Surkea äitinä

paljon hyviä vinkkejä tuli, yhden asian vielä tahtoisin sinulle sanoa: jos lapsellasi on hankalaa, se ei tee sinusta kurjaa tai epäonnistunutta äitiä eikä ihmistä. Liiallinen syyllisyys kuormittaa turhaan sinua. Totta kai on hyvä tarkistaa omia tapojaan, juuri nimenomaan tuota onko johdonmukainen yms. Mutta älä vatvo asioita liikaa. Lapsella on varmasti hankalaa kun on eroa ja uhmaikää ja vaikka mitä ja sinä olet se, johon hän sitä hankalaa oloa purkaa. Se ei ole niinkään tarkoituksellista eikä hyökkäys sinua vastaan, vaikka se siltä tuntuukin, vaan vain lapsen ainoa mahdollinen tapa reagoida. Muista iloita myös hyvistä hetkistänne, niitäkin varmasti lapsen kanssa on. Kaikkea hyvää teille! :)

Kuulostaa toki vaikealta ja joskus on helpompi luovuttaa kuin tapella samasta asiasta uudestaan ja uudestaan. Uhma menee kyllä ohi, mutta sun pitää vaan jaksaa olla vahva.

Mutta, voisit koeilla jäähyjen sijasta vaihteeksi palkitsemista. Lupaa, että hoitopäivän jälkeen teette jotain kivaa. Siis, mikäli lapsi pukee reippaasti jne.

Toki jäähytkin on paikallaan, kun kielloista huolimatta lapsi ei tottele.

Testaa miten pitkälle voi mennä, ettet sinäkin lähde.



Joten istukaapa alas eksä ja sinä ja keskustelkaa pojan kanssa.



Ja antakaa paljon hellyyttä ja aikaa, molemmat.

on jo (3 teiniä ja yksi eskarilainen). Suurin virhe mitä vanhemmat tekee mielestäni on se että ei ole johdonmukainen asioissa mitä sanoo - ja se riittää että kerran kaksi ei toimi niin kuin pitäisi ja peli on pelattu ja lapsi tietää että saa tahtonsa läpi. Sitten mietitään usein just näitä asioita että miksi ei tottele jne. En sano että sinä olet tehnyt väärin näissä asioissa mut moni tekee, voihan siinä olla ns normaali uhmakin takana. Mutta esimerkkinä - vanhempi sanoo että jos et nyt syö ruokaasi niin ei mennä huomenna uimaan niin ku sovittiin tai "jos et nyt tule heti sisään ei tule jälkkäriä"... ja sitten??? Silti, vaikka lapsi ei söisi eikä tulisi niin silti mennään uimaan ja silti saa jälkkäriä!!!???? Mikä idea siinä on, ja mitä viestität lapselle? Yksinkertaisesti että "ei ole väliä mitä sanon ja tee vaan niin kuin tykkäät, seurauksia ei silti tule". Siinä on heitetty jo pyyhkeen sisään.

Olin aivan varma, että saan palautetta tyyliin: "niin oletkin surkea äiti, et ansaitse lastasi"...



Sitä palkitsemistakin ollaan kokeiltu, välillä toimii, välillä ei.



Tahdon hyvän suhteen lapseeni ja todellakin tahdon olla hyvä äiti ja että meillä molemilla olisi hyvä olla kotona ja että arki sujuisi. Tietysti kaikilla on huonoja päiviä ja aamulla väsyttää, mutta olisi kiva, ettei joka päivä tarvitsisi joka asiasta tapella.



Olisiko lisää konkreettisia keinoja, millä sitä kuria saisi pidettyä?



ap

Kertokaa nyt oikeesti, miten selviätte aamuisin, kun on pakko läähteä töihin ja lapsi huutaa ja riisuu vaatteet?? Olen ihan hukassa :(

Otan lapsen tiukasti syliini, puen ne vaatteet takaisin ja sen jälkeen otan lapsen kainalooni ja kannan päiväkotiin.

Muita juttuja:

1. Syöminen: jos lapsi ei halua tulla syömään, ilmoitan pari kertaa tiukasti, että jos nyt ei tule, niin seuraava ruoka (esim. iltapala) on kolmen tunnin kuluttua. Sitä ennen ei saa mitään muuta kuin vettä (siis jos nyt ei tule syömään). Samoin jos lapsi lähtee kesken kaiken pois ruokapöydästä, korjaan ruuan pois ja annan seuraavan kerran ruokaa silloin, kun muutenkin olisi ruoka-aika. Kun tässä on johdonmukainen, aika nopeasti lapsi oppii, että parasta on tulla syömään, jos ei halua kärsiä nälkää.

2. Suihkuun meno: jos lapsi ei parin kehotuksen jälkeen toimi itse, kannan hänet suihkuun.

3. Nukkumaan meno: pyrin ensinnäkin tekemään nukkumaan menosta miellyttävän, esim. luetaan yhdessä lapsen valitsemaan kirjaa ennen valojen sammuttamista. Jos sitten valojen sammuttamisen jälkeen lapsi tulee pois sängystä, kannan hänet sinne takaisin (jos lapsi ei meinaa mennä itse).

Lisäksi varoitan aina kaikista näistä lasta ensimmäisen kerran noin 15 minuuttia ja toisen kerran noin 5 minuuttia ennen itse tapahtumaa, jotta lapsi ehtii lopettaa nykyisen toimintansa ajoissa. Et sinäkään varmaan tykkäisi, jos ihan yhtäkkiä joku sanoisi sinulle, että nyt pitää heti lopettaa asia, jota olet juuri tekemässä ja lähteä syömään.

Myös hyvästä toiminnasta palkitseminen on oikein hyvä idea.

Jos olette alkamassa syömään, lähdössä päiväkotiin, menossa suihkuun, niin silloin se asia tehdään reippaasti, ei siitä aleta keskustella. Jos lapsi ei suostu syömään, niin sitten odottaa seuraavaan ateriaan asti syömättä. Päiväkotiin voi lapsen viedä vaikka kainalossa kantaen jos muuten ei onnistu. Suihkussa ei tarvi käydä usein, eli jokailtaiset suihkut kannattaa unohtaa. Suihkuun voi ottaa lelun mukaan.



Ota se asenne, että nyt tehdään tämä ja tämä asia, muuta vaihtoehtoa ei ole. Kyllä se lapsi siihen tottuu ja muutaman viikon jälkeen loppuu kiukuttelut.



On kuitenkin totta, että jos kiukuttelu on alkanut vasta eron jälkeen, se on merkki isä-ikävästä ja vaikeudesta sopeutua uudenlaiseen elämään ilman isää. 4-vuotias on jo fiksu ja ymmärtää asioita: jutelkaa isästä ja erosta. Neuvolassa voisit hyvin käydä juttelemassa tästä asiasta myös: neuvola on neuvoja varten. Toki myös jos sinulla on ystäviä joilla on lapsia, niin kysele heiltä myös vinkkejä.



Mieti myös omaa oloasi ja käytöstäsi: reagoiko lapsi kiukulla siihen, että äidin elämäntyyli tai tapa olla on muuttunut?

Meillä ei paljon lapselle selitellä jos asiat menee riittävän pitkälle.Joskus lapseni lähti yöpaidassa päiväkotiin kun ei suostunut pukemaan. Puki sitten menomatkalla autossa.

joskus (ja usein!)kun lapset oli pienempiä ja on ollut niiden kanssa vaikeeta, kytkeytyi mun päässäni joku "nappula" irti ja tein asiat kylmän viileesti kuuntelematta ja välittämättä valituksesta ja kiukuttelusta.

Samoin minun mielestäni vanhempi voi näyttää että lapsen kiukuttelu harmittaa.Enkä tarkoita ettei lapsi saisi tunteitaan näyttää. Ja väsymys ja nälkä tms.kiukuttelu on erikseen, silloinhan pitää vaan esim.saada lapselle unta tai ruokaa mutta sellainen "pompottelu"kiukku ja kiusanteko ei selittelyillä parane. Aikuinenkin on ihminen, ei häntä saa miten tahansa kohdella.

Meillä on megahaastava 7v. ja olen huomannut että kun jaksaa luvata uhkaamisen sijaan, homma sujuu yleensä paljon paremmin. Jos sanon "Jos et heti pese hampaita, ei lueta iltasatua", lapsi alkaa jo itkeä ja kiukutella sitä, ettei saa iltasatua. Mutta jos sanon "Pese nyt nopeasti hampaat, niin ehditään lukea pitkä iltasatu", hän menee useimmiten kiireesti pesulle.



Eli myönteisen kautta ja niin että viimeinen asia mitä sanot on positiivinen eikä uhkaus. Tietysti silti tulee tilanteita, josisa lapsi ei tottele tai ei ainakaan tee sitä tarpeeksi nopeasti. Silloin on turha selitellä tai yrittää taivutella vaan tilanne pitää vain ratkaista nopeasti. Joko puet ne vaatteet väkisin tai sitten lähdette yöpuvussa. jos lapsi alkaa ovella huutaa, että haluaa pukea, annat vielä yhden tilaisuuden. Joskus on hyvä hermostua ihan oikeasti itsekin; siitä voi sitten myöhemmin muistuttaa ja varoittaa, että nyt alkaa äidin hermo mennä. Muuten niitä kiukkuaamuja tai -iltoja ei kannata hirveästi vatvoa lapsen kanssa tai itsekseen. Ne kuuluu asiaan eikä niistä traumoja jää.

että kannattaa ennakoida jatkuvasti tilanteita. Kerro lapselle, mitä seuraavaksi tapahtuu ja varoita, että kohta lähdetään esim päiväkotiin. Meillä ainakin auttaa tuo valmistelu tyyliin; vielä kolme laskua liukumäestä ja sitten mennään. En itsekään pitäisi siitä, että minua komennettaisiin koko päivä erilaisiin puuhiin ilman varoaikaa. Siirtymävaiheet on juuri tuonikäisten haaste.



Olen myös samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa siitä, että erosta on vasta vähän aikaa ja lapsi saattaa oireilla muutosta. Rankaisujen ja uhkailujen sijaan tarjoaisin paljon syliä ja ymmärtämystä "Äiti tietää että sua harmittaa leikin kesken jääminen, mutta nyt on mentävä".

meillä taas saan hommat sujumaan, kun iölmoitan tiukasti, että vaatteet niskaan tai äiti myöhästyy töistä. En jaksa kauhean pitkälle pullikoimista katsoa enkä selitellä miksi jotain täytyy tehdä.

Ja aurinkoista syksyä :)

Ja aurinkoista syksyä :)

Tunnut fiksulta äidiltä ja varmasti saat arjen sujumaan. Totta tuokin, mitä yksi tuolla ehdotti, että istutte kaikki kolme: sinä, lapsi ja ex ja juttelette perusteellisesti. Ja kertokaa, näyttäkää lapselle välittämistä ja rakkautta joka päivä!

-3-