Tuntuu niin hirveän pahalta Naantalissa menehtyneiden

yhtään ymmärrä tätä vouhotusta tästä aiheesta, sori vaan. Eikö ihmisiä joka viikko kuole jossain tulipalossa? Miksi tämä nyt on niin erityisen kauhea?

sekä heidän omaistensa puolesta :´( Miten tuollaisesta voi ikinä selvitä? Ei mitenkään:´(

tai muuhun kotimaan apuun. Tee OIKEASTI jotain äläkä kauhistele. Siitä ei ole kenellekään hyötyä.

kauhistella. Mutta kun asia koskee riittävän läheltä olo on vain tyhjä ja turta. Raskasta.

jotkut ahmivat lehdistä kaikki tiedot onnekttomuuksista, mitä pahempi onnettomuus, sen kovempi kauhistelu voivottelu, itkeä tirautetaan. Kuolinilmoituksia luetaan ja itketään pahimmillaan. Tämä on tietyntyyppisen ihmisen harrastus.



Jos lähellä olevalle ihmiselle sattuu, sitä suurempi kauhistelu ja (ylpeänä) ai-kauheeta retostelu tilanteesta kaikille uteliaille, jotka kysyvät.



Ja mitä nämä ihmiset tekevät käytännössä muita ihmisiä auttaakseen? Eivät yleensä koskaan YHTÄÄN MITÄÄN. Heidän roolinsa on vain ja ainoastaan tuo kauhistelu ja marttyyrin leima otsassa (voi kun minä olen hyvä ja empaattinen ihminen) itkun tirauttelu.

jotkut ahmivat lehdistä kaikki tiedot onnekttomuuksista, mitä pahempi onnettomuus, sen kovempi kauhistelu voivottelu, itkeä tirautetaan. Kuolinilmoituksia luetaan ja itketään pahimmillaan. Tämä on tietyntyyppisen ihmisen harrastus. Jos lähellä olevalle ihmiselle sattuu, sitä suurempi kauhistelu ja (ylpeänä) ai-kauheeta retostelu tilanteesta kaikille uteliaille, jotka kysyvät. Ja mitä nämä ihmiset tekevät käytännössä muita ihmisiä auttaakseen? Eivät yleensä koskaan YHTÄÄN MITÄÄN. Heidän roolinsa on vain ja ainoastaan tuo kauhistelu ja marttyyrin leima otsassa (voi kun minä olen hyvä ja empaattinen ihminen) itkun tirauttelu.

Pahinta on oikeasti se, että itse kuvittelevat olevansa hyviäkin ihmisiä, vaikkei enempää vois tuommoset oksettaa. Aina toisten haaskalla surkuttelemassa, muttei tosiaan ikinä mitään hyödyllistä tekemässä.

omainen tuossa palossa.





-Ap

...kun ihmiset jaksaa jauhaa tästä asiasta joka paikassa ihan tuntemattomienkin kanssa! Netin keskustelupalstat on täynnä pohdintoja siitä kenen syytä oli ja ketä on kuinkakin pahoillaan jne. Kaupassakin mummelit kassajonossa päivittelee tuntemattomalle vierustoverilleen ja kassatädeille miten hirveä tapahtuma ja kuinka väärin kun oli niin nuoriakin. Uutiset ja lehtien etusivut joka puolella on pullollaan aiheesta.



Ja kenelläkään heistä ei tule mieleenkään, että se tuntematon vierustoveri tai kassatäti tylyn hiljaisesti vastaa jotain epämääräistä muminaa ja pidättää kyyneleitä koska yrittää jaksaa surunsa keskellä taas yhden päivän eteenpäin vaikka mieli tekisi huutaa ja itkeä! Kaikki me tiedetään että tapaus oli järkyttävä ja ne ihmiset oli nuoria, ei sitä tarvitse kenellekkään mennä kertomaan!



Joten jätetään ne puolitutut ja tuntemattomat rauhaan, koska meillä on ihan oikeasti läheisiä menehtynyt ja loukkaantunut tuolla! On tarpeeksi vaikea olla ja ymmärtää tapahtunutta, kun missään ei pääse tapahtunutta karkuun.

Ja muka äitejä vielä.

jotkut ahmivat lehdistä kaikki tiedot onnekttomuuksista, mitä pahempi onnettomuus, sen kovempi kauhistelu voivottelu, itkeä tirautetaan. Kuolinilmoituksia luetaan ja itketään pahimmillaan. Tämä on tietyntyyppisen ihmisen harrastus. Jos lähellä olevalle ihmiselle sattuu, sitä suurempi kauhistelu ja (ylpeänä) ai-kauheeta retostelu tilanteesta kaikille uteliaille, jotka kysyvät. Ja mitä nämä ihmiset tekevät käytännössä muita ihmisiä auttaakseen? Eivät yleensä koskaan YHTÄÄN MITÄÄN. Heidän roolinsa on vain ja ainoastaan tuo kauhistelu ja marttyyrin leima otsassa (voi kun minä olen hyvä ja empaattinen ihminen) itkun tirauttelu.

täällä palstallakin näkee näitä pilvin pimein,

omainen tuossa palossa. -Ap

jotenkin odotin tätä.

omainen tuossa palossa.

-Ap

Ykskään omaisensa menettänyt ei tulis avautuun tänne "haaskapalstalle"...EI varmasti! Ei ainakaan kukaan aidosti surullinen...

Tämä nykypäivän sosiaaliporno ja tekopyhät surkuttelut ym vastaavat liputukset ovat todella tyhmiä.



Sitten teillä surkuttelijoilla ovat isovanhemmat heitteillä ja lapset virikehoidossa. yök, sanon minä!

omainen tuossa palossa. -Ap

oikeasti omaisen menettänyt ei tule tänne itkemään asiasta ja kun lukee ap aloituksen niin ei kukaan omaisen menettänyt kirjoita noin.

sekä heidän omaistensa puolesta :´( Miten tuollaisesta voi ikinä selvitä? Ei mitenkään:´(

ap kirjoittaisi itsestään ulkopuolisen silmin jos todellakin on omaisensa menettänyt. Kyllä omaisen menettänyt purkaa itseään jossain muualla kuin voivottelemalla av-palstalla ja ihmettelemällä miten omaiset selviävät, omainen kun itsekin on olevinaan.

jotkut ahmivat lehdistä kaikki tiedot onnekttomuuksista, mitä pahempi onnettomuus, sen kovempi kauhistelu voivottelu, itkeä tirautetaan. Kuolinilmoituksia luetaan ja itketään pahimmillaan. Tämä on tietyntyyppisen ihmisen harrastus. Jos lähellä olevalle ihmiselle sattuu, sitä suurempi kauhistelu ja (ylpeänä) ai-kauheeta retostelu tilanteesta kaikille uteliaille, jotka kysyvät. Ja mitä nämä ihmiset tekevät käytännössä muita ihmisiä auttaakseen? Eivät yleensä koskaan YHTÄÄN MITÄÄN. Heidän roolinsa on vain ja ainoastaan tuo kauhistelu ja marttyyrin leima otsassa (voi kun minä olen hyvä ja empaattinen ihminen) itkun tirauttelu.

täällä palstallakin näkee näitä pilvin pimein,

KIITOS!!!! Olet loistava!

Mutta elämä on, kaikkea sattuu päivittäin lähellä ja kaukana ja niin vaan niistä selvitään, kuka paremmin ja kuka huonommin. On täysin ymmärrettävää, että tuntuu pahalta lukea tälläisistä tapahtumista, mutta ei niiden märehtiminen ketään auta. ja huomenna on taas uudet otsikot....

Ihmiset surevat mediailmiöiden kautta. Kun prinsessa Diana kuoli, niin se oli monille ikäänkuin syy surra oman elämänsä menetyksiä/pieleen menneitä asioita ja kun Dianaa itkettiin (siis ne jotka itkivät), niin osittain omia suruja siinä itkettiin. Julkisesti, ikäänkuin luvan kanssa.



Ehkä tässä on samanlaisesta ilmiöstä kyse.

Todellakin menetin omaiseni palossa, mutta en ole hänen lähipiiriään, siksi "tarkastelen" asiaa ns. ulkopuolisena. Suren sitä, miten hänen perheensä selviää tästä, oma suruni on täysin merkityksetön siihen verrattuna. Mutta sinänsä minulle on se ja sama, mitä ilkeilette, se kaikki tuntuu tyhjänpäiväiseltä. Halusin vain purkaa oloani jonnekin, koska menehtyneen perheelle sitä en voi tehdä, se olisi kohtuutonta.