Kerro kamalin kuulemasi synnytyskertomus,

Ei ole tapahtunut mitään kamalaa - ei itselle eikä tutuille : )

Eli älä turhaan pelkää!

joista toinen kuoli ja perään kuoli äiti.

tai jää jumiin kanavaa ja kärsii hapenpuuteesta -> vakavat vammat...

itse repeää peräsuoleen asti ja kulkee lopun ikää vaipoissa

mutta kyllä se seisautti ja valutti kyyneleet, kun kuulin yksien vanhempien saaneen kuulla heti syntymän jälkeen, että vauva ei elä kuin tunnin-pari.. ja ajatella, että heidän lapsensa nukkui pois sylissä niin pian.

vauva jäi jumiin, hätäsektio ei ehtinyt pelastaa ja vauva kuoli. Äiti ehdittiin vielä repiä melko pahasti auki alhaalta.

Juttu on tosi pitkä mutta tiivistäen voin kertoa. Äiti meni siis rutiinikontrolliin rv38 ja kohdunsuu olikin auennut. Odottajalla oli etinen istukka eikä siis alatiesynnytys mahdollinen, joten neuvolasta passitettiin äitipolille.



Siellä tilannetta tarkkailtiin mutta supistukset eivät alkaneet eikä muutakaan hälyyttävää ollut joten äiti pääsi vielä kotiin. Seuraavana aamuna takaisin. No, odottaja meni ja leikkauspäätös tehtiin heti. Odottaja leikattiin rv38+1 ja vauva saatiin ulos ihan ok. Leikkauksen aikana äiti kuitenkin vajosi koomaan syystä jota itsekään en oikein tiedä ja äiti lopulta menehtyi.



Vauva on nyt jo 5,5v ikäinen ja asuu isänsä kanssa. Äidin kohtalo minua surettaa kovasti, olimme samaan aikaan raskaana ja kyllä mua hirvitti ihan kauheasti tuo juttu silloin.

kuin vitosella. Itselle ei tapahtunut, mutta tutulle.

Äiti pyysi käynnistystä, mutta eivät suostuneet ennen kuin rv 42+0 tulee täyteen. Tämä siis Naikkarilla kaksi vuotta sitten.



Äiti meni käynnistykseen 42+1 eikä sydänääniä kuulunut. Tyttö syntyi kuolleena. Täysin terve lapsi, ei mitään selitystä kuolemalle.



Olisiko lapsi pelastunut, jos käynnistys olisi tehty pari päivää aikaisemmin?

tuli erittäin paha raskausmyrkytys, paheni puolessa tunnissa niin että mentiin iltapalapöydästä tajuttomana hätäsektioon. Sektio tehtiin nukutuksessa, ja minut pidettiin nukutuksessa seuraavan 2 vrk, munuaiset, sydän ja keuhkot kärsivät. Vauva voi hyvin, kiitos nopean toiminnan. Näin hänet ensikerran 3 vrk ikäisenä.

lapsi olikin liian iso, yritettiin imukupilla liian kovaa pojalta meni niskat nurin....

äiti oli houmannut että kaikki ei vauvalla taida olla masussa hyvin ja siitä sitten hän meni lääkäriin ja sieltä kautta selvisi, lapsen sydän äänet eivät kunnolla kuulu. kaikkien tapahtumien jälkeen selvisi että lapsi oli kuristunut napanuoraan...

pahimmasta päästä mutta pari tuntia helvetillisiä tuskia kun anestesialääkäriä ei ollut saatavilla eikä mikään muu kivunlievitys tepsinyt ajoivat kyllä pelkopolille ennen seuraavaa synnytystä. Se toinen sitten menikin ihan hyvin :)

Itse olen kuullut vain naisesta, jolta repesi kohtu synnytyksessä eikä voi saada enää lapsia.

Tuttavan lapsi kuoli kohtuun ihan loppuvaiheessa, syytä ei koskana löydetty. Mä en halua edes ajatella, miltä tuntuu synnyttää kuollut lapsi ja mennä sit kotiin katsomaan sitä valmiiksi pedattua pinnasänkyä. Ei niin hirveitä juttuja sois kellekään.

Tämä ei niin traaginen ole kuin nuo kuolemaanjohtaneet tapaukset, mutta varmaan yleisempi.



Tuttu meni synnyttämään, tuli ova kuume jostain syystä, ehkä tulehdus. Antibiootit tipalla suoneen ja synnytys jatkui. Vointi oli huono kuumeesta johtuen. Tuli ponnistusvaihe ja lapsikaan ei voinut enää hyvin. Tehtiin molemminpuoliset episiotomiat ja ipukupilla lapsi ulos. Verta tuli roiskuen, sitä oli kaikkialla ja tuleva isä oli kauhuissaan kysynyt että mistä tuo veri tulee. Lääkäri oli tyynen rauhallisesti todennut vain, että "äidistä, äidistä".



No, lopputulos oli tässä tapauksessa kuitenkin hyvä eli äiti ja lapsi selvisivät. Tosin äiti sai parannella haavojaan tovin ja vauvalla oli pahannäköinen imukupista tullut pahka päässä.

tuli erittäin paha raskausmyrkytys, paheni puolessa tunnissa niin että mentiin iltapalapöydästä tajuttomana hätäsektioon. Sektio tehtiin nukutuksessa, ja minut pidettiin nukutuksessa seuraavan 2 vrk, munuaiset, sydän ja keuhkot kärsivät. Vauva voi hyvin, kiitos nopean toiminnan. Näin hänet ensikerran 3 vrk ikäisenä.

itse oksensin aamiaisen ja jouduin kouristelevana hätäsektioon. paha raskausmyrkytys, joka kehittyi yllättäen. jouduin teholle mutta sain sentään olla hereillä...

elämän ja kuoleman kysymykset ovat lähellä, iholla, käsin kosketeltavina, sentään toivon ja ilon sävyttäminä. Kaikki äidit ja vauvat ovat siinä hetken aikaa samalla viivalla, veitsen terällä. Kuinka tahansa voi käydä.



Emme voi tietää miten sinun käy, et sinäkään voi.

Silti, Käy vain rohkeasti eteenpäin elämässä, vaikka takuita ei ole mistään.

Tilastollisesti sentään Suomessa useimmat synnytykset päättyvät kaikkien kannalta onnellisesti.

on oma synnytykseni - ei mennytkään mitenkään normikaavan mukaan- ei auttanut mikään kivunlievitys, laitettiin supistuksia voimistava tippa, kärvistelin vuorokauden synnytyssalissa ja olin jo 9 cm auki kun tuli mieletön ponnistamisentarve, mutten saanut lupaa ponnistaa. Seuraavalla kerralla kun kurkattiin alapäähän, niin olin enää 5 cm auki- sillo lähdettiin ja vauhdilla hätäsektioon. Kukaan ei ole tähän päivään kyennyt antamaan mulle lääketieteellistä selitystä miksi mun synnytys meni noin. Ylilääkäri tuli seuraavana päivänä kertomaan että hänen 30-vuotisen uransa aikana olin kolmas vastaava tapaus- ei keksi muuta selitystä kuin että luonto hoitaa asian näin, koska vauva oli niin iso (4,2 kg), ei se olisi mahtunut tulemaan alakautta. Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen kuvattiin mun lantio ja todettiin ettei multa edes mahdu alakautta kuin 2 kilonen lapsi....



Kukaan ei onneksi kuollut, en uskalla edes ajatella miten olisi voinut käydä jos olisin saanut luvan ruveta ponnistaa...

äidiltä meni taju saman tien, onneksi sairaalaan päästiin nopeasti ja äiti ja tytär saatiin molemmat pelastettua. Pitkään pelättiin että hapenpuute vahingoittanut tytön aivoja, onneksi näin ei käynyt...

viimeisellä kolmanneksella massiivisen aivoverenvuodon. Pidettiin koneissa rv37, sitten vauva leikattiin ja koneet päältä pois. Isä jäi 1-vuotiaan ja vauvan kanssa kolmestaan...