Harrastukset on hyvä asia niin kauan kuin KOHTUUS säilyy

Moni muukin asia on hyvä asia niin kauan kuin kohtuus säilyy. Herkuttelu vaikkapa. Se tekee joskus ihan hyvää, mutta kohtuus siinäkin on säilyttävä, ettei liho. Tai alkoholi rentouttaa, mutta liikaa käytettynä tuo ongelmia.



Juhliminen on mukavaa, mutta liika juhliminen vie jo voimat. Vaatteiden ostelu on paikallaan silloin, kun vanhat vaatteet ovat jo kuluneet tai muuten riittävän käytettyjä. Mutta liiallisena tuokin on tuhlausta.



Ja niin edelleen. Äärimmäisyydet ylipäätään ovat vähän kyseenalaisia. Ihmisillä on esimerkiksi periaatteita. Mutta liian tiukasti niistä pitäminen on jo joustamattomuutta.



Ja harrastukset ovat hyvästä, mutta liiallisuuksiin mentynä jo yhtä paljon rasite kuin ilo.

Ei sekään ole kohtuullista, että nuori viettää nuoruutensa äitin kainalossa pullaa leipoen. Tai ehkä jollekin vammaiselle, mutta ei normaalille nuorelle.

Sinulle se voi olla kerran viikossa, minulle kerran päivässä.

Myös lapsen ikä vaikuttaa siihen mikä on kohtuullista, mitä pienempi, sen vähempi parempi.



On myös erilaisia lapsia. Jollekin hyperaktiiviselle voi säännöllinen hikiliikunta olla vain ja ainoastaan hyväksi, auttaa rauhoittumaan ja keskittymään. Jollekin toiselle taas voi olla yksikin harrastus liikaa, jos se ei ole mieleinen.



Toivoisin niin, ettei kenenkään lapsi harrasta vain sen vuoksi että vanhemmat haluavat. Että lasta kuunneltaisiin.

ugh

Mutta kun täällä näissä keskusteluissa leimataan kaikki harrastaminen alle teini-ikäisiltä ihan pannaan.

Mielestäni 1-3 kertaa viikossa ei ole n. 7-10 vuotiaalle liikaa jos lapsi itse on innostunut. Ja tätä innostuksen määrää ei voi naapuri määritellä sen perusteella "ettei meidän Juliakaan halua harrastaa mitään" tai "harvoin lapsi on aidosti innostunut harrastuksesta" (

No mikä on se kohtuus? Sinulle se voi olla kerran viikossa, minulle kerran päivässä.

Mun mielestä ei ole kohtuullista, että harrastukset vie niin paljon aikaa, ettei kotona ehditä muuta kuin syödä ja nukkua. Missä silloin on perheen yhteinen vapaa-aika?

Tässä viestini kokonaisuudessaan, palsta nappasi äsken puolet pois :)





Mutta kun täällä näissä keskusteluissa leimataan kaikki harrastaminen alle teini-ikäisiltä ihan pannaan.



Mielestäni 1-3 kertaa viikossa ei ole n. 7-10 vuotiaalle liikaa jos lapsi itse on innostunut. Ja tätä innostuksen määrää ei voi naapuri määritellä sen perusteella "ettei meidän Juliakaan halua harrastaa mitään" tai "harvoin lapsi on aidosti innostunut harrastuksesta" (

"harvoin lapsi on aidosti innostunut harrastuksesta" (

Mun mielestä ei ole kohtuullista, että harrastukset vie niin paljon aikaa, ettei kotona ehditä muuta kuin syödä ja nukkua. Missä silloin on perheen yhteinen vapaa-aika?

Tässä viestini kokonaisuudessaan, palsta nappasi äsken puolet pois :)

Mutta kun täällä näissä keskusteluissa leimataan kaikki harrastaminen alle teini-ikäisiltä ihan pannaan.

Mielestäni 1-3 kertaa viikossa ei ole n. 7-10 vuotiaalle liikaa jos lapsi itse on innostunut. Ja tätä innostuksen määrää ei voi naapuri määritellä sen perusteella "ettei meidän Juliakaan halua harrastaa mitään" tai "harvoin lapsi on aidosti innostunut harrastuksesta" (

Tässä törmätään taas siihen että ulkopuoliset luulee tietävänsä paremmin muiden asiat, kuin asianosaiset itse. Jokainen perhe on erilainen.

Mun mielestä harrastukset on lähtökohtaisesti hyvä asia. Mutta jos se menee överiksi, eli mitään muuta perhe ei ehdi tehdä kuin juosta harrastuksesta toiseen, ei se enää palvele alkuperäistä tarkoitusta. Silloin harrastukset pyörittää perhettä eikä päin vastoin :D Alkuperäinen tarkoitus oli kai että lapsilla on mielekästä tekemistä ja saavat onnistumisen elämyksi.

Harrastuksia tarvitaan, mutta niin myös kiireetöntä yhdessäoloa perheen kesken :)

Mutta et sinä voi määritellä sitä muiden puolesta.

Mun mielestä ei ole kohtuullista, että harrastukset vie niin paljon aikaa, ettei kotona ehditä muuta kuin syödä ja nukkua. Missä silloin on perheen yhteinen vapaa-aika?

Niin, mutta oman mielipiteeni voin toki sanoa :)

kyllä viikossa olisi hyvä olla 1-3 iltaa, jolloin kenelläkään ei ole ohjelmaa, samoin viikonloppuna ainakin toinen päivä vapaa kaikelle vapaalle.

kyllä viikossa olisi hyvä olla 1-3 iltaa, jolloin kenelläkään ei ole ohjelmaa, samoin viikonloppuna ainakin toinen päivä vapaa kaikelle vapaalle.

kohtuullista

Myös lapsen ikä vaikuttaa siihen mikä on kohtuullista, mitä pienempi, sen vähempi parempi. On myös erilaisia lapsia. Jollekin hyperaktiiviselle voi säännöllinen hikiliikunta olla vain ja ainoastaan hyväksi, auttaa rauhoittumaan ja keskittymään. Jollekin toiselle taas voi olla yksikin harrastus liikaa, jos se ei ole mieleinen. Toivoisin niin, ettei kenenkään lapsi harrasta vain sen vuoksi että vanhemmat haluavat. Että lasta kuunneltaisiin.

harrastamatta, olla rauhassa, olla tekemättä mitään. Vaatii työtä ja harjoittelua, mutta vanhemmat vie nuo mieluummin pois jaloistaan, kun tekisivät oikeasti palveluksen lapselle.

Saattaahan tuo määrä tuosta vielä kasvaa, kun tulevat vanhemmiksi, mutta näin nyt tällä hetkellä kuitenkin.



Muut ajat lapset keksivät itse tekemisensä, ja sen ne kyllä osaavatkin. Ikinä eläissään eivät ole marisseet, ettei ole mitään tekemistä. Joskus kysyvät, että mitä tänään vielä tapahtuu, ja sitten kerron mitä minä olin ajatellut vielä tehdä. Lapset sitten joko touhuavat mun kanssa tai keksivät itse omat leikkinsä, jos mun touhut ei kiinnosta. Mutta ikinä eivät ole kitisseet, etteivät keksi mitään tekemistä.



Eivät lapset tylsisty ilman paljoja harrastuksia. Ja päinvastoin, kun heille jää tilaa (=aikaa) leikille ja itse keksimiselle, niin he oppivat käyttämään mielikuvitustaan eivätkä odota koko ajan valmista kattausta, että mitä seuraavaksi on ohjelmoitu perheen lukujärjestykseen.

Saattaahan tuo määrä tuosta vielä kasvaa, kun tulevat vanhemmiksi, mutta näin nyt tällä hetkellä kuitenkin. Muut ajat lapset keksivät itse tekemisensä, ja sen ne kyllä osaavatkin. Ikinä eläissään eivät ole marisseet, ettei ole mitään tekemistä. Joskus kysyvät, että mitä tänään vielä tapahtuu, ja sitten kerron mitä minä olin ajatellut vielä tehdä. Lapset sitten joko touhuavat mun kanssa tai keksivät itse omat leikkinsä, jos mun touhut ei kiinnosta. Mutta ikinä eivät ole kitisseet, etteivät keksi mitään tekemistä. Eivät lapset tylsisty ilman paljoja harrastuksia. Ja päinvastoin, kun heille jää tilaa (=aikaa) leikille ja itse keksimiselle, niin he oppivat käyttämään mielikuvitustaan eivätkä odota koko ajan valmista kattausta, että mitä seuraavaksi on ohjelmoitu perheen lukujärjestykseen.

mä luulen että moni lapsi tulee rauhattomaksi kun on ohjelmaa joka minuutille: ensin koulu, sitten ip-kerho, sitten kotiin ja sitten pitäisi olla vielä illallakin ohjelmaa. Joskus tulee mieleen että eikö joskus voisi vain OLLA? Luulen että sellainen lapsi joka on pienestä tottunut olemaan ja keksimään itsekin tekemistä, viihtyy parhaiten just näin vähän vanhempanakin:).

...nyt ihan rauhassa: Totta kai on tavoiteltavaa, että perheellä on kiiretöntä yhteistä aikaa.



Mutta mitäpä jos perheessä on vaikkapa kolme lasta, 8-, 10-, ja 12-vuotiaat ja jokaisella on vaikkapa yksi harrastus ja sen treenit 2-3 kertaa viikossa. Eipä siinä ainakaan arkisin montaa vapaailtaa jää. No, onko tämä sitten sinusta tosi huono juttu? Minusta ei missään nimessä, tietenkin olettaen, että lapset ovat harrastuksistaan innoissaan.



Eihän kolmet futistreenit jollekin 12-vuotiaalle TODELLAKAAN ole mitenkään paljon. Pitäisikö lajista innostunutta esiteiniä kieltää menemästä treeneihin, vai mitä ehdotatte??



Minusta on erinomaisen hienoa, jos lapset ovat innostuneita ja aktiivisia harrastuksissaan. Jos perheessä on useita lapsia, niin valitettavasti siinä sitten väkisinkin käy niin, ettei sitä ihan rauhaisaa yhteistä aikaa paljoa ole.



Eri asia sitten ovat jotkut viisivuotiaat, joita vanhemmat kuskaavat X kertaa viikossa muskariin/liikuntaleikkikouluun, ja jolloin ei tosiaan voida sanoa, että lapsi tarvitsisi harrastuksen tai että harrastukseen meno olisi alunperin lapsesta lähtöisin jne. TÄmän ikäiset kun eivät oikeasti vielä tarvitse harrastusta.