Kysymys teille joilla on pieniä lapsia ja mies on paljon poissa:

harrastaa jotakin täysin itseksesi. ota vaikka joku tuttu tai mannerheiminlastensuojelun hoitopalvelusta hoitamaan lapsia sillä aikaa. Tämän pienen henkireijän avulla kyllä jaksat.

ja olen kahden lapsen kanssa kotona. Lapseni ovat aika samanikäisiä kuin sinulla. Jos miehesi on ehdottanut lastenhoitoavun palkkaamista niin mitäs jos vaihtaisit sen siivoojaan? Suosittelen sitä lämpimästi:))) Siinä sitä muuten oikeasti rentoutuu kun voi panostaa lapsiin sinä aikana ja koti kaunistuu. Meillä ainakin mieskin on tyytyväinen, sillä onhan senkin kiva tulla puhtaaseen kotiin jossa on levänneempi vaimo ja iloiset lapset.

miehelle kertyy matkapäiviä yli 200 vuodessa, on yleensä 3 viikkoa poissa 2 kotona(mutta tekee silloinkin pitkää päivää). Lapset ovat 6 v ja 2 v kaksoset, ja ihan selvästi ovan isän poissa ollessa itkuisempia ja takertuvampia. Meillä on myös käynyt niin, että kotona ollessaankaan isä ei kelpaa mihinkään, vaan aina pitää olla äiti. Oma isäsuhteeni on jäänyt etäiseksi nimen omaan sen takia, että isä oli paljon matkoilla ja muun ajan teki aina töitä.



Itse pärjään kyllä ihan hienosti arjessa ilman miestä.

Ehkä meidän kokemuksia erottaa se, että minun isäni oli aina useamman kuukauden kerralla poissa. Pieni lapsi ehtii sinä aikana jo lähes unohtaa isänsä. Ja juuri kun tottui isän läsnäoloon tavallisessa arjessa, hän lähtikin taas pois :(



Joskus isä oli "vain" jotain 3 vko putkeen työssä ja silloin jo tuntuikin ihan erilaiselta. Normaaliin rytmiin verrattuna kun se tarkoitti sitä, että isä tulee "jo ihan kohta takaisin".

Joista vanhin on 5v. Olen pääosan viikoista yksin lasten kanssa ja mies tulee viikonlopuiksi kotiin. Olen ollut yli 5v putkeen kotona. Musta hankalinta on harrastukset eli kun joudun yksin hoitamaan kuskaukset koko porukan kanssa niin ollaan otettu kahdelle vanhemmalle lapselle vaan yhdet harrastukset. Enenmpään en nyt jaksa revetä. Isompi olis kiinnostunut muustakin mutta nyt piti sanoa että ei onnistu vielä. Ehkä sitten kun lapset ovat vähän isompia niin kuskauskin sujuu paremmin. Ens syksynähän mun pitää revetä joka päivä eskariin vientiin ja hakuun...



Sä pärjäät varmasti oikein hyvin. Huomasin että kesän jälkeen meni pari viikkoa kun taas tuli hyvä rutiini hommiin ja viikot alkoivat sujumaan. Helpottaa jos teillä on säännölliset kuviot esim. kerhoja/puistoilua tai muita menoja ettet ole koko ajan vaan kotosalla lasten kanssa(ja sinäkin näet muita aikuisia). Meillä on aika tarkka päiväohjelma ja illalla pistän lapset viimeistään 20 petiin että saan hiukan omaa aikaa illallakin. Aikaisin on mentävä nukkumaan että jaksaa herätä kun vauva heräilee yöllä.



Kauppa-asiat kannattaa hoitaa pääosin viikonloppuisin ettei sun tarvii lasten kanssa raahata isoja satseja. Toisaalta sehän on kyllä yks ohjelmanumerokin kun kävellään/pyöräillään kauppaan mutta haluan että mun ei ole pakko mennä kauppaan jos tuntuu et lapset känkkää ja siitä tulee vaan harmaita hiuksia. Sitten kaivan ruokaa pakkasesta.



Huushollin tasosta on helppo tinkiä jos tuntuu ettei jaksa. Välillä saa olla vähän enempi sotkuja ja sitten siivoat kun tuntuu että ehdit ja jaksat. Meillä lapset eivät varsinaisesti koskaan ikävöi isää kovasti koska ovat tottuneet poissaoloihin mutta isompi kun osaa jo viikonpäivät niin laskee että montako yötä isä on vielä pois kotoa. Ja ovat tietty iloisia kun isä tulee.



Mulle kurjinta on poissaoloissa se että isä on vähän pihalla kaikista jutuista. Että mä sitten saan ohjeistaa että "tee niin ja näin jne."kun ei oikeesti tiedä meidän rutiineja. En haluaisi puuttua niin paljon touhuihin mutta jos en sano niin hommista ei välttämättä tuu mitään. Ja yksi lapsista vierasti isäänsä pienenä joten viikonlopuista ei ollu mulle juuri iloa kun lapsi alkoi vähän tottumaan isiin niin taas lähti. Mutta se onneksi menee iän myötä ohi ja sulla tais olla jo isommat lapsetkin. Muut lapset ovat olleet sopeutuvaisempia "vieraamman" hoitoon...

Että meilläkin lapset tulee mun viereen nukkumaan kun isä on pois. Se on tavallaan aika ihanaa kun kaikki köllitään siellä samassa sängyssä!

Olisin kovasti tyytyväinen, jos mies olisi pysyvästi arkipäivät pois. :) Arki sujuu paljon paremmin, kun tiedän olevani yksin vastuussa kaikesta, eivätkä lapsetkaan ole iltaisin levottomia, kun tietävät, ettei isä ole tänään tulossa.



Öisin saattavat tosin olla levottomampia, mutta muuten ei ongelmia.

ja tullaan takaisin. Meillä ovat reissanneet sekä isä että äiti, mutta vuorotellen. Olemme olleet kaksi puolen vuoden jaksoakin lasten (3) kanssa päikseen, isä on muutaman kerran pistäytynyt välillä. Ihan hienosti on sujunut. Välillä olemme olleet reissussa koko perhe.

niin ajattelinkin että lapset varmaan sopeutuvat. Lähinnä pelkään että miten itse jaksan pysyä täyspäisenä ja rauhallisena kun kuopuksen uhmakin lähestyy, esikoisen kanssa oli kamalaa, kun pinna paloi koko ajan, iltaisin oli iso helpotus kun sain antaa lastenhoitovastuuta miehelle ja pääsi tuulettumaan.



Oletteko te siis olleet lasten kanssa kotona kun mies on reissannut? Vai oletteko olleet töissä?



ap

Meillä on kolme lasta, joista vanhin on 8 v. Mies on koko ajan ollut reissutyössä. Pisin poissaoloaika 3 kk putkeen, joka kyllä oli toki poikkeus.



Olen ollut ihan normaalisti töissä, tietenkin päivähoitojärjestelyt on ollut pakko tehdä elämäntilanteen mukaan. Ei meillä ole ollut hoitajaa hoitamassa lapsia kun kitse juon kahvia :) Vuoropäiväkoteja on ja niihin varmaan pääsee jos on perusteita, itse olen vaan pakosti sopeuttanut työpäivät lasten mukaan.



Molempien vanhemmat ovat kaukana (300 km) ja vaikika ovat eläkkeellä, apu on ollutr sellaista 3 päivää viikossa eikä mitään äkillistä "katastrofiapua" ole ollut saatavilla.



Lapset aluksi kaipasivat isää, mutta nykyisin matkat ovat osa normaalia arkea. Valvomista yms. en ole edes ajatellut, meillä automaattisesti se, joka on töissä on nukkunut ja kotona olija tarvittaessa herännyt. Näin siis myös ollessani takaisin työelämässä - jos itselläni paha viikko tai aamu, mies on hoitanut mahdollisen yörumban vaikka menee aamulla töihin. Jos taas äiti on kotona lasten kanssa, en osaa nähdä järkeä tai tasa-arvoa siinä, etä aamulla töihin lähtevä isä joutuisi valvomaan öisin jotta kotiäiti saisi nukkua :)

Siis oikeasti minunkin mielestä arki sujuu helpommin ja vähemmällä stressillä kun mies on päivän poissa.

Olin juuri 3 viikkoa yksin lasten (4v kaksostytöt, 3v poika ja 6kk poika) kun mies oli koulutuksessa ja kyllä se arki hoitui hyvin. Todellakin helpommin saan lapset iltaisin nukkumaan ja päivisin leikkimään kun mies ei ole siinä mukana.

Jotenkin ne lapset kuuntelee ja keskittyy paremmin kun on vain yksi vanhempi jota kuunnella.

Ja nyt en sitten tarkoittanut sitä että haluaisin olla aina yksin lasten kanssa vaan ihan sitä mitä kirjoitin.

Mäkin olen kotona vaikka kuopus on jo täyttänyt 3v. Päätettiin että on hyvä että on sitten toinen aikuinen aina paikalla ja paikkaa samalla toisen poissaoloa. Meidän lapset ei tiedä muunlaisesta elämästä ja kesti kauan ennen kuin tajusivat että on myös isejä jotka tulee ihan päivittäin kotiin. Kyllä kannattaa palkata myös ulkopuolista apua silloin tällöin jos vähääkän tuntuu että kaipaa omaa aikaa. Mä nimenomaan kaipaan just sitä että saan istua kotona rauhassa ja juoda kahvia kun lapset on ulkona. Myös kerhot kannattaa käyttää hyväksi tosin teidän pienempi ei vielä pääse kerhoon "hoitoon".



Mullekin sopisi että mies ois aina arkisin poissa. Niin tai vielä pidemmälle vietynä, musta olis kaikista kivointa että se asuis vaikka tuossa naapuriasunnossa. Älä ymmärrä väärin. Ihana mies, mutta siihen oman tyyliseen arkeen jää helposti koukkuun eikä sit ole enää kiva kun mies tulee reissusta ja kehtaa olla kuin kotonaan ;).

Olin juuri 3 viikkoa yksin lasten (4v kaksostytöt, 3v poika ja 6kk poika) kun mies oli koulutuksessa ja kyllä se arki hoitui hyvin.

musta tuntuu etten välillä pärjää yksin näiden kahden kanssa edes yhtä iltaa! :)

Tuota en tullut ajatelleeksikaan että arki voisi sujua paremmin. Esikoinen nykyään itkee iltaisin tosi paljon isän perään kun mies on poissa, mutta kai sekin sitten on jokin ohimenevä vaihe ja lapsi tottuu isän poissaoloon?

ap

vauvalomia (vuosi per lapsi) sekä ulkomaankomennusaikaa.

Mulla on pinna paljon kireempi niinä iltoina kun tiedän miehen tulevan kotiin. Odotan häneltä ehkä kohtuuttomastikin apua ja vastuunottoa koko perheestä. Mutta kun vastuu on minulla, asennoidun siihen ihan eri tavalla ja pinna pitenee.

kiitos!!!!



Täytyykin alkaa asennoitumaan ihan toisella tavalla! Kyllä siitä varmasti iloa löytyy että ei olekaan miehen likapyykkiä joka puolella taloa ja että tavarat laitetaan paikoilleen käytön jälkeen (meillä lapsetkin hallitsevat se paremmin kuin mies!).



Kai se siitä sitten. On tässä tullut monet itkun itkettyä iltaisin yksinoloa peläten mutta ehkä minäkin sitten pärjään jos muutkin!



ap

ymmärrän niin hyvin mitä tarkoitatte tuolla, ettei haittaa vaikka mies onkin reissussa arkisin. Meillä ei ole kuin yksi lapsi, ja jotenkin sen kanssa on aina ollut kaikken helpointa silloin kun mies on reissussa, ja ekat kolme vuotta hän olikin tosi paljon reissussa, vähintään viikon joka kuukausi.



Sitä tosiaan tottuu siihen arjen pyörittämiseen niin että onkin yhtäkkiä hankalaa kun mies tulee takaisin. Minusta tuntuu aina siltä, että saan paljon enemmän aikaiseksi ja menemme tytön kanssa paljon enemmän kun mies on poissa, on ikäänkuin oma vapaus, eikä ketään jonka mielipidettä pitäisi kysyä. Jos huvittaa päiväkodista ajellakin suoraan kirjastoon ja sieltä kiinalaiseen syömään niin sitten mennään kysymättä keneltäkään mitään. Auto on aina käytössä kun sitä tarvii tai sitten saa mennä bussilla just niinkuin huvittaa, eikä tartte olla kotona tiettyyn aikaan.



MUTTA: kun miehesi ryhtyy nyt paljon reissamaan, pidä huolta siitä, että lapsesi eivät pidä sinua ainoana "toimivana" vanhempana, vaan luottavat mieheesi samoin kuin ennenkin kaikissa arkisissa puuhissa. Meillä kun neiti kyselee joko saa purskuttaa minulta, vaikka olisin ulkona ja he sisällä pesemässä hampaita. Minä olen jotenkin se luotettavampi ja turvallisempi kun todistetusti en niin usein häivy kotoa pitkäksi aikaa...

paljon työmatkoilla, arkenakin tekee pitkää päivää (ei asuta suomessa). Aika zippi olen nyt puolen vuoden jälkeen, mehut alkaa olla poissa. Lapset reagoi ekan kuukauden, pari niin että isompi rupesi raapimaan sisarustaan tai toisia lapsia, oli tosi kiukkunen. Tasoittui sitten onneksi sekin. Onko kuopuksellanne allergiaa? Meillä oli samanlaista yörumbaa ja kuivan ja kutisevan ihon "alta" löytyi koko joukko allergioita. Yöt saatiin kuntoon kun allergian aiheuttajat poistettiin ruokavaliosta.

Kaiken kaikkiaan hankalinta ja vaikenta on se aikuisen seuran puute, ei voi puhua naamatusten toisen aikuisen kanssa ja jakaa sitä vastuuta saati kuulumisia naamatusten. Esikoinen on tarhassa nyt aamuisin muutaman kerran viikossa, hienosti menee ja on iso apu.

Miten olette pärjänneet? Onko arki ollut hankalaa? Reagoivatko lapsen isän poissaoloon?

Miehen työpaikka vaihtuu ensi kuussa ja uudessa työssä tulee olemaan paljon matkustelua. Pelottaa että miten pärjään kotona lasten (1,5v ja 3,5v) kanssa. Aluksi oli tarkoitus laittaa lapset hoitoon tänä syksynä, mutta miehen työn vaihtumisen takia hoitojärjestelyt olisivat olleet hankalat (käytännössä olisi aina itse vienyt ja hakenut lapset, joka ei aina välttämättä onnistuisi työni takia), joten jään vielä kotiin lasten kanssa.

Arveluttaa että miten lapset reagoivat jos mies on vaikka viikonkin poissa. Ja oma jaksaminen myös pelottaa, kuopus kun on niin huono nukkumaan, välillä joudun heräämään 5-6 kertaa yössä. Nykyään mies on välillä hoitanut yöheräilyjä, että olen välillä saanut nukkua.

Omat ja miehen vanhemmat ovat vielä työelämässä joten heistä ei hirveästi ole apua lastenhoidossa.

Mies ehdotti ulkopuolisen hoitajan palkkaamista ajoittain, mutta sekin tuntuu jotenkin oudolta ajatukselta kun olen kotona. Minäkö sitten juon kahvia kotona kun hoitaja on lasten kanssa ulkona?!

Miten te "reissumiesten" vaimot olette asiat ratkaisseet, ja tuntuuko raskaalta olla yksin lasten kanssa pitkiä aikoja?

Me ollaan miehen kanssa paljon eri aikaa kotona. Nytkin mies neljä vkoa pois, tosin vlopuiks tulee kotiin:D sekin on luksusta koska joka 7 vloppu normaalisti vapaa! Meillä 2 lasta olen viim. raskaana ja vielä hetken töissä.

Meillä asuu sukulaiset ja isovanhemmat satojen kilometrin päässä, joten noraalistikaan ei saa hoitoapuja tms. Tosin ei edes osata kaivata. JOskus tientenkin, kun olisi pakollsia työmenoja yms ja toisen työ on niin epävarmaa,pitkät työvuorot yms.

Mutta aikansa kutakin!

heräilyjen syytä on tutkittu, ei pitäisi olla allergioita, lähinnä on vaan "huono nukkuja", herää ja ei ossa nukahtaa uudelleen itse. Menee kyllä selvästi parempaan suuntaan, heräilyt ovat vähän vähentyneet ja nukahtaa entistä nopeammin.



Pelottaa juuri se aikuiskontaktin puuttuminen, tosin siskoni asuu lähistöllä, sinne voisin lasten kanssa mennä iltaisin välillä (sisko on päivät töissä), jotenkin ne illat tuntuvat aina vaikeimmilta.



Sitäkin mietin että jos saisin työnantajan kanssa sovittua lyhennetyistä päivistä, voisin jossain vaiheessa mennä töihin ja laittaa lapset hoitoon JOS tuntuu raskaalta olla kotona. Täyttä päivää tehdessä voisi hakeminen olla hankalaa, mutta lyhennetyllä työpäivällä homma olisi joustavampaa.



ap