Lue keskustelun säännöt.
Surullinen
03.10.2009 |
Ekojen kuukausien aikana tulin vaan vihaiseksi kun ei tärpännyt, välillä ollut hääläväliä olo, nyt kaikki tämä on muuttunut suruksi. Mietin mikä minussa on vikana, miksi se ei jo tule, tutut ja perhe kyselee että eikö jo pitäisi hankkia toinen..
Tällä kertaa olin jo aika varma että nyt tärppäsi mutta kun tein testin niin eihän se ollut... Kauppaan kun mentiin oli pakko lähteä nopeasti pois, paikka täynnä raskaana olevia naisia ja isoja perheitä. Se sattui niin paljon että kyyneleitä oli vaikea pidättää.
Tiedän että minulla on onnekas tilanne kun on jo yksi terve lapsi mutta toive kasvavasta perheestä on suuri.
Oli pakko saada kirjoittaa ja purkaa tätä pahoinvointia, ja täällä minua ei ehkä tuomita kun tunnen näin.
Kommentit (5)
Meillekin toivotaan toista, esikoinen on kolme ja olin toivonut lapsilel kolmen vuoden ikäeroa.
Pahinta tässä on, että tunnen, että meidän perhe on ihan epäonnistunut. Ärsytys kasvavasta ja "väärästä" ikäerosta on myös alakanut saada ihan valtavia mittasuhteita. Nyt tuntuu, että toinen lapsi syntyisi väärään aikaan ja perheestä tulisi ihan vääränlainen. Siksi yhtäkkiä toivon, että ei tärpäisikään. Ihme ajatuksia
tsemppiä ja voimia teille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt myös itse läpi lapsettomuuden tuskan ja ehdin jo hyväksyä sen, ettei poikamme koskaan tulisi saamaan sisaruksia. Toisin kuitenkin kävi.
Muistan hyvin miten tuskallista oli vastailla muiden uteluihin lasten hankinnasta. Kehtasipa naapurin isäntä jo tarjoutua auttamaankin :( Todella fiksua....
Tulin raskaaksi kahdeksan vuoden yrittämisen jälkeen, mutta kesken meni. Pettymys oli jo sen verran suuri, että heitin koko ajatuksen vauvasta romukoppaan, kunnes parin vuoden päästä tästä huomasin olevani raskaana jälleen. Pojille tuli ikäeroa tasan 10 vuotta, mutta eipä tuo ole ketään haitannu. En tiedä stressasinko vauva-asian kanssa sen verran, ettei tärpännyt... kun hyväksyin lapsettomuuden, niin alkoikin tapahtumaan. Meillä myös toinen vauva sai alkunsa ilman hoitoja, joten nyt nokka pystyyn ja nauttimaan siitä esikoisesta :D
Meillä yritystä takana lähes kolme vuotta, tuntuu niin pahalta kun vauvaa ei kuulu. Kaksi lasta saatu spontaanisti ilman hoitoja, mutta nyt ei tärppää vaikka mitä tekisi. Tutkimuksissa käyty, mutta hoidot henkisesti niin raskaita, etten jaksa niitä. Jos kaksi kertaa raskautunut, niin toivoo jos se vielä onnistuisi. Mulla samat fiilikset kuin sulla "surullinen". Itkettää ja tuntuu niin pahalta, kuukaudesta toiseen :(
olen kirjoittanut joskus pari vuotta sitten tänne vauvakuumeen puolelle ja jäänyt sitten pois kun ketjusta putosi aina vaan seuraavaan...
mulla on mieheni kanssa 03 ja 05 syntyneet tytöt. ensimmäinen sai alkunsa huolimatta e-pillereistä ja toinen tyttö 9kk ekan syntymän jälkeen. 2007 otin kuparikierukan pois ja lapsi sai tulla jos on tullakseen, näin ajattelin. raskaustestejä ja kuukausia kului mutten vaan raskaaksi tullut! kaverit saivat vauvoja ja minä en, tuntui pahalta hoitaa tai mennä edes katsomaan muiden vauvoja kun itse ei ollut raskautunut! 2,5v. on nyt takana ja lukemattomia raskaustestejä ja myös ovulaatiotestejä mistä en ikinä saanut niistäkään plussaa ja tänään hitto soikoon mulla on 2 viivaa raskaustestissä!! ei erikoisia kommervenkkejä, ei greippimehua tai disperiniä aika vähillä peiton heilutuksillakin mentiin viime kuukausi mutta plussaa se nyt vaan näyttää! ja ihan alussakin olen että voi hyvin mennä kesken tai olla kohdunulkoinenkin mutta koitan nyt vaan nauttia tästä ja murehdin sitten jos sen aika on. tarkoitukseni oli siis kertoa että ilman mitään syytä en ole raskaaksi tullut ja nyt ilman mitään syytä olenkin raskaana :) aina on siis toivoa, joskus se vie aikansa mutta toivon kovasti teille onnea ja pikaista raskautumista ja toivon vielä että saitte edes pienen toivon kipinän tästä!
Miten tutulta tuo kuulostaakaan. Ihan kun olisin itse kirjoittanut tuon tekstin. Meillä on kohta 3v. poika ja toinen lapsi olis tosi tervetullut. Meillä tää ei ole koskaan ollut helppoa. Esikoinen on viiden raskaan ja pitkän lapsettomuus vuoden tulos. Viimein tärppäsi, ekassa IVF hoidossa. Nyt on jo yksi IVF takana ja pakastimessa olis kaksi heikompi laatuista alkiota odottamassa siirtoa. Viime kuussa ovis sattui "väärälle" päivälle eikä siirtoa voitu tehdä ja eilen kun kävin nolla ultrassa kohdusta löytyi polyyppejä. :( Vieläkään siirtoa ei voida tehdä. Itku ei ole kaukana, mutta onneksi on tuo pieni mies. Olenhan mä sentään saanut yhden terveen lapsen, ja olen kyllä siitä todella onnellinen.
Muista että et todellakaan oli yksin tuollaisten tunteiden kanssa. Meitä on kuule paljon... Voimia sulle ja onnea yritykseen :)