Miksi avioero sattuu näin paljon?

kokeneet surua tai menetystä, niin ettekö kokenut sitten surua siitä, että tilanne satuttaa lapsia?



Ymmärrän hyvin että viha ja v***tus exää kohtaa voi olla niin suuri, ettei sieltä kaivamallakaan löydy surua, mutta että aiheuttaa lapsille yhtäkkisellä päätöksellä kodin menetyksen ja monta vuotta risaista aikaa (ehkä köyhyyttäkin), kun asiat uudelleen järjestyvät - niin eikö sekään herätä teissä mitään tunteita?



Tätä kysyn siis täällä kotonakin nyt (en tarkoita että ero pitäisi siksi perua).



Ap

kipu loppuu joskus

koska "kaikki" mitä sulla oli, otetaan pois. tulevaisuus muuttuu ja joudut etsimään taas itsesi, miettimään kuka sinä olet.



voimia.

Tutkitusti Top 3 suurinta kriisiä ihmisen elämässä ovat:



1. läheisen kuolema

2. avioero

3. muutto



Keho ja mieli ovat yhtä, joten kokemasi ahdistus pukkaa ulos kehosi kautta (särky, mahakipu, pahoinvointi). Varaa ap huomenna aika lääkärille, että saat sairauslomaa ja jotain lääkeapua ahdistukseen ja mahdolliseen unettomuuteen. Varmasti hirveä shokki nyt päällä. Toivon sydämestäni sulle voimia jatkoon.

että nyt on näin tuskainen olo - jos olisin tyynempi, tämä pamahtaisi sitten myöhemmin?



En voi olla töistä pois, lomutausuhka päällä, ja talous menee erosta pahasti sekaisin muutenkin.

Jossain vaiheessa käsittelemätön ero tule tunnetasolla pintaan ja eri vaiheet on vaan pakko käsitellä pystyäkseen jatkamaan.



Eron vaiheet:



-shokki

-kieltäminen

-kaupankäynti (toimisin/antaisin niin ja näin, jos vaan tilanne pysyisi ennallaan enkä menettäisi)

-suru (+ muut tunteet, viha, raivo jne.)

-hyväksyminen

-uudelleen suuntautuminen



Mä luulen, että ap olet nyt shokkivaiheessa.

on yksilöllistä. Tiedän muutaman tapauksen, jossa erotyöskentely on jätetty läpikäymättä (erottu niin sanotusti ystävänä) ja sitten muutaman vuoden päästä käsittelemätön asia paukahtaa päälle (tuleekin yhtäkkiä vihan tunteita, surua, riitaa ex:n kanssa jne.) Mitä nopeammin työskentelyn saa käytyä tunnetasolla läpi, sitä nopeammin pystyy eheytymään ja suuntaamaan elämäänsä uudelleen.

ja kyllähän tuollainen sattuu. Itse hain myös avioeroa miehstäni tämän tietämättä: sai tietää vasta, kun sai ilmoituksen asiasta. Mua lähinnä suututtaa, että tuhlasin aikaani moiseen lieroon ja kyyneltäkään en ole hänen vuokseen itkenyt. Toki sun tilanteestahan mä en tiedä.

menette jonnekin ammattiauttajalle puhumaan asianne selviksi.

se on surtava pois. Itseni kohdalla ero oli kyllä helppo: kun sain lopulta sanottua miehelle ajatukseni ja alettua toimiin, niin ahdistus loppui heti, kun uusi asunto vapautui. Seuraava helpotus oli omaisuuden ositus ja virallinen ero. Hetkeäkään en surenut ja mulle olisi ollut sama, vaikka miehellä olisi ollut uusi nainen samana päivänä, kun ilmoitin haluavani eron. Ehkä jättäjän kohdalla se surutyö on käyty jo pikkuhiljaa etukäteen.