Ekaluokkalainen tuo koulusta huonoja tapoja

opitaan usein ylempien luokkien oppilailta ihan seuraamalla ja matkimalla, ei niinkään niiltä hyviltä kavereilta. Vanhemmat eivät ikävä kyllä voi vaikuttaa paljoakaan siihen, mitä lapsi näkee ja kuulee välitunnilla tai koulun käytävillä.



Ja tosiaan on kodin tehtävä opettaa lapselle, mikä on kotioloissa (ja ylipäänsä vapaa-aikana) sallittua ja mikä ei.

matkivat isompiaan, voin lohduttaa, että vähenee alkuinnostuksen jälkeen.

Ihan suoraan sanoen aika turha tuosta on opettajaan olla yhteydessä, tärkeintä on nyt mitä te teette kotona - kerrotte mikä on teillä kotona sallittua ja mikä ei.

Voisi tietysti miettiä, miksi jotkut lapset "oppivat" näitä tapoja herkemmin kuin toiset. Meillä ei ole kummallakaan ollut edes yritystä tällaiseen käyttäytymiseen. Kannattaa varmaan olla yhteydessä opettajaan, mutta ensin puhdistaa oma pesä :)

on poika. Ei ole tuollaista ilmennyt meillä.

faktahan on se, että lapsi oppii ja kuulee ties mitä kun alkaa itsekseen liikkua. Silloin vanhempien rooli kasvaa: vaikka lapsi olisi oppinut jonkun uuden kirosanan tai keskisormen näyttelyn niin vanhempien tehtävä on vetää rajat, mitä lapsi saa tehdä ja mitä ei. Aivan varmasti jokainen lapsi oppii kirosanoja ja keskisormen merkityksen viimeistään kouluun mennessä, nyt lapselle pitää opettaa, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Eiköhän kyse kuitenkin todellakin ole isompien matkimisesta. Ikävä tosiasia on että kyllä ne kirosanat sun muut viimestään koulussa opitaan vaikka kuin siveästä perheestä olis lähtöisin.

te vanhempina määräätte sen. Opettaja ei voi vaikuttaa siihen, mitä lapsi tekee ja sanoo kotona eikä koulu voi eristää näitä pienempiä erikseen - kaikesta valvonnasta huolimatta joku aina kuulee/ näkee jotain.



Lapset reagoivat eri tavalla: osa tajuaa, ettei niitä opittuja toistella kotona, osalle taas se pitää erikseen opettaa ja nimenomaan vanhempien toimesta.

Meidän pojalle ainkain opettaja on tällä erittäin tärkeä ja arvostettu aikuinen.

lapset kyllä hyvin tarkkaan tietävät, mitä koulussa saa tehdä ja mitä ei. Nyt on teidän vanhempien tehtävä opettaa lapselle, että näiltä isommilta opittuja ei saa kotona tehdä - vaikka olettaisin kyllä, että lapsenne senkin periaatteessa tietää. Lapsi kokeilee rajoja - asettakaa hänelle rajat!



t. ope

Voisi tietysti miettiä, miksi jotkut lapset "oppivat" näitä tapoja herkemmin kuin toiset. Meillä ei ole kummallakaan ollut edes yritystä tällaiseen käyttäytymiseen. Kannattaa varmaan olla yhteydessä opettajaan, mutta ensin puhdistaa oma pesä :)

ei oppinut mitään pahoja tapoja, en ole koskaan kuullut kiroilevan tai nähnyt /kuullut lyöneen tai edes uhanneen ketään. Toinen poimii kaiken kamalan koulusta ja käyttäytyy välillä ihan pöyristyttävästi. Eli komppaan tätä: jotkut "oppii" herkemmin kuin toiset. Meillä ainakin tämä huonompitapainen on muutenkin vaikutteille altis ja hänellä on hirveä pätemisen tarve. Itsenäinen ja vahvalla itsetunnolla varustettu veli sen sijaan ei matki ketään ainakaan huonossa mielessä.

Voisi tietysti miettiä, miksi jotkut lapset "oppivat" näitä tapoja herkemmin kuin toiset. Meillä ei ole kummallakaan ollut edes yritystä tällaiseen käyttäytymiseen. Kannattaa varmaan olla yhteydessä opettajaan, mutta ensin puhdistaa oma pesä :)

meillä esikoinen aloitti koulun ja neljäs-viidesluokkalaiset ovat openneet 'kivoja' englanninkielisiä lauseita tai sanoja. Myöskin keskisormen näytön. Minkäs teet, ei niitä voi säkissäkään pitää. Toki olemme kitkeneet sen kotoa pois ja tietävät että sellainen käytös ei ole soveliasta...

joten ongelmilta ollaan säästytty.



Kaksi vanhinta jo murrosiässä eikä ongelmia vieläkään ole.

vaan siitä, että lapsi "joutuu" ihan uuteen maailmaan, siellä koulussa on paljon lasta isompia lapsia. Nämä jutut opitaan ihan koulukavereilta, niihin koulukavereihin ei vanhemmat (ikävä kyllä) voi vaikuttaa.

Meillä hyvin vahvan itsetunnon omaava, kielellisesti lahjakas ja utelias lapsi oli ekaluokalla varsin viehättynyt uusista sanoista (uusia kirosanoja ja sanontoja suomeksi ja englanniksi jne). Kyseinen lapsi ei ole muiden vietävissä ja on monesti oman tiensä kulkija (se joka puolustaa kiusattua kovaan ääneen jne), mutta on äärimmäisen kiinnostunut kielestä ja vieraistakin kielistä. Ongelmana oli jo pikkulapsena se, että poimi lastenkirjoista hauskoja (ja vähemmän hauskoja sanontoja), muisti ne ja laukoi niitä sopivissa tilanteissa joko sellaisenaan tai tilanteeseen muunneltuna.



Asiasta ei tullut ongelmaa, koska lapsi tiesi sanojen olevan kiellettyjä myös kotona eikä näin ollen toistellut niitä. Pihan pienemmille taisi muutaman sanan kyllä opettaa.

vaikka ympäristöstä tulee vaikutteita. Meillä 5v. kiroili täysillä tietyistä syistä. Syytin mielessäni 10v. poikaa, joka nämä taidot opetti lapselleni.

Ei päästy pakoon, kun kyse oli naapurin lapsesta.

Tein palkintokalenterin lapselleni ja nyt poika on lopettanut kiroilun.

Kerää 30 hymynaamaa ja saa lelun palkinnoksi. Haluaa gormiti munan.

Meillä poika kiroili tosi paljon ja nyt ei yhtään.

Ei uhkailu, ei aresti, eikä tiukka puhuttelu.

Palkintokalenteri oli viimeinen keino ja se auttoi. Perheneuvolahan suosittelee palkitsemista.

T.16

Tämäkin varmasti vaikuttaa asiaan, muiden toimenpiteiden ohella.



Meillä ollaan vasta pk-iässä. Mutta siellä on ilmennyt pojan ryhmässä yksi raapija. Ei siis opeta kiroamista, mutta olen sanonut pojalleni, että voit mennä muualle leikkimään, kun tämä raapija/leikkien tuhoaja tulee. Älä välitä, vaan poistu paikalta.



Kyllä on vanhempien tehtävä laittaa kiroilijat, raapijat ym. ongelmaiset ruotuun!

vaan siitä, että lapsi "joutuu" ihan uuteen maailmaan, siellä koulussa on paljon lasta isompia lapsia. Nämä jutut opitaan ihan koulukavereilta, niihin koulukavereihin ei vanhemmat (ikävä kyllä) voi vaikuttaa.

ei fiksu lapsi jolla fiksut kaverit lähde kaikenmaailman ääliöiden touhuihin mukaan.

Luokassa on usein 20-30 oppilasta siihen porukkaan

mahtuu kaikenlaista, joten kyse on valinnoista kenen kanssa ystävystyy paremmin ja viettää aikaansa.

Vanhemmat ovat tässä tärkeässä roolissa, kun keskustellaan minkälainen on kiva ja reilu kaveri ja rohkaistaan näitä "hyviä suhteita" ja häiriköt voivat sitten "häiriköidä "keskenään.

Pojan kanssa juteltuani selvisi niiden muutamien poikien nimet,jotka tätä törkykieltä ja nyrkkienheiluttelua harrastavat. Ainoa mitä mielestäni voin, on jutella asiasta kotona ja kieltää tällaista käytöstä kotona. Eskarissahan en voi olla valvomassa. Täytyy vain yrittää luottaa, että kotikasvatus kantaa hedelmää ainakin jossain vaiheessa.