Lähtisitkö tällaiselle reissulle? ov

en ehkä lätisi vain viikoksi, onko teillä mahdollisuutta olla pidempään , eli ottaa omaa lomaa matkan yhteyteen? OLin Jenkeissa, kun meidän pojat oli 3 kk ja 2 v vanhoja, oltiin 3 viikkoa, ja kyllä eka viikko meni kokonaisuudessaan aikaerosta toipumiseen, eli molemmat oli ekan viikon sekaisin, eikä päivärytmistä ollut tietoakaan, mikä teki liikkumisen erityisesti vanhemman kanssa vaikeaksi, pienempihän kulki vaunuissa ja nukkui kun nukkui (ja valvoi sit yöt). Onneksi meidän matka oli niin pitkä, että ehtivät toipua, ja ehditiin viettää mukavat viikot ekan jälkeenkin. Mutta viikko on mielestäni - tai olisi ollut ainakin meidän tapauksessa - liian lyhyt aika, heti kun olisivat tottuneet aikaeroon, oltais jo tultu takaisin.

Miksi hermoilisit yksin kotona heidän kanssaan - kait sun joskus on ruvettava tulemaan toimeen heidän kanssaan ilman apuakin..?

Oletko miettinyt mikä rasitus on lentää pitkät matkat edestakaisin, niin sinulle kuin noin pienille lapsille, yhden vaivaisen surkean viikon takia. Onko tosiaan ettet pysty olemaan viikkoa erossa miehestäsi... aika surkeaa.



Ensin luin viestisi siten että olisitte matkalla useamman kuukauden. Silloin siinä jo jotain järkeä olisikin.



Yhtä vaivasta 7 päivää en edes harkitsisi! Lentomatkailu on rasittavaa, ilmeisesti sulla ei siitä kokemuksia ole.

eli suorat vai vaihtojen kanssa---> Kuinka suuren ajan viikosta vievät pelkät matkat? Takaisin tullessa aikaerorasitus on melkoinen, siihen kannattaa varautua.

Ja vakuutukset tietysti kuntoon.

Itse olen niin seikkailunhaluinen, että saattaisin lähteäkin.

lähteekö ap sitten aikanaan vai ei.. Tule kertomaan, millaiseen ratkaisuun päädyt!



Edelliselle sen verran, että kaikkien mielestä lentomatkailu ei ole rasittavaa; oletin tässä sinun tarkoittavan rasittavaa ihmiselle? Luonnollehan se toki sitä on.



Itse pidän lentämisestä, eivätkä pitkätkään lennot siis ole ongelma. Olen jopa saanut mieheni suhtautumisen muuttumaan parempaan päin (asennekasvatusta*;)* nääs), entinen nurisija lähtee pitkällekin, kun "siinähän se menee, ei se niin pitkälle tunnu..." Ainoa huono puoli mielestäni on se, jos lento sattuu myöhästymään, ja olet jumissa kentällä. *Se* on tylsää.

Aikaero on taas oma juttunsa, kuka toipuu nopeammin, kuka kärsii enemmän.

Muutamalle epäilijälle tarkennukseksi: Minulle ei siis ole mikään ongelma jäädä lasten kanssa kotiin "ilman miestä" viikoksi :D (Toki arjen pyörittäminen on helpompaa kun molemmat ovat paikalla, mutta tämä ei siis ollut mikään kynnyskysymys vaan ko. kommentti oli tarkoitettu kevennykseksi)



Tilanne on siis se, että olisi HAUSKAA lähteä miehen kanssa koko perhe sinne Jenkkeihin (kun en ole aikaisemmin käynyt), mutten tiedä onko se käytännössä "liian hankalaa".



Matkan pidentämistä mietimmekin, siinä vaan talous tulee jossain vaiheessa vastaan.. Mutta siis itsestänikin tuo viikko tuntuu kyllä lyhyeltä ajalta (siis lapsille).



ap

Vastaukseni riippuu paljolti siitä.

Ilmeisesti hänen miehensä ei ottaisi häntä mukaan minkäänlaiselle reissulle..! Alkup kysymykseen en osaa vastata kun mulla ei ole lapsia.

-ap

Kalifornia (+ ympäristö) on liian kaukana, viikko ei riitä mihinkään. Nykkiin en lähtis noin pienien kanssa, siihen aika tosin riittäisi. Muualle jenkkeihin minua ei kiinnosta lähteä.

Tärkeintä on asenne: että me kyllä pärjätään.

Toisena avoin mieli.

Kolmantena sijoittautuminen. Paljon merkitsee, minne te olette menossa. Mihin kannattaa sijoittaa majapaikan? Miten haluatte liikkua ja missä käydä? Jos olette menossa esim. New Yorkkiin, kannattaa matkustaa suoralla lennolla ja majoittautua joko Manhattanille tai sitten vaikka radan varrelle niin että porhaltaa päiväksi junalla keskustaan.

...matkat pelkastaan on vahimmillaankin lahes 16t suuntaansa, lapset aika pienia joten en usko etta matka olisi erityisen positiivinen kokemus ja vain viikon takia. Itarannikkoa itse harkitsisin...

on mukasut nyt 3.5v ja 11kk ja minä kyllä lähtisin jos tuollainen tilaisuus tulisi! Länteen mennessä aikaero ei ole kovin paha ja pienellä "ennakoinnilla" se halpottuu entisestään. Lapsillekaan tuskin olisi kauhean vaikeaa, ovat niin joustavia aikataulujen suhteen. Matkaan vaan!

Kyllä ne lapset mukana kulkee, miksi tehdä asioista vaikeita??

itärannikolla ja lensimme vielä vaihdolla. Olen samaa mieltä jonkun kanssa että viikko on liian lyhyt. Lapsilla meni ainakin kolme päivää siihen, etteivät enää heräilleet keskellä yötä. Pahinta oli oma väsymys siinä vaiheessa kun olin valvonut jo yli vuorokauden putkeen päivälennon jälkeen. Lentokoneeseen kannattaa keksiä paljon tekemistä etteivät lapset kiipeile seinille. Rankkaa oli, mutta myös mukavaa ja on mukavaa kun amerikkalaiset pitävät lapsista ja apua saa aina.

ymmärrän että on puolensa kummassakin.. :)

Tavallaan kotiinjääminen olisi helpompaa.. mutta toisaalta sen matkan jälkeen kotonaolo tuntuisi niin luksukselta että!! :) Reissu voisi olla ihan kiva, voisi myös olla ihan katastrofi!

Aika pitkät lennot ovat.. miten miehesi pystyy keskittymään töihin, jos esim. lapset sairastuvat? Ja yksi toinen juttu -siellä on esim. lapsen katoamistapauksia ihan eri tavalla kuin Suomessa. Jos pystyt pitämään lapset KOKO AJAN lähelläsi niin mene vaan..( Mutta olisin ainakin itse melko hysteerinen tuon asian suhteen. )

Itselläni melkein samanikäiset lapset, ja tuntuu että kaikki uusi ja jännä mitä sille uhmikselle pystyy tarjoamaan helpottaa arkea ja vähentää tylsyysuhmakohtauksia. Ja vauvat nyt ovat mitä ovat, paikasta riippumatta.



Voi kun olisi itselläkin vastaava tilaisuus...