Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö teidän miehet mykkäkoulua?
26.10.2009 |
Mua huvittaa, kun mm. kirjallisuudessa ja ehkä ihan yleisestikin mykkäkoulua pidetään enemmän naisten käyttäytymismallina, mutta ainakin meillä mököttää aina mies.
Harvemmin mistään riidellään, mutta kun riita tulee, niin kämppään laskeutuu jäätävä hiljaisuus, jota en osaa rikkoa, vaikka haluaisinkin. Mulle luonteva tapa ratkoa erimielisyys on päästää höyryt pihalle kiukusta puhisten, mutta olen jotenkin ihan aseeton miehen hiljaisuuden edessä. Jossain vaiheessa mies sitten suvaitsee lopettaa mykkiksensä ja tulee halailemaan, mutta hiljainen vaihe voi kestää illasta seuraavaan aamuunkin.
Mites teillä toisilla riidellään?
Kommentit (7)
Tosin meillä mies saattaa mököttää vaikka viikonkin, ja sitten vasta alkaa se varsinainen riitely. Mä olen jo ehtinyt koko asian unohtaa, ja sitten mies alkaa paasata siitä miten minä tein ja sanoin sitä ja tätä... turhauttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin aplla. Mies vois mököttää vaikka maailman tappiin asti ja mä halkean raivosta, jos en pääse kunnolla huutamaan ja riitelemään. Mies tietää sen ja käyttää noissa tilanteissa hyväkseen. Ollaan onneks jo vähän saatu harjoteltua "rakentavaa riitelytapaa" missä ei mökötetä eikä huudeta. Ei kovin helppoa mutta toimii :)
yritykseksi on jäänyt. Meillä mä vaadin keskustelua, joten täällä ei kauaa mykkäkoulua pidetä. Mä ehkä joskus mökötän tunnin tai pari, ja mieskin.
siis juuri ap:n kaltaista meilläkin on. Kun minä suutun, päästän höyryt pihalla ja sanon sanottavani, mutta sitten olisin valmis jo unohtamaan koko jutun ja sopimaan asian. Mutta miehen tapa onkin vetäistä kotiin tämä jäätävä hiljaisuus. Ja sitä voi oikeasti kestää vaikka kuinka monta päivää ja sen saattaa laukaista joku ihan pikkuriikkinen juttu. Onneksi meilläkin riidellään äärettomän harvoin.
kyllä se vetää hiljaiseksi kun varttitunnin tulee s, p ,v .tä laidan täydeltä.
Niin ja toisekseen kun ei saa suunvuoroa.
Ollaanpa sitten hiljaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä itse olen siis juuri se rähjäävä puolisko, eli "mielelläni" rähjäisin pahat fiilikset pois ja sitten unohtaisin koko asian, kun taas tuo mieheni, kuten sanoinkin jo yllä, saattaa mököttää viikonkin, ja ilmeisesti sen ajan pyörittelee riitaa mielessään, ja sitten alkaa puhua siitä. Omasta mielestään hän siis "keskustelee", mun mielestäni hän taas syyttelee minua, koska tämän "keskustelun" aikana hän ei kertaakaan pyydä anteeksi tai myönnä omia sanomisiaan tai tekemisiään. Jos satun viittaamaan johonkin hänen sanomisiinsa tai tekemisiinsä, hän toteaa siihen heti, että "no niinhän säkin sanoit/teit sitä ja tätä...", eli perustelee omia sanomisiaan ja tekemisiään mun sanomisilla ja tekemisillä. Periaatteessa yritän kyllä olla palaamatta mihinkään jo menneisiin, koska mielestäni se on ihan turhaa, niillehän ei voi muuta kuin pyytää anteeksi ja olla toistamatta - mutta kun mies ei toimi näin, tulee helposti itse hermostuttua tästä ja iskettyä samalla mitalla takaisin. Loppujen lopuksi mulle jää kuitenkin aina se fiilis, että jokainen riita oli loppujen lopuksi mun vikani, minä yksin olin syypää, eikä miehessä varmasti ainakaan ollut mitään syytä koko riitaan.
Olen miehen kanssa puhunut tästä riitelytavastamme, ja suoraan pyytänyt, että olisimme molemmat syyttelemättä toisiamme. Tähänkin hän on sanonut, että "no mutta kun säkin aina vaan mua haukut". Omasta mielestäni en toimi näin, ja olen tosissani turhautunut tähän. Eli miten sitä rakentavaa riitelytapaa voi harjoitella? Voinko mä yksin harjoitella sitä, ja vaikuttaako se pelkästään mieheen, vai unohdanko koko jutun jos mies ei lähde mukaan tähän?
Mutta viimeistään nukkumaan mennessä aina toinen kysyy uskaltaako sinne viereen tulla ja koko riita unohtuu samassa :)