onnellisin lapsuusmuisto

mummon kanssa rappusilla ja katselimme, kun pääskyset lentelivät matalalla hyönteisiä pyydystäen ja veivät niitä pesäänsä ja mummo sanoi, että kohta tulee sade, on matalapaine, kun linnut lentävät noin alhaalla.

Ja sade sieltä tulikin.

Monesti tulee mummoa ikävä. Siitä syystä toivon, että taivas on ja mummo on perillä.

Kiitos että jaoitte tämän kanssani!

Turun saaristossa sukulaisten keskellä. Kalastettiin, retkeiltiin, soudettiin, rakennettiin majoja, oltiin isovanhempien kanssa, joilla oli aina aikaa pelata korttia tai noppaa, nostaa perunoita kanssamme tai poimia mansikoita. Kun sitä ajattelee, kyllä lapset ovat onnellisia pienistä asioista. Ai niin ja kauppa-auto!

nuo mummomuistot. Omat onnellisimmat lapsuusmuistot ovat hetkistä, jolloin mummo kerrankin ei ollut paikalla ja koko perhe pystyi rentoutumaan.

pimeänä elokuun iltana, mentiin niille makailemaan ja etsittiin Sputnikia taivaalta. Samalla isä kertoi kaikkea kiinnostavaa avaruudesta ja silloin oikeastaan oivalsin ekaa kertaa oman pienuuteni ja universumin suuruuden. Mukava olo tulee myös kun muistelee miten katsottiin isän kanssa olympialaisia ja jännättiin milloin ketäkin.

maattiin ruohikossa siskojen kanssa ja katsottiin mitä pilvet "esittää" ja kun laittoi silmät kiinni tunsi "auringon tuooksun"

uimisen ja saunomisen isän ja sedän kanssa ja kaikki serkut tietysti mukana! Ai että oli ihanaa, onneksi miehet nyt vanhana saunottavat noita lastenlapsiaan ja muksut ovat aivan innoissaan.

kanssa/hänen kotonaan vietetty aika, omassa kodissa oli enimmäkseen kamala.

Kauheaa jos lapsi muistaisi, että kotona oli kamalaa..



Mulle tuli mieleen vielä äidin karheat kädet. En tiedä miten ne olikin mielestäni niin karheat, mutta jotenkin ne toi turvaa. Pidin villapeitosta sen vuoksi, että se toi mieleen äidin kädet.

ap

tuvan seinillä, tapetilla myöhään illalla, kun menin nukkumaan. Katselin punertavaa valoa ja ikkunapuitteiden ristikkovarjoa seinällä ja verhon välissä inisi sääski.