Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsellani on hiv :(
29.10.2009 |
Sain tietää asiasta hiljattain ja huoli lapsen terveydestä on kova. En tiedä miten jaksan elämässä eteenpäin, miksi juuri minun lapseni piti saada tämä tauti, johon ei parannuskeinoa ole.
Kommentit (27)
nykyisillä lääkkeillä länsimaissa hiv-potilas elää melko varmasti normaalin pituisen, suhteellisen oireettoman elämän ja onnistuu vielä saamaan omia lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella pahoillani. Minkä ikäinen lapsesi on ja mistä on sen saanut? Saatteko henkistä apua?
mutta hiviin on onneksi hyvät lääkkeet nykyään. Hiv ei välttämättä koskaan kehity aids-vaiheeksi niiden ansiosta. Jaksamista!
Olen itse jo yli nelikymppinen ja tämä sairastunut lapseni on esikoiseni. Saanut sen suojaamattoman seksin kautta ja niin vaikeasti tauti tarttuu niin meni sitten minun lapseeni tarttumaan :(
t. ap
Anteeksi, en tiedä, miksi ajettlin lapsen olevan vielä pieni. Aikuisikäisetkin ovat lapsia. Sorry, tökerö eka kommentti :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti suuri kolaus.
Lapsi voi kuitenkin elää vuosikymmeniä, jos pitää itsestään huolta ja jos mietimme kuinka lääkkeet tähän tautiin ovat parantuneet 20-vuodessa, niin vielä parempia hoitomuotoja on varmasti tulossa.
Minkäikäisestä lapsesta on kysymys?
Olen tosi pahoillani. Mutta kuten moni onkin jo kirjoittanut, sairauteen on onneksi nykyään hyvät hoidot olemassa. Voimia paljon sinulle ja tyttärellesi/pojallesi!
-2
Olen itse jo yli nelikymppinen ja tämä sairastunut lapseni on esikoiseni. Saanut sen suojaamattoman seksin kautta ja niin vaikeasti tauti tarttuu niin meni sitten minun lapseeni tarttumaan :(
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ammattilaisten kanssa lähiaikoina. Lapseni on tietänyt tartunnasta jo pidempään, mutta uskalsi vasta nyt kertoa meille. On ihan kunnossa, lääkitystä ei ole vielä aloitettu eikä näillä näkymin ole edes ajankohtaista, mutta tilanne tuntuu silti toivottomalta, siis minulle ainakin. Lapsi itse on ollut kovin elämänmyönteinen, mutta ehkä ei halua näyttää minulle pelkojaan. Mutta kaikki perheenperustamiset, naimisiinmenot ym. mietin lapsen terveyden ohella sitä, että tuleeko hänestä täysin syrjitty henkilö jne. Niin kovin vaikea asia koko juttu minulle (ja varmaan lapsellekin).
t. ap
luulisi nykyaikana ihmisten huolehtivan suojauksesta seksissä,mutta ei....
toivottavasti vastedes on vastuullinen,eikä levitä sitä muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaus kuitenkin sellainen, ettei siitä hirveästi uskalla huudella, ettei tunnisteta. Mutta tänne vaan nyt oli kuitenkin purettava tuntojani.
t. ap
luulisi nykyaikana ihmisten huolehtivan suojauksesta seksissä,mutta ei....
toivottavasti vastedes on vastuullinen,eikä levitä sitä muihin.
t. ei-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ap nuori ihminen (tai no - 28v mutta nuoreksi vielä itseni lasken), ja ainakaan omanikäisteni seurassa en usko että hiv-positiivista hyljeksittäisiin. Eihän sitä toki kannata tai tarvitse huudella ja kaikille levitell sitä tietoa, kun eihän se kenellekään kuulu. En minäkään huutele tuolla omista sairauksistani.
Eli älä siis pelkää, ei lastasi aleta vältellä esim. ystävien parissa koska hän on positiivinen. Eihän se hiv mihinkään tartu. Se on nyt osa tytärtäsi/poikaasi, eikä ikinä pois mene. Sen kanssa on vain opittava elämään.
Todella hyvä asia, että olet menossa puhumaan peloistasi ja huonosta olostasi.
-2
mutta ei lapseni varmasti ole ainoa ja vaikka kuinka asioista paasataan niin varmaan melkein kaikille on vastaava unohdus käynyt. Lapseni ei varmasti halua levittää tautia kenellekään, sen verran inhottava juttu kuitenkin kyseessä ja luotan lapseni harkintakykyyn, ettei mene muita tartuttamaan. Ei kyllä haluaisi samaa tuskaa aiheuttaa muille.
t. ap
luulisi nykyaikana ihmisten huolehtivan suojauksesta seksissä,mutta ei....
toivottavasti vastedes on vastuullinen,eikä levitä sitä muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kun hän rakastuu ja kumppanin löytää, onhan aina mahdollisuus saada muitakin kuin biolapsia.
-2
Minä olen ap nuori ihminen (tai no - 28v mutta nuoreksi vielä itseni lasken), ja ainakaan omanikäisteni seurassa en usko että hiv-positiivista hyljeksittäisiin. Eihän sitä toki kannata tai tarvitse huudella ja kaikille levitell sitä tietoa, kun eihän se kenellekään kuulu. En minäkään huutele tuolla omista sairauksistani.
Eli älä siis pelkää, ei lastasi aleta vältellä esim. ystävien parissa koska hän on positiivinen. Eihän se hiv mihinkään tartu. Se on nyt osa tytärtäsi/poikaasi, eikä ikinä pois mene. Sen kanssa on vain opittava elämään.
Todella hyvä asia, että olet menossa puhumaan peloistasi ja huonosta olostasi.
-2
Vähän niinkuin joku diabetes tai epilepsia, eli krooninen tila, joka pysyy aisoissa lääkityksellä.
Se, että HIV tarttuu seksistä, aiheuttaa sosiaalista stigmaa, ja tekee siitä mukamas niin paljon kamalamman jutun kuin vaikka diabeteksestä (vaikka kakkostyyppiin sairastuvat saavat yhtälailla syyttää vain itseään)
Sen verran on inhottava tauti ettei sitä kyllä omillee toivoisi, kuin ei myös "vihollisillekkaan". Omat lapseni alkavat olla siinä iässä, että kyseinen tauti on alkanut pelottamaan itseäniki, kuin vain saisi heidät pysymään poissa siitä niin hyvä ois.
Muutamat onkin tuossa todenneet, että taudin kanssa voi elää suht´normaalisti, tietyin varauksin. Mutta silti sen saaminen on koko perheen suru!
Äitinä sitä vaan aina huolestuu (vaikka lapsi itse on yrittänyt rauhoitella, että voi elää ihan samanlaista elämää kuin ennenkin). Mutta silti vaan sitä miettii, että kuka esim. haluaa perustaa perheen hiv-positiivisen kanssa? Varmaan yleinen reaktio on juosta karkuun kun kuulee, että toisella on hiv...no toivottavasti lapseni vielä löytää jonkun. Hän sai siis hivin mitä todennäköisemmin ulkomailla tyypillisellä nuorten rellestysmatkalla.. ja kyllä omaa tyhmyyttään, mutta tehty mikä tehty. Tämä, jolta on luultavasti taudin saanut oli samaa ikäluokkaa oleva nuori, ei ollut mikään prostituutio- tai vastaava juttu, ihan vaan tavallinen yhden illan juttu.
Minäkin olen aina valistanut kaikista vaaroista, mutta ihmiset vain unohtavat siinä tositilanteessa kaiken . En halua kuitenkaan lastani syyllistää asiasta, vaikka siis omaa tyhmyyttään on tässä tilanteessa. Mutta sitä ei enää tekemättömäksi saa.
t. ap
vittuilupalkinnon. Kas tässä ole hyvä!
ei ap
luulisi nykyaikana ihmisten huolehtivan suojauksesta seksissä,mutta ei....
toivottavasti vastedes on vastuullinen,eikä levitä sitä muihin.
Mä seurustelin aikanaan hiv-miehen kanssa. En tosin tiennyt sitä silloin, kovasti suitsutin onneani, että olen vihdoinkin löytänyt kumppanin, joka ei ole heti hyppäämässä sänkyyn, vaan ensin tutustutaaan kunnolla yms. Sitten hän jätti minut.
Se oli aivan kamalaa.
Vasta vuosia myöhemmin hän halusi tavata ja nähdä kuvia lapsistani yms. Silloin hän kertoi sairaudestaan ja siksi halusi, että saan elämältä enemmän kuin hänen kanssaan olisin saanut.
Lapsiani en pois vaihtaisi. Mutta kyllä välillä nykyistä miestä katsoessa iskee tuska, että en saanut edes mahdollisuutta valita, olisi kertonut minulle ja olisin saanut itse tehdä päätökseni.
Ja öisin olen miettinyt, että hän varmaankin rakasti minua aivan täysillä.
Tuli vain mieleen, että millaiset kuviot tyttäresi suhteisiin/tulevaan mahdolliseen perheeseen yms tulee taudin myötä.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinullakin? Vai onko lapsi adoptoitu tms.?