Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
GALLUP: Millä "verukkeella" olet pyytänyt synnytyksen käynnistyksen?
21.10.2009 |
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt kolme lasta esikoista lukuun ottamatta 1-3 tunnissa, näistä kaksi viimeisintä käynnistettiin juuri sen takia. Sairaalaan puolentoista tunnin ajomatka ja riskejä ei haluttu ottaa.
Kakkonen arvioitiin kaksi päivää ennen synnytystä max. nelikiloiseksi, mutta olikin 4500 g. Kolmonen arvioitiin kaksi päivää ennen käynnistystä 4200 g, mutta olikin vaan 3600 g. Aidosti siis pelkäsin vauvan kokoa, mutta arvio heitti kolmannen kohdalla toiseen suuntaan kuin kakkosella.
Onneksi käynnistettiin silti; tuli kasvotarjonnassa, joten tossakin oli tekemistä...
Lääkärin kanssa puhumalla ja kertomalla omat pelkoni on kaksi seuraavaa käynnistetty.
Toinen 39+3 ja toinen 40+6 (lääkäri olisi käynnistänyt jo aiemmin, vaan minä halusin odottaa jos lähtis itsekseen tulemaan. Sovittiin päivä jolloin tulen käynnistykseen jos ei ole jo syntynyt)
Ei ole tarvinut anoa, kinuta eikä itkeä. Ihan sanominen on riittänyt. Lääkärit ovat hyvin ymmärtäväisiä olleet ainaki mun kohdalla.
Sama käsitys kuin aiemmin, ei siihen yleensä ihan vain pyynnöstä ryhdytä, vaan pitää olla joku todellinen syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsivettä rupesi tihkuttamaan ja minulla oli todettu streptokokki eli ettei lapsi saa bakteeria ja mahdollisesti sepsistä, piti synnytys käynnistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekan kanssa olin hölmöyksissäni onnellinen kun "pääsin" käynnistykseen rv 40+6 kokoarvion takia.
Kun sitten kolmas meni yliaikaiseksi, harasin vastaan kynsin ja hampain ja meinasin vielä karata sairaalasta kotiin (mitään syytä käynnistykseen ei ollut, koska laskettu aika oli viikon pielessä eikä rv 42 ollut vielä täynnä). Jouduin silti sinne käynnistykseen vähän puoliväkisin ja niin paska maku jäi asiasta että ikinä en enää koskaan millään diagnoosilla moiseen suostu. Jos ei suosiolla leikata, eikä lapsi muuten synny niin jääköön sitten mahaan.
Menin synnärille rv39+6 illalla ja sanoin että supistaa kunnolla. Tiesin olevani runsaat 3cm auki (olin ollut jo lähes viikon päivät). Kun pääsin KTG:lle rupesin jännittämään vatsalihaksiani (sen minkä raskaana oleva pystyy) rytmikkäästi muutaman minuutin välein. Nämä vatsalihasten jännitykset näkyivät kauniina supistuksina käyrällä. Nimittäin KTG:hän ei mittaa kohdun supistumista vaan sitä vatsalihasten jännittymistä joka tapahtuu samalla kun supistus tulee.
No, 9 tunnin kuluttua oltiin samassa tilanteessa. Olin nukkunut hyvät unet (mitä nyt välillä heräillyt supistuksiin...olin herännyt jo viikon verran) ja aamukierrolla lääkärit päättivät puhkaista kalvot. Oksitoniinitippaa ei tarvittu, kunnon supistukset lähtivät siitä liikkeelle 2 tunnin sisällä ja lapsi syntyi 4 tuntia kalvojen puhkaisusta. Synnytys ei ollut erityisen kivulias ja pärjäsin ihan ok ilokaasulla. Ponnistusvaihe 20min joka on kaiketi ihan normaali ensisynnyttäjällä.
Em. tempun tein muuten nlalääkärini epäsuorasta ehdotuksesta. Menetin esikoiseni kohtukuolemalle rv29+4 ja nlalääkäri oli sitä mieltä että turhaan tässä annetaan mennä päivääkään yli la:n ja otetaan se minimaalinen riski (mutta riski kuitenkin!) että lapselle käy jotain kohdussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen oli 4600g syntyessään ja repesin todella pahoin sekä menetin verta yli 2 litraa. Syntyi siis 41+5 rv:lla (kokoarvio oli kolme päivää aiemmin 3900g MAX).
Toisesta kokoarvio oli laskettuna aikana 3800 g, eikä siksi käynnistetty (pyysin kyllä). Syntyi spontaanisti 41+4 rv:lla ja syntymäpaino oli 4800g.
Kolmannen kokoarvio LA:na oli 4500. LA oli lauantaina ja menin (pyytämääni) käynnistykseen maanantaina. Kolmonen syntyi sitten keskiviikkona ja painoi 4500 g, menetin verta 600 ml, ei repeämiä.
Em. tempun tein muuten nlalääkärini epäsuorasta ehdotuksesta. Menetin esikoiseni kohtukuolemalle rv29+4 ja nlalääkäri oli sitä mieltä että turhaan tässä annetaan mennä päivääkään yli la:n ja otetaan se minimaalinen riski (mutta riski kuitenkin!) että lapselle käy jotain kohdussa.
Silloin ei tarvitse teeskennellä synnytyksen käynnistymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Em. tempun tein muuten nlalääkärini epäsuorasta ehdotuksesta. Menetin esikoiseni kohtukuolemalle rv29+4 ja nlalääkäri oli sitä mieltä että turhaan tässä annetaan mennä päivääkään yli la:n ja otetaan se minimaalinen riski (mutta riski kuitenkin!) että lapselle käy jotain kohdussa.
Kohtukuoleman kokeneen seuraavat synnytykset käynnistetään lähes aina. Silloin ei tarvitse teeskennellä synnytyksen käynnistymistä.
Ei kuitenkaan minun tapauksessani. Kuulemma kohtukuoleman on pitänyt tapahtua hyvin isoilla viikoilla (käytännössä lähellä la:ta) että käynnistyksen saa.
t. numero jotain johon viittasit viestissäsi
sain itse paattaa haluanko kaynnistykseen vai en. Laakari kysyi etta haluatko kun viikot 37 oli taynna, koska sikio oli silloin arviolta jo 4200 g. Menin ja onneksi menin. Jos viela paatamme hankkia lisaa ja sama tilanne, menen ehdottomasti uudestaan kaynnistykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lapsi kuollut kohtuun, itse ehdottivat. Uskon, että seuraavakin käynnistetään.
ja ihan vaan siitä syystä,ettei näitä reilu nelikilosia ole kovin kiva tuolta ulos pullauttaa...
tiedä, kuulunko tähän ketjuun, kun en itse pyytänyt käynnistystä, vaan se päätettiin tehdä yleisen käytännön mukaan. Eli lapsivedet olivt menneet yli vuorokausi ennen käynnistystä, eikä tarpeeksi voimakkaita ja säännöllisiä supistuksia kuulunut. Sama tapahtunut molempien lasten kohdalla.
yliaikainen, ja lääkäri mukaan jo 5kg. Sanoin, etten kasvata vauvaa mahassa enää päivääkään ja halua heti käynnistykseen. Pääsin siltä seisomalta käynnistykseen ja onneksi vauva olikin "vain" 4 kg kun syntyi ;)
meinasi juuttua hartioista kiinni ja kiskottiin sinisenmustana ulos imukupilla ja sai 2pistettä.
Toinenkin oli sokerivauva ja hänen kohdallaan sanoin lääkärille että jos jää tällä kertaa hartioista kiinni ja vammautuu esim. aivovaurio, niin en ota vauvaa ollenkaan mukaan laitokselta ja annan hänet suoraa kehitysvammalaitokseen.
Pääsin käynnistykseen heti kun rv 37 saavutettiin ja vauva pullahtikin sitten yllättävän helposti ulos ilman imukuppia tai solisluun katkomista.
Alue: Aihe vapaa
että esikoinen oli 4,4-kiloinen ja seuraavasta odotettiin vielä suurempaa, ja sillä "verukkeella" että voin aivan hirvittävän huonosti ja olin kroonisesta unenpuutteesta aivan mielisairauden rajalla.
Suostuivat siihen että jos ei rv 42+0 olisi spontaanisti alkanut syntyä, olisi käynnistetty, mutta varoittivat ettei sen varaan voi laskea että sittenkään vielä syntyy, ja että synnytys voi venyä pitkäksikin. Synnytys luojan kiitos alkoi sitten muutaman tunnin ennen tuota deadlinea. Se oli hirveää aikaa, onneksi aika on kullannut muistot.