Miksi joku haluaa omia lapsia vaikka ei lapsista pidä?

kolmekymppisellä parilla on oltava yksi sellainen, ja varusteita kerätään sille kympillä, vrt välineurheiluun.

Ei niitä koe "lapsina", ne on perheenjäseniä. Lisäksi tässä on biologiset syyt mukana, sitä vaan tulee sellainen fiilis, että haluaa sen perheen.

enkä myöskään vieraista koirista. Silti minulla on molempia. Aina oli itsestään selvää, että haluan koiran, ja haluan lapsia.



Kavereiden lapsia tai muita lapsia en ole kokenut ikinä tarpeelliseksi ottaa syliin.



Ai miksi sitten omia? Siksi, että omiaan rakastaa. En minä muitakaan ihmisiä, jotka vastaan tulee tai edes kavereita ole lääppimässä koko ajan tai yleistä, että tykkään punatukkaisista miehistä tai hymykuoppaisista naisista. Tai kaikista miehistä tai kaikista naisista.



Ja kaveritkin pitää tuntea tosi hyvin, ennen kuin ovat kavereita. Minusta lapsikin on kokonaan yksilö, ja voin pitää jostain lapsesta, kunhan olen tutustunut. Eli pidän lapsen persoonasta, mutta en tykkää, että lapset työnnetään automaationa omaan kategoriaansa, ihan kuin kaikki olisivat samanlaisia.



Sama pätee lemmikkieläimiin. Persoona ratkaisee.

En pidä kaikista miehistäkään, mutta silti minulla on aviomies. Ja ihana onkin.

Ja että niitä lapsia hankitaan sen takia kun ne lapset on niin ihania??

"Koska omiaan rakastaa kuitenkin"





Jos ei pidä ollenkaan lapsista niin miten voi olla raskaaksi halutessaan varma, että omaansa sitten rakastaa?

Lisäksi monet eivät niinkään pidä tietynikäisistä lapsista. Siis esimerkiksi alle kouluikäisistä tai teineistä. Se oma lapi on kuitenkin huomattavasti pitkäaikaisempi tuttavuus, joten se, että ei nyt satu pitämään erityisesti esimerkiksi vauvoista on ihan pikkujuttu sen suhteen, että se oma lapsi on oma lapsi myös kaikkina muina ikäkausina.

Itse en pidä koirista enkä siksi koiraa koskaan tulee hankkimaan. Joku lapsikielteiseksi itseään mainostava kertoo kuitenkin, että on omia lapsia.Miksi?

Kertokaa ihmeessä? Siksikö kun se kuuluu asiaan? Siksikö kun ovat niin karmeita?

nimittäin lisääntymisen tarve ja se, että omia jälkeläisiään rakastaa ja haluaa hoivata.



Sen sijaan koiran omistaminen ei ole biologinen tarve.

Kertokaa ihmeessä? Siksikö kun se kuuluu asiaan? Siksikö kun ovat niin karmeita?

Rakastaahan jokainen jollain tasolla isää, äitiä, sisaruksia jne, vaikka saattavat olla sellaisia, että ilman verisiteitä ei ystävyyttä kyllä tulsisi solmittua.



Veri on vettä sakeampaa, ihan siitä sen kuule tietää.

Silti on kaksi lasta, joista toinen jo vähän isompi. Tottakai omiaan rakastaa mutten erityisesti pidä siitä kun ovat vielä pieniä, mutta onneksi lapsissa on se ominaisuus että kasvavat aikuisiksi.



Lapset hankin sillä ajatuksella että on se mukava seurata lasten elämää (etenkin aikuisvaihetta kun ei ole enää niistä vastuussa). Varsinkin kun itse on eläkkeellä, saati hyvin vanhana jossain laitoksessa, niin on se hyvä että edes joku käy katsomassa.



Vaikken lapsista edelleenkään juuri pidä, niin siitä kyllä pidän että lasten kasvattaminen kasvattaa myös meitä aikuisia hyvin monella tavalla. Koen kasvaneeni lasteni myötä paljon ihmisenä vaikken pienistä lapsista yleisesti ottaen pidä vieläkään.

ei pidä miehistä ylipäänsä ja silti hankkii sellaisen aviopuolisoksi?

Minäkään en ole mikään lapsien ihastelija. Mutta kyllä haluan oman jälkeläisen.

Musta on naurettavaa, että täällä vaahdotaan jostain ihanista vauvoista ja puhutaan vauvakuumeesta. Miksi kukaan ei haaveile pahantuulisista teini-ikäisistä tai hankalista uhmaikäisistä?

Minä ajattelen niin, että haluan jälkeläisen, joka kantaa samoja geenejä kuin minä ja mieheni. Ja vaikka en olekaan ikään vauvojen ja lasten rakastaja, kyllä varmasti rakastan omaani.

Minua lohduttaa suuresti se, että vauva- ja lapsuusaika on lyhyt ja sitten lapsesta kasvaa aikuinen, jonka kanssa on mukava keskustella ja jakaa ajatuksia.

Minusta lapsikin on kokonaan yksilö, ja voin pitää jostain lapsesta, kunhan olen tutustunut. Eli pidän lapsen persoonasta, mutta en tykkää, että lapset työnnetään automaationa omaan kategoriaansa, ihan kuin kaikki olisivat samanlaisia. Sama pätee lemmikkieläimiin. Persoona ratkaisee.

Muakin ärsyttää tosi paljon se, että lapset on ikäänkuin oma ryhmänsä, jossa kaikki on samanlaisia ja kaikista pitää tykätä! Lapsetkin on kuitenkin VAIN ihmisiä, niitä on kivoja ja niitä on ääliöitä. Sen vuoksi esim. joku vieras lapsi ei herätä mitään tunteita, koska en tunne häntä. Ne on mulle täysin yhdentekeviä. Jos jotain tunteita tulee, niin sitten jotkut huutavat tai kiukuttelevat lapset herättää negatiivisia tunteita. Mutta kyllä se lapsi pitää tuntea, että hän herättää positiivisia tunteita, kuten aikuinenkin.

Minä rakastan vain omi lapsiani

Kertokaa ihmeessä? Siksikö kun se kuuluu asiaan? Siksikö kun ovat niin karmeita?

ja tulee ihan biologinen tarve omalle jälkeläiselle. Mutta esim. adoptiolasta en ikimaailmassa hankkisi, jos en omaa olisi saanut. Siinä on se ero.

mutta toki niistäkin löytyy poikkeuksia. Jotkut ovat mukavempia kuin toiset. Aivan kuten aikuisetkin. Mutta koska lähtökohtaisesti en ole kiinnostunut lapsista tai niiden hoivaamisesta, niin en myöskään ole hankkinut sellaista itselleni.



Luulen, että aika moni hankkii lapsen/lapsia ihan vain siitä syystä, että niin on tapana tehdä ja se ikään kuin kuuluu ihmisen elämänkaaren tiettyyn vaiheeseen. Ryhmäpaine tässäkin asiassa on kova, jos huomaa jäävänsä kaveripiirin viimeiseksi lapsettomaksi pariskunnaksi niin tulee melkoinen hoppu hypätä siihen samaan junaan vielä kun ehtii.

Jos ei pidä ollenkaan lapsista niin miten voi olla raskaaksi halutessaan varma, että omaansa sitten rakastaa?