien lapsista voi tulla mitä tahansa noista, eli tuskinpa se valintaani vaikuttaisi. 75% mahdollisuus saada terve lapsi olisi kuitenkin. Lisäksi jos geeni olisi kerran tunnettu ja tiedetty (niinkuin tässä ap olettaa), voitaisiin tietysti tehdä istukkabiopsia/lapsivesipunktio, ja etsiä sitä geeniä.

terve eläisi huonompaa elämää kuin sairas ei kehitysvammainen. A ja B olisivat ehkä sellaisia tapauksia,joita miettisin.

omituinen kuvitelma jne mutta sinä silti miettisit juuri A:ta ja B:ta. Itse olisin nuorena ja pirteänä ja vauvakuumeisena hyväksynyt nuo kaikki. Nyt harkitsisin jokaista.

Mutta d ja e kohtia en edes oikein ymmärrä.. siis että miksi pitäisi harkita?!

kokeillut omilla munasoluilla. Nyt olen äiti luovutetusta munasolusta, koska minulla ei ollut vaihtoehtoja. Tässä vaihtoehdossa ei ole mitään valittamista, mutta paljon on ollut pohtimista ja miettimistä.

eli jokaisella lapsella 50 % todennäköisyydellä geenivirhe, joka aiheuttaa 100 % varmuudella vakavan, kuolemaan johtavan sairauden. Otimme riskin, otimme istukkabiopsian, tuloksena kaksi tervettä lasta.

Vaikeasti kehitysvammaisen tietoista saamista miettisin, mutta ei se mikään ehdoton ei olisi. Mutta jos riskin ottaisin ja tällainen vaikeasti vammainen olisi tulossa,hänet tietenkin ottaisin vastaan. Mitä vaikeammin vammainen, sen suuremmalla todennäköisyydellä on jokin tai joitakin sairauksiakin. Mutta kyllä sairaankin lapsen kanssa selviää. Sen voin kertoa oman kokeman perusteella.