Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon elämääsi ohjaa mukautuminen "normiin"?
27.10.2009 |
Poden varmaankin jotain kolmenkympin kriisiä, kun tällaisia asioita pohdin. Mutta olen siis pysähtynyt miettimään sitä, että kuinka pitkälti olen elänyt elämääni (tähän saakka täysin tiedostamatta) niin, etten poikkeaisi "normista". Olen siis pyrkinyt viimeisen 10 vuotta toimimaan samalla tavalla ja samaan tahtiin kuin muutkin ikäiseni naiset. Ainahan tämä ei tietenkään ole onnistunut ja jos jossain olen "jäänyt jälkeen" niin ahdistus on ollut kauhea. Joku selkeä tarve minulla on aina osua siihen "keskiarvoon".
Onko ihan tervettä edes pysähtyä miettimään tällaista ja onko tällaisessa elämässä mitään pahaa?
Kommentit (4)
Loikoilla vaan biitsillä? Olla työtön? Olla suurperheen äiti vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen onnistunutkin voisi sanoa että täydellisesti.
Millaisen elämän sitten haluaisit? Siis ihannetilanteessa? Loikoilla vaan biitsillä? Olla työtön? Olla suurperheen äiti vai mitä?
Olen kyllä ihan tyytyväinen elämääni, mutta jotain räväkkyyttä kaipaisin. Tämä keskiluokkainen ja keskiarvoinen elämäni vaatisi vähän ravistelua...
mutta sitten jos rupeaa aivan himon vertaamaan itseaan muihin on pulassa. mina asun englannissa ja olen taalla kylla vahan outolintu kun elelen omaan tahtiin ja rennosti. ei minulla ole tarvetta olla erilainen, mutta en normaaliuttakaan mieti. olen itseni, enenevassa maarin ian myota, nyt 43v