Muistan kun lapseni oli syntynyt ja kauhistelin av-palstalla yövalvomisasioita

Bibabba lula beibe

kun ei ole vaihtoehtoja. sen säkin oot nyt saanut ilmeisesti huomata, ap.

On niin vaikea kuvitella mitä tulevat käytännöt sitten oikeasti ovat. Ja että lapsi kehittyy koko ajan eikä ne tilanteet ole "pysyviä".

Se on kumma ettei tästä puhuta yleisesti. Kaikki tietää, että pienet vauvat useimmiten heräilee öisin, mutta leikki-ikäisten heräily on jotenkin tabu.

Esikoisen äitinä sitä itsekin tuskaili noita valvomisia, mutta kun ei vuosiin ole nukkunut yhtään oikeasti yhtenäistä yötä, osaa iloita siitä levosta mitä saa.



Sen olen oppinut, ettei kelloon kannata öisin katsella. Siitä tulee vain turhaan paha mieli, kun eihän tälle mitään voi.

Meillä on valvottu yhden lapsen kanssa jo vuosia. Mutta siihen valvomiseen on totuttu.

että millon tää vauva alkaa nukkkumaan, kun se on nyt kolme viikkoa vanha ja yöt on tosi huonoja. Sitten kun siihen rehellisesti vastaa, että meillä ei nukkunut yhtään hyvää yötä ennen vuoden ikää, niin voi oikein kuvitella, kuinka se äiti vaipuu epätoivoon, että eihän sellaista voi jaksaa.



Mutta todennäköisesti ne kysyjät ei vaan usko, että se valvominen voi kestää kauan. Tai luulevat minun liioittelevan tahallani vain pelotellakseni heitä. No, kuten kokeneemmat tietää, niin eihän se mitään liioittelua ole, kun totuuden kertoo.

pökräisivät jos tietäisivät että valvomista tulee kestämään KAUAN. Parempi etteivät tiedä etukäteen...

:) ja erityisen järkyttynyt olin kun laitoin kysymyksen koska yöt tasaantuvat, ja joku vastasi että heillä meni monta vuotta... ja ajattelin kauhuissani miten tuolaista voi jaksaa :) Nostalgia!

että esim neuvola ei painostaisi ihmisiä mihinkään "vauva nukkuu sitten alusta asti omassa sängyssään" tms. sontaan, vaan kehotettaisiin tekemään siitä pienen vauvan kanssa elämisestämahdollisimman hyvää ja lempeätä perheelle sopivin keinoin. Meidän neuvolan tätsälle ei ainakaan kannattanut mainitakaan, että meillä nukutaan perhepedissä, koska se oli hänelle täysi kauhistus.

Myös ärsyttää ne tyypit, jotka hokee kuinka lapsi ei koskaan opi nukkumaan omassa sängyssään, jos saa pienenä olla vanhempien vieressä. Meillä homma on mennyt erittäin helposti kaikkien kolmen kohdalla, lapset on nukkuneet n. 1, 5 vuotiaiksi meidän vieressä, ja sen jälkeen siirtyneet omiin sänkyihinsä ja se on ollut kaikille ihan jees.

Siin äolen muuten samaa mieltä, että öisin on ihan turha tuijotella mitään kelloa. On meilläkin muksut heräilleet sen ekan vuoden 1-10 kertaa yössä, mutta miksi niistä pitää mitään lukua pitää? Tärkeintä keskittyä mahdollisimman nopeasti takaisin uneen pääsemiseen.

Meillä on valvottu yhden lapsen kanssa jo vuosia. Mutta siihen valvomiseen on totuttu.

Meilläkin on valvottu nyt 4 vuotta esikoisen kanssa, ja eiköhän tulla vastakin valvomaan. Sen lisäksi, että hän herää ainakin kolmesti yöllä ties mistä syistä, tyttö puhuu ja kävelee unissaan, ja oman käsitykseni mukaan tämä ongelma on paitsi periytyvä, myös todennäköisesti pysyvä... isänsä nimittäin tekee samaa, ei tosin joka yö mutta useampana yönä viikossa kuitenkin. Hän pääsisi uniklinikalle etsimään apua ongelmaan (siis mieheni), mutta on tällä hetkellä paljon enemmän huolissaan tämän esikoisen univaikeuksista ja sanoo, että hänen ongelmansa saavat odottaa.

Neuvolassa on asiasta puhuttu, samoin on käyty lääkärillä - molemmissa vastaukset, avut ja neuvot olivat luokkaa "jaa, no sellasta se on". Tottakai minä ja mieheni olemme jo tottuneet valvomiseen, mutta ihmetyttää, miksei meitä voida edes yrittää auttaa, miksei asiasta voi edes puhua. Nämä yölliset seikkailut sekä heräilyt vaikuttavat selvästi tytön jaksamiseen päivällä, hän on aamusta asti väsyneen oloinen ja näköinen, ei jaksa keskittyä mihinkään ja kiukuttelee pienimmistäkin asioista. Jopa päivähoidossa on kiinnitetty asiaan huomiota - olen toki selittänyt tilanteen ja sanonut, että sitä yritetään kyllä hoitaa, mutta juuri nyt en tiedä, mihin suuntaan tässä pitäisi lähteä, mitä pitäisi tehdä. Ja kohta näitä väsyneitä lapsia on täällä kaksi, kun alkaa tuo kuopuskin olla jo sen ikäinen, että heräilee herkästi siskonsa heräilyihin, vaikka nukkuvatkin toistaiseksi eri huoneissa.

miehesi mennä niihin tutkimuksiin niin saisitte syyn selville ja samalla ehkä lapsenne nukkumisongelmat selviää,jos kyseessä voi olla sama ongelma!!!

flunssat, yskät (ehkä jopa astma), vuoteen kastelu kuivaksi opetellessa, painajaiset... kaikkea mahtuu vuosiin ennen kouluikää ja joskus kouluiässäkin. Unohtamatta oksennustauteja. :)

miehesi mennä niihin tutkimuksiin niin saisitte syyn selville ja samalla ehkä lapsenne nukkumisongelmat selviää,jos kyseessä voi olla sama ongelma!!!

Hän itse taas sanoo, etei mene, ennenkuin tuon lapsen yöelämä edes vähän rauhoittuu. Tämä siksi, että hän joutuisi olemaan useamman yön pois kotoa, useammassa pätkässä, joka tarkoittaisi sitä, että minä hoitaisin yöt yksin - eikä hän halua jättää sitä yörallia minun vastuulleni, koska minä olen päivätkin vastuussa lapsista. Näin hän on siis itse sanonut.

Toisaalta minäkin pystyn näin viiden vuoden avioliiton kokemuksella kertomaan, miksi ja milloin mieheni puhuu ja kävelee unissaan. Tiedän jo illalla ennen nukkumaanmenoa, millainen yö tulee olemaan miehelläni, puhuuko/käveleekö hän tänä yönä vai ei. Tämäkin on yksi syy, miksei mieheni ole tutkimuksiin mennyt. Hän sanoo, että kun kerran minäkin tiedän näin paljon hänen yöelämästään, mitä ihmeen uutta tietoa tai apua asiaan jotkut tuiki tuntemattomat tutkijat voisivat antaa. Lisäksi asia on hänen omansa, joten hän tekee itse ratkaisunsa. Minun nähdäkseni esikoisemme ei puhu ja kävele unissaan samoista syistä kuin mieheni, joten toisaalta en tiedä, toisivatko miehelleni tehdyt tutkimukset hänen kohdallaan asiaan mitään valaistusta.

ovat vuosiksi mennyttä. Ja kuinkas ollakaan, oma lapseni alkoi nukkua kokonaisia öitä 3,5 kk iässä ja on siitä eteenpäin ollut erittäin hyväuninen. :)

ovat vuosiksi mennyttä. Ja kuinkas ollakaan, oma lapseni alkoi nukkua kokonaisia öitä 3,5 kk iässä ja on siitä eteenpäin ollut erittäin hyväuninen. :)

ja on aina nukkunut yöt muutoin, paitsi tissitankkauksen ajan ollut puolihorteessa. Ei minua ainakaan haittaa, kun unen kokonaismäärä on kuitenkin 9 tuntia.

sitten sairastui astmaan ja aloitti unissa kävelemisen... Kamalia vuosia, kamalia. Ei enää koskaan.

laittamaan vauva alusta asti omaan sänkyyn, vai onko tässä ketjussa mainittu neuvolantäti vain yksittäistapaus? Millähän tätä perustellaan?