Lue keskustelun säännöt.
Kotimyyjät! Tuntuuko teistä koko ajan että
27.10.2009 |
"tämä on minun homma". Vai tuleeko joskus uskonpuute itse myynti hommaan ja/tuotteisiin?
Olen miettinyt myyjänä aloittamista, ja innostun siitä ajatuksena kovasti. Joskus taas mietityttää, kuinka jaksan, kun osa ihmisistä ilmoittaa kuitenkin, että "ei todellakaan kiinnosta".
Masentaako kieltäytyminen vai oppiiko sen ottamaan työhön kuuluvana?
Kommentit (10)
On mun homma, vaikka ei sillä eläkään. On kumminkin kiva harrastus, josta vähän ansaitseekin.
Em muuten todellakaan myy ystäville ja sukulaisille. On muitakin ihmisiä olemassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin Mary Kay-kutsuilla ja toki tuotteet ovat hyviä mutta niin ylihinnoitettuja! Tuskin ihmisillä on varaa ostaa näitä kotimyyntituotteita. Samahan koskee Tupperia tai jotain PartyLitea, kalliita kuin mitä!
Olin kerran me & i kutsuilla ja myyjä koko ajan muistutti kertoa miten vaatteiden arvo nousee, kun niistä tulee harvinaisia sesongin vaihduttua.
Täytyy sanoa että moista argumenttia en ole ikinä kuullut kun puhutaan käytetyistä lasten vaatteista.
noilla kamppeilla on valtava kysyntä joskus. Joidenkin vaatteiden kohdalla näin voi varmasti käydä. Tuskin koko malliston kohdalla.
Minulla on pari kaveria, joista toinen juuri lopetti muovikippokotimyyjänä ja toinen aloitti.
Nämä kaverit kumpikin tahoillaan kutsuvat puolen vuoden välein luokseen myyntikutsuille. En ole enää viime aikoina mennyt, kun on niin pakko-ostatusfiilikset. Aina saa kutsuilla kuulla, että jos mä nyt tilaisin vielä vaikka 50 euron edestä, niin sitten myynti olisi ollut niin ja niin paljon ja siitä olisi hänelle hyötyä...
Puhumattakaan siitä, että sitten pitäisi itsekin pitää kutsut ja pyytää tämä kaveri kotiin esittelijäksi. Mutta mulla ei yksinkertaisesti ole tuttavia, jotka nyt niin hirveästi haluaisi ostaa lisää ylihintaisia muoviastioita, haisevia kynttilöitä tai muuta krääsää. Lastenvaatekutsut on mielestäni vielä ihan ok, niillä tuotteilla on sentään käyttöä.
Minusta kyllä aika typerää se, että kotimyyntiesittelijän pitää itse ostaa esittelytuotteet. Siitähän ne firmat sen rahan varmaan osaksi tekee. Itse en sellaiseen suostuisi. Minä tekisin työn ja saisin vaan minimaalisen korvauksen.
Usein ylihintaisia tuotteita. Kun muutenkin ostaa kirpputorilta enimmäkseen vaatteet, tuntuisi tyhmältä osaa kallista vain koska myyjä on tuttu. Sama koskee kaikenlaisia pesuaineita. Nostan hattua niille, joilla on pokkaa tehdä sitä työtä-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä se tosiaankaan ollu mun homma :)
Ei kai kukaan voi koskaan saada kaikille myytyä kaikkea, aika vaikea varmaan toimia työssä jos ottaa henk.koht. sen että kaikki ei osta.
haluaisit tuputtaa ystäville ja tuttaville ylihintaista tavaraa jota kukaan ei oikeasti tarvitse tai edes halua. kohteliaisuuttaan ostaa kerran, mutta sitten ei viittikään enää pitää yhteyttä kun sinulla on koko ajan ansaitseminen mielessä. onko sinulla muka niin laaja tuttavapiiri, että sitä hyväksikäyttämällä voisit elättää itsesi.
älä ala moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina innostunut jostakin. Pitävät muutamat kutsut ja huomaavat että ei kukaan enää ostakkaan.Sitten lopettavat kun huomaavat että ei rahallisesti kannattavaa. Esim: joku laukkumyyjä, tuskin sellanen vois saada menemään laukkuja hirveesti koska itse osta vuoddessa ehkä yhden tai 2 laukua.
Toisekseen mitähän teidän puolisot ajattelee kun vaimo viettää monta iltaa pois kotoa jotkut jopa viikonloppuisin kutsuilla.
myi alusvaatteita. Törkeesti piti koko ajan sitoa rahaa kiinni ja ei hirveesti tullut keikkoja.
Loppujen lopuksi lopetti ja kun laski mitä oli maksanut näytteistä ja mitä oli tienannut, ei juurikaan jäänyt plussan puolelle.
Mullekin yritti koko ajan tyrkyttää, vaikka olin sanonut moneen otteeseen ovat liian kalliita.
Nykypäivänä kun kaikkea voi ostaa netistä, mä ihmettelen miten nämä kotimyyjät oikeesti elää.
Olin kerran me & i kutsuilla ja myyjä koko ajan muistutti kertoa miten vaatteiden arvo nousee, kun niistä tulee harvinaisia sesongin vaihduttua.
Täytyy sanoa että moista argumenttia en ole ikinä kuullut kun puhutaan käytetyistä lasten vaatteista.
Niin, ajattele miten kamalaa. Minäkin olen niin ilkeä, että olen töissä iltavuorossa ja viikonloppuisinkin. Onneksi mieheni on niin hyvä isä ettei ota lastenhoitoa rangaistuksena.