Anna Wahlgrenin lapsikirja on vanhentunutta potaskaa.

ottakaa huomioon että kirja on kirjoitettu muistaakseni 70-luvulla. Silloin oli moni asia lastenkasvatuksessa aivan toisin kuin nykyään. "asiavirheet" saattavat olla sen aikaista käypää tietoa. Siihen aikaan tupakkaakaan ei pidetty ollenkaan niin pahana juttuna kuin nykyään.

Kuten moni muukin on sanonut: sieltä kannattaa poimia helmet (joita todella on!) ja ohittaa hattua nostaen ne jutut jotka eivät nykypäivään sovi.

ja kukin saa irti sen mitä itse ymmärtää lukemastaan.

Wahlgrenin loistojuttu on ajatus laumasta ja siitä etteivät lapset tarvitse niinkään sääliä ja lässytystä ja lohtua (tarvitsevat tietysti elämän kolhuissa niitäkin) vaan että ihminen tulee onnelliseksi kokiessaan olevansa tarpeellinen, käyttöönotettu lauman jäsen. Kun ajattelee ihmisen elämää niin se ettet kuulu mihinkään eikä sulla ole mitään muiden silmissä merkittävää tehtävää (työpaikalla- ta vaikka äitiys kotona) niin ihminenhän on todella onneton ja elämänhalu heikkenee. Ja lapset tarvitsevat samaa. lapsi ei ole onnellinen lelujen ja harrastusten keskellä, mutta jos heillä on velvollisuuksia joita tulee hoitaa- ainakin omat lapseni rauhoittuvat, lopettavat kiukuttelun ja ovat tyytyväisiä. Usein vanhemmat pelkää lapsen tunteita ja menee vaikka solmuun että lapsi häipyisi leluilla lahjottuna sinne omaan lapsenmaailmaansa- ja juuri tätä vastaan anna W esim. taisteli.

ja kukin saa irti sen mitä itse ymmärtää lukemastaan. Wahlgrenin loistojuttu on ajatus laumasta ja siitä etteivät lapset tarvitse niinkään sääliä ja lässytystä ja lohtua (tarvitsevat tietysti elämän kolhuissa niitäkin) vaan että ihminen tulee onnelliseksi kokiessaan olevansa tarpeellinen, käyttöönotettu lauman jäsen. Kun ajattelee ihmisen elämää niin se ettet kuulu mihinkään eikä sulla ole mitään muiden silmissä merkittävää tehtävää (työpaikalla- ta vaikka äitiys kotona) niin ihminenhän on todella onneton ja elämänhalu heikkenee. Ja lapset tarvitsevat samaa. lapsi ei ole onnellinen lelujen ja harrastusten keskellä, mutta jos heillä on velvollisuuksia joita tulee hoitaa- ainakin omat lapseni rauhoittuvat, lopettavat kiukuttelun ja ovat tyytyväisiä. Usein vanhemmat pelkää lapsen tunteita ja menee vaikka solmuun että lapsi häipyisi leluilla lahjottuna sinne omaan lapsenmaailmaansa- ja juuri tätä vastaan anna W esim. taisteli.

Samaa mieltä. Taas yksi päivä lueskelin kirjaa, ja tuli erityisesti mieleen tämän päivän virikeäidit (siis isompi hoitoon että voi olla vauvan kanssa kotona). Isomman lapsen eristäminen muualle on Annankin mielestä pahinta mitä voi vauvan tullessa tehdä ja tällä voi olla kauaskantoiset seuraukset.

sitten. Muistan kokeilleeni sitä vaunujen lykkimiskonstia. Ja siinä mä sitten lykin vauvaa keskellä yötä vaunuissa. Sen sijaan että olisin ottanut sen viereen, imettänyt ja jatkanut uniani.

Kirjassa on joitain ihan hyviäkin juttuja, mutta mun silmissä AW:n uskottavuus kärsi pahan kolauksen kun luin siitä, että hän on ollut jokaisessa yhdeksässä raskaudessan ketjupolttaja. Valitettavasti en voi, tyhmää mutta inhimillistä, tämän tietäen ottaa hänen muitakaan juttujaan vakavasti.

toimivaa ohjetta, ihan synnytyksestä alkaen. Ja varsinkin noi imetysjutut on päteneet meidän kuopukseen aivan prikulleen. Monta hyvää ohjetta olen saanut myös taaperon nukuttamiseen. PItää osata lukea kriittisesti, mutta ei kannata ns. heittää lasta pois pesuveden mukana...

Sen sijaan Katerine Janouchin Lasten kanssa on huippu. Ainoa tämän genren kirjoista, jonka kelpuutan hyllyyni.

varsinkin ekan lapsen kanssa. Unirytmikin löytyi aluksi kahden tunnin pätkissä nukkuneelle esikoiselle kirjan neuvojen mukaan aika nopeasti. Kirjassa oli monia hyödyllisiä juttuja kunhan tosiaan ei ota kaikkea liian kirjaimellisesti.



AW ei missään välissä painotakaan itse olevansa täydellinen lasten kasvattaja/äiti/ihminen päinvastoin. Minusta sekin oli lohdullista luettevaa ja vastapainoa tälle nykyajan mentaliteetille, jossa kaikessa pyritään niin täydelliseen suorittamiseen raskausajasta lapsien kasvattamiseen.

Eikä ne jekut meillä edes toimineet. Kaikkea karstaa sitä tyhmille myydäänkin!

meidän neljän lapsen kohdalla Wahlgrenin neuvot tietyissä jutuissa. Kaikkea en jaksanut edes lukea, hain sieltä ne kohdat, johon neuvoja kaipasin. Mun mielestä se on tyhmää, jos väittää ohjeet epäpäteviksi vain sen takia, että ei tykkää henkilöstä joka niitä tarjoaa!

Ilmoitin, että viestisi on asiaton.

röökaamistaan, oisko jollain lainausta kirjassa

Eli juuri yösyötöistä vieroitus ja muutenkin nukkumaan "opettelu" on toiminut ihan loistavasti eikä ole tarvinnut zombiena kävellä edes vauva-aikana.



Sen sijaan nuo röökaamisen puolustelut ym. jätän ihan omaan arvoonsa. Poimin kirjasta ne kohdat joita uskon tarvitsevani.

Musta ihan ok opus. Jotkut neuvot ja ajatukset on ihan jarkeenkaypia ja toimineet meilla hienosti .



Osa taas kirjasta taas vahan vahemman mielenkiintoista ja joistain asioista olen taysin eri mielta.

Kuten muitakin oppaita, kannattaa tatakin kirjaa lukea omaa jarkea kaytten ja poimia ne kohdat joita tarvitsee ja jotka miellyttaa.

hyväksy raskausajan tupakoitia- mutta aw;n aikana moni muukin asia ymmärrettiin toisin kuin nykyään. Ja onhan hän ollut aika rikkiäinen monella tapaa, MUTTA mun mielestäni hänellä on myös paljon viisautta, nimenomaan kokemuksen tuomaa, ja itse olen löytänyt monta kertaa avun hänen kirjastaan. Kai lukija voi itsekin ymmärtää että hänen tiukat sääntönsä perustuvat osittain siihen että hänen oli kasvatettava useimmiten ne 9 lssta yksin- ei siinä voi jokaisen jokaista asiaa noteerata, muuten ei arjesta tule mitään. Ja hyvänä puolena on varmasti se että oppii yhteisvastuuta, toisten huomioimista ja paljon muuta mitä tän päivän äidit ei enää osaa lapsilleen opettaa, tai eivät voi antaa. Kyllä aw on monella tapaa viisas kasvattaja. Hänen olennaisimmat pointtinsa toimivat edelleen ja ovat tuhat kertaa parempaa pääomaa lapselle kuin tän päivän curlin- laatuaika ja tavaroidenostovanhemmuus.

Kaikki ei ole mustavalkoista.

Ilmoitin, että viestisi on asiaton.

on nero:)

Mun mielestä ton kirjan paras anti on just se, että ei tarvi olla täydellinen ihminen ollakseen riittävän hyvä äiti. Ja mun mielestä AW on kuitenkin ihailtavan rehellinen, toisin kuin esimerkiksi Tommy Helsten, joka jätti vaimonsa ja kolme lastaan toisen naisen vuoksi, mut kuitenkin kirjoitti kasvatusoppaan, jossa ilmoitti vanhempien esimerkin ja vahvan arvopohjan olevan tärkeintä vanhemmuudessa.

röökaamistaan, oisko jollain lainausta kirjassa

sanoi, että kaikki ei mene ihan kamalasti vaikka virheitä on tehnytkin. Eli vaikka on itse polttanut kaikki raskautensa, ovat kaikki vauvat olleet noin nelikiloisia, joten hänellä se ei ole vauvojen painoon vaikuttanut.

Itse löysin kirjasta paljon hyvää ja toimivaa, mutta tupakkajuttu oli yllätys, sekä (oliko se nyt) seitsemän avioliittoa. Kannattaa tosiaan lukea kriittisesti niinkuin joku sanoi, ja poimia sieltä ne helmet esiin, välittämättä siitä, olisiko kirjoittaja "paraskaveri" materiaalia.

Monia tosi selkeitä, rakastavia ja järkeviä ohjeita vauvojen ja pienten lasten hoitoon. Esim. sisarkateuteen liittyvät kirjoitukset tulevat mieleen ja se millaisia lapset usein ovat tietyn ikäisinä (yksivuotiaat, puolitoistavuotiaat, uhmaikäiset jne.)

Wahlgrenia (kuten muitakaan kasvatusoppaita) ei pidä lukea kuin raamattua..

Ei varsinaisesti puolustanut, mutta

röökaamistaan, oisko jollain lainausta kirjassa

sanoi, että kaikki ei mene ihan kamalasti vaikka virheitä on tehnytkin. Eli vaikka on itse polttanut kaikki raskautensa, ovat kaikki vauvat olleet noin nelikiloisia, joten hänellä se ei ole vauvojen painoon vaikuttanut. Itse löysin kirjasta paljon hyvää ja toimivaa, mutta tupakkajuttu oli yllätys, sekä (oliko se nyt) seitsemän avioliittoa. Kannattaa tosiaan lukea kriittisesti niinkuin joku sanoi, ja poimia sieltä ne helmet esiin, välittämättä siitä, olisiko kirjoittaja "paraskaveri" materiaalia. Monia tosi selkeitä, rakastavia ja järkeviä ohjeita vauvojen ja pienten lasten hoitoon. Esim. sisarkateuteen liittyvät kirjoitukset tulevat mieleen ja se millaisia lapset usein ovat tietyn ikäisinä (yksivuotiaat, puolitoistavuotiaat, uhmaikäiset jne.)

ajatus lapsen osallistamisesta kaikkiin kodin toimiin, jotta lapsesta tulee lauman jäsen. Potaskaa taas esim se, että koliikkia ei ole, "on vain nälkäisiä vauvoja".