Lue keskustelun säännöt.
Puhutteko henk.koht. puheluja työaikana?
13.10.2009 |
Itse en todellakaan puhu. Työnantaja tuskin maksaa minulle siitä, että lörpöttelen omia henk.koht. puheluitani työaikana. Toki tauoilla voin tehdä mitä haluan ja soitankin silloin takaisin jos joku on minulle työaikana rimputellut.
(Työskentelen eräänlaisessa asiakaspalvelutyössä jossa pitää olla koko ajan valmiina palvelemaan asiakkaita. Asiakkaita usein riittääkin koko päiväksi ja yhden asiakkaan kanssa vierähtää tovi.)
Kollegana minulla on eräs nainen joka pitää estottomasti puhelintaan äänellisenä koko päivän. Vastaa aina kun joku soittaa. Vaikka esim. juttu asiakkaan kanssa olisi kesken; pyytää vain odottamaan hetkisen. Ja se puhelin tosiaan hänellä soi.. On kolmen kouluikäsen (ei ala-aste) äiti ja lapset soittavat monen monta kertaa päivässä milloin "mitä voin syödä välipalaksi" ja milloin "voinko mennä koulun jälkeen kaverille". Myös palavereissamme vastaa!
Olen kyllä aika pöyristynyt tästä. Mitä mieltä te olette? Kuuluko työaikana puhelimeen jatkuva vastailu normaaliin työpaikka käyttäytymiseen?
Kommentit (33)
sanoisin pomonasi, että mikäli et kykene keskittymään työaikanasi työtehtäviisi, ilman kotiin soittelua, on sinun parempi vaihtaa työpaikkaa. Ainoastaan äärimmäiset hädät ovat ymmärrettäviä: esim. lapsen sairastuminen, onnettomuus ym. Mitään "voinko mennä kaverille"-puheluita en todellakaan suvaitse.
Pomo voi olla aivan varma, että pystyn keskittymään työtehtäviini paljon paremmin, kun minun ei tarvitse murehtia niitä kotona olevia lapsia. Tiedän, että soittavat jo0s tulee joku hätä.
Pomoni on nainen, jolla myös lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen hyvä naispomo (ja äiti) vaikken annakkaan työntekijöiden soitella kotiin (paitsi erityistapauksissa).. Firmamme on yleisesti hyvin arvostettu, myös työyhteisönä, ja tulijoita olisi enemmän kuin paikkoja.
kuin muutamia minuutteja silloin tällöin?
en kyllä työnantajana (palkanmaksajana) pitäisi laisinkaan siitä, että työaikaa käytetään henkilökohtaisten asioiden hoitoon. Toki joku lääkäripuhelu tms. pakollinen on ok. Tauoilla ja työajan ulkopuolella voi hoitaa niitä asioita.
Jos saisin tietää, että joku jatkuvasti käyttää tunteja, joista minä maksan palkkaa, muuhun kuin työntekoon olisi se aika napakan puhuttelun paikka.
Kotona on 2-luokkalainen, joka vasta harjoittelee lähtemistä yksin kouluun ja koulun jälkeen yksin kotona olemista. Onneksi ei joudu kuin silloin tällöin tunnin pari olemaan yksin. Ja ihan takuulla otan puhelut kotoa vastaan, kun lapsi soittaa! Ystävät eivät soita työaikana kuin kiireellisissä asioissa, joten niihinkin vastaan. Tätä tapahtuu kyllä äärimmäisen harvoin, joten ei ole mikään ongelma.
Toisaalta teen suunnittelutyötä, jolloin mikään muu ei häiriinny kuin oma työni, kun hänen puheluihinsa (lapsen) vastaan. Onneksi en ole asiakaspalvelussa. Toisaalta ymmärrän, kun esim. käyn kosmetologilla tai kampaajalla, jolle heidän pienehkö lapsensa soittaa ja he vastaavat lyhyesti. En pane sitä pahakseni - aikuisena voin hetken odottaa, kun tiedän että lapsen asia tulee hoidettua. Se ei ole minulta pois. Muiden kanssa lörpöttelyt on eri asia - ne eivät ainakaan asiakaspalvelussa ole asiaankuuluvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisitte lapsillenne että soittavat vain jos on äärimmäinen hätä. Kavereille menot ynnä muut vastaavat voi kyllä sopia edellisenä päivänä! Todella epäkunnioittavaa ja häiritsevää työkavereita ja asiakkaita kohtaan (siis riippuen työpaikasta toki...).
Olen aikuisopiskelija ja meidän luokallamme on eräs noin 40-vuotias nainen jolla alkaa raikuva säkkijärven polkka soimaan aina kesken luennon. Siinä sitten kovaäänisesti vastaa luentosalissa opettajan ja 50 opiskelijakollegansa kuunnellessa. Monesti muu luentosali siinä sitten odottaa hiljaa jotta arvon rouva saa kovaäänisesti sovittua jumppaan menosta ystävänsä kanssa. Tilannetajua?
Kyllähän on päivänselvää, että pienen koululaisen puheluihin vastataan. Vaikka kaverille menosta olisi kyse. Puheluhan kestää ehkä kolme sekuntia ja siitä tulee sekä äidille (isille, anyone??) että lapselle hyvä mieli. Äiti tietää, missä lapsi viettää aikaansa ja lapsi tietää, että äiti välittää.
En viipyisi päivääkään työssä, jossa perhettä ei oteta näin pikkuasiassa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pomona omalla työpaikallani ja mielestäni on OK puhua puhelimessa siviiliasioita (kohtuuden rajoissa), tietenkin tilanteesta riippuen, ei esim kesken tärkeän palaverin.
Vastineeksi odotan, että työasioista voidaan puhua työajan ulkopuolella, taas kohtuuden rajoissa.
ja vastaan ihan kaikkiin puheluihin päivän aikana: miehen, lapsen, kaverien jne. Siirryn syrjemmäksi puhumaan asiani, (avokonttori) jotta en häiritsisi ketään.
Ei ole ikinä tullut mieleenkään, että joku sitä paheksuisi... Työaikana ehdin myös kahlata henkilökohtaiset mailini läpi, lukea päivän uutiset jne, minusta ihan normaalia toimintaa.
Painostava ilmapiiri ei kyllä todellakaan kannusta tekemään töitä... Onneksi meillä on hyvä työilmapiiri ja pomo ei kyttää. Tärkeintähän on, että työt tulee tehtyä aikataulun puitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimitusjohtaja (minä) ei katso karsaasti että työntekijä (minä) puhuu puhelimeen henkilökohtaisia asioita työpäivän aikana, päinvastoin kannustaa siihen. Myös kahviossa notkuminen ja juoruilu on enemmän kuin suotavaa.
Siltä varalta, että päikystä, eskarista tai koulusta soitetaan, että lapsi sairastunut ja haettava pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin surffaan netissä, facebookkaan, maksan laskut, yms.
Meille esimies on sanonut että hänelle on aivan yks lysti, mitä työaikanamme teemme, pääasia on että työn jälki ja lopputulos on kiitettävä.
Mun mielestä oikea asenne, ja näin pitäisi olla kaikilla työpaikoilla.
Ja jos on asiakastilanne niin en tietenkään puhu silloin henk.koht. puheluja. Silloinhan taso ei ole kiitettävä.
nahoissasi.