Mä olen l-o-p-p-u
Ihan neuvoton olen nyt. Tiedostan itse erittäin hyvin, että en ole ollenkaan hyvä äiti. Takana on kuusi vuotta erittäin haastavien kaksosten kanssa, molemmat erityislapsia mutta eivät niin erityisiä että saataisiin tukia (= ei kehitysvammadiagnoosia). Mukana menossa vielä 4 vee pikkuveli, jolla toki myös omat metkunsa, mutta kumminkin niiiiin paljon helpompi (ja monilta osin taitavampi) kuin siskonsa. Ei tukiverkkoa=ei hoitajia.
Tytöt eivät leiki, eivät osaa keskittyä mihinkään joten pyörivät jaloissa ja kitisevät/tappelevat. Aarrrgggghhhh. Minä niin mielelläni olisin ymmärtävä, leikkivä ja lasten asioihin osallistuva äiti, mutta kun en vaan JAKSA. Ajatus siitä, että kotoa pitäisi saada itsetuntoon jatkuvaa vahvistusta tuntuu ihan kammottavalta. Tiedän tottakai että asia on niin ja ajattelen sitä koko ajan, mutta tämän arjen keskellä se tuntuu mahdottomalta kun ei muuta ole kuin kiukuttelua ja toisten kiusaamista. Olemme lasten isän kanssa kasvatuksessa tosi johdonmukaisia ja meillä on selkeät rajat mutta nämä kullanmurut eivät sitä tunnu sisäistävän ja niinpä meillä tapellaan joka päivä tasan samoista asioista.
Kiitos, että sain purkautua, tietysti vertaistuki ei olisi pahitteeksi...
Kommentit (6)
...onneksi ei ole esikoista, joka vaatisi vielä oman aikansa, ja voin sanoa että tässä on parisuhde koetuksella ja välillä tuntuu että tulee itsekin hulluksi.
Suositukseni on, että vaikka kuinka vaikeeta olisiksin, hanki itsellesi kodin ulkopuolinen harrastus pari krt/vkossa niin että isä hoitaa sen aikaa lapsia. Tämä ihan sen takia, että ennen pitkää sun psyyke ei enää kestä tota rasitusta ja stressiä ja riittämättömyyden tunteita ja sitten saattaakin tulla kerralla kunnon burn-out, josta koko perhe kärsii huomattavasti enemmän kuin sinun harrastuksestasi.
Usko neuvoani, vaikka itseäsi ei huvittaisikaan lähteä kodin ulkopuolelle mihinkään.
Tsemppiä!!
Meillä on myös 3 haastavaa lasta ja ei tukiverkkoja lähellä. Minun neuvoni tuohon jatkuvaan tappeluun on: hajaantukaa! Meillä arki on paljon helpompaa, kun kaikki eivät ole koko aikaa yhdessä. Mies ottaa yhden lapsen, mä yhden ja yksi menee kaverille/harrastukseen. Eivät pääse tappelemaan keskenään. Ymmärrän, että joku MLL:n hoitaja ei ehkä pärjää 2 erityislapsen + yhden normaalin kanssa, mutta jos pärjäisi edes yhden lapsen kanssa, niin sekin helpottaa.
Ette usko miten onnelliseksi ne minut tekivät, tähän asti kun olen lähinnä vellonut itsekseni tässä loputtomassa suossa... Olen kyllä toisaalta ajatellut niin, ettei tätä jaksaisi kukaan muukaan, mutta sitten taas toisaalta kun ei apua ole kukaan suoraan tarjonnut, niin...
Lastenlinnaan meillä on jatkuva kontakti, mutta tähän asti on epikriiseihin kirjattu, että äiti on uupunut mutta ei muuta.. Voit varmasti kuvitella, että tuo kommentti on omiaan kasvattamaan sitä huonon äidin kuvaa mikä tässä vuosien varrella on muodostunut. Olen yrittänyt saada apua/neuvoja erinäisiin haasteisiin mutta tuo on parasta mitä on tapahtunut... Siis että äiti on uupunut. Mielelläni leinautuisin ihan viranomaistenkin puolelta huonoksi äidiksi kunhan meidän tilanteeseen saataisiin jotain helpotusta. Kaikki "Nannyn" konstit on jo kokeiltu :)
Meillä kahdesta lapsesta toinen on ollut hankala ja voimat on täälläkin huvenneet. Ehkä voimat olisivat vielä riittäneetkin tähän hankalaan lapseen jos elämä olisi jättänyt tarjoamatta muut ikävät asiat. Olen joutunut kohtaamaan omien voimien rajallisuuden. Nyt olen käynyt muutaman kerran keskustelemassa aiheesta psykologille. Yritän harjoitella sitä, että hyväksyisin itselleni matalamman vaatimustason lasten kanssa. Lisäksi olen nyt yrittänyt järjestää itselleni sellaista tekemistä, joka tuottaa jonkinlaista nautintoa. Nautinto on nimittäin kadonnut väsymyksen myötä arjen pienistä asioista. Voi, niin hyvin ymmärrän mistä puhut! Tsemppiä.
Kuulostaapa inhottavalta otsikolta, mutta olin vain niin onnellinen siitä, että muitakin löytyy... Jos vain suinkin jaksatte, niin olisi ihanaa vaihtaa ajatuksia tässä "pärjäävien" maailmassa. Osoitteeni on zanna51$luukku.com.
Älä ole kohtuuton vaatimuksissasi itseäsi kohtaan. Kuka tahansa ihminen tuntisi samoin tuossa tilanteessa. Hae apua lasten hoitoon jos ei ole sukulaisista siihen pyydä apua muualta esim neuvola tai sosiaali toimi.