Miten pitkään olisit se osapuoli joka AINA pitää yksipuolisesti yhteyttä?

En koskaan mieti tuollaisia. On niin paljon tekemistä. Jotkut ystävyyssuhteet vaan jää esim. satojen kilometrien välimatkan takia...ja toiset pysyy

Jos se ihminen olisi tosi tärkeä, niin voisi pitää yhteyttä yksipuolisestikin vaikka loppuelämän. Mutta voisihan asian nostaa pöydällekin.

jo moooooonta vuotta yksipuolisesti yhteyttä. Vuosien myötä se alkaa sitten hiipumaan. En enää perheellisenä jaksa "tyrkyttää" itseäni ja ystävyyttäni. Sadat kilometritkin ovat välissämme. Joskus jos jossain tavataan niin siitä jatketaan mihin viimeks jäätiin. Ei sen kummempaa.

mutta yksi "ystäväni" ei tunnu ymmärtävän, pakko kohta kai sanoa suoraan

Olen huono pitämään yhteyttä. En vain osaa. Mä usein mietin vaikka soittavani, mutta en sit soitakaan kun mietin että jos sillä on vaikka muita kiireitä niin en viitsi häiritä..

Mä olisin erakko jos muut (jotkut harvat hullut) ei pitäisi muhun yhteyttä.

Jos en enää ottaisi yhteyttä näihin jotka eivät ota minuun yhteyttä, ei olisi yhteyttä ehenkään.



Olen monesti miettinyt mikä minussa vikana?? Pinnistelen nykyään muiden seurassa ollakseni pirteä, hymyilemäinen, kuunteleva, kiinnostunut. Mietin mitä sanon ja kenestä, en valita kauheasti mutta mitään parempaa ja hienompaakaan ei ole millä kehuskelisi.

Siis sosiaaliset tapaamiset ystävien kanssa alkaa tuntua suorituksilta. Kiva kun porukat viihtyy seurassa mutta kun tulee vuoro ottaa minuun yhteyttä... ei kuulu mitään?

yhteydenotot ystävääni kun ainut mitä vuosiin tuli, oli viesti perjantaina, että lapsella on sunnuntaina synttärijuhlat (välimatkaa 200 kilometriä, eikä juhlat olleet edes aina lähimpänä mahdollisena sunnuntaina, eli ei osannut etukäteen yhtään varautua). Ei ikinä soittanut, ei laittanut edes tekstaria mun syntymäpäivänä, vaikka siitä oli paria päivää ennen puhuttu, että sekin on taas tulossa.



Pahin oli oikeastaan viime syksynä, otin hänelle selvää yhdestä jutusta, näin oikein ison vaivan. Soitin, mutta ei vastannut puhelimeen, laitoin viestiä, että nyt asia on selvä, soittele. Hän ei koskaan soittanut eikä laittanut viestiin mitään vastausta, ei edes kiitosta. Tuli kieltämättä vähän hyväksikäytetty olo.



Joskus käy mielessä, että mitä heidän perheelleen kuuluu, mutta aavistelen, ettei minua kaivata kun ei enää synttärikutsuakaan ole tullut...

samassa kaupungissa asuvia "ystäviään". Tässä menossa kokeilu että otetaankos yhteyttä toisesta suunnasta jos ei itse tee mitään ja kovin on hiljaista ollut. Ymmärrän myös että on perheet ja lapset mutta voishan sitä edes soittaa ja kysellä kuulumisia. Ja facebookissakin kun on melkein kaikki niin edes siellä...mut ei. En mä ainakaan jaksa enään olla se joka käy kyläilemässä ja pitää yhteyttä. En koe että itsessäni olisi mitään vikaa mutta ehkä en ole sitten näiden ystävien tasoinen/arvoinen. Ei jaksa miettiä. uusia hyviä ystäviä jo kuvioissa.

ystäväni on kyllä sairas mutta en ota enää yhteyttä koska en tiedä että olenko rasite vaiko ystävä. Jos toinen ei koskaan soita vaikka lupaa niin antaa olla.

ei ole koskaan pitänyt minuun yhteyttä, mutta minä olen tehnyt niin koko hänen elinaikansa eli 27 vuotta. Olen siis se vanhempi sisko. Hän ei koskaan ota itse yhteyttä, mutta tuntuu kyllä olevan ilahtunut, kun minä otan häneen yhteyttä. Ja nyt ei sitten ole mistään kiireisestä seurapiirisiskosta, jolla ei olis aikaa. Minä olen se, joka suhaan lasten kanssa ympäriinsä ja kyläilen ystävien luona. Silti mulla on aikaa siskolle.

Kyseessä oli lapsuuteni paras kaveri, toimi myös kaasonani.

Välimatkaa oli muutama sata kilometriä, mutta ystävyys säilyi niin kauan kunnes hän palasi ekalta äitiyslomaltaan töihin, ja minä taas jäin vauvan kanssa kotiin.

Ollessani töissä soittelin tasaisin väliajoin hänelle, ja juttelimme pitkiä puheluita, ja kaikki oli hyvin. Vaan kun hän palasi töihin, ja minä olin kotona, olin edelleen se, joka otti yhteyttä. Vastaus oli aina: "Mulla on nyt tosi kiire, soitan sulle päin kun ehdin". Kun niitä paluusoittoja ei vuoteen ollut tullut, niin luovutin, ja ystävyys loppui ilmeisesti sitten siihen.

Surullista! Välillä aina mietin, että pitäisikö yrittää uudelleen, mutta sitten taas ajattelen, että miksi minun pitäisi olla se yhteydepitäjä, kun pallo on jäänyt hänelle silloin vuosia sitten.

Minulla kans tälläinen "ystävä" nuoruudestani. Yhteyttä olen koittanut pitää jo jokusen vuoden ilman vastakaikua, mutta nyt alan uskomaan että ystäväni ei halua olla enää missään tekemisissä kanssani..Syytä en tiedä vaikka sitä olen miettinyt ja ääneenkin miehelleni pohdiskellut.



Jokusen kerran olemme vahingossa törmänneet ja jutustelu on ollut hyvin väkinäistä. Miehemme olivat myös hyviä ystäviä keskenään silloin kun vielä ystävättäreni piti minua ystävänään ja vietimme paljon aikaa nelistään. Viimeksi kun kaupassa törmäsimme, niin miehet juttelivat vanhaan samaan malliin ja juttua piisasi..meillä ei sitten senkään vertaa..väkinäistä oli..



Lapsiemme vanhat vaatteet / lelut kyllä kelpaavat.. ilman minkäänlaista kiitosta tosin. Niin..ja kun tässä olemme muuttaneet pariin otteeseen niin kutsusta on tullut "katsastamaan uuden asuntomme" ja siihen se on sitten jäänytkin... Harmittaa...

mutta osa ei musta oo mitään vinkkaajia, vaan erittäin huonoja yhteydenpitäjiä, ja ovat itsekin sen sanoneet.



Mä olen siis tehnyt niin, että ne joista luulen että eivät vaan enää välitä, olen jättänyt heidän puolelleen aloitteen. Mutta ne jotka ovat huonoja yhteydenpitäjiä muuten vaan, niille kyllä joskus meilaan ja soittelen. Joskus sieltäkin tulee jotain viestiä tai soitto, jos mulla on ollut kuukausi taukoa (omia kiireitä), joten ei se täysin yksipuolista ole.

ja voisin todellakin kiittää ystäviäni siitä, että he jaksavat pitää minuun (pääasiallisesti) yksipuolisesti yhteyttä. Monesti ajattelen soittavani ystävilleni koska he ovat minulle tärkeitä ja rakkaita mutta aina mietin, että varmaankin soittaisin huonoon aikaan ym. Yleensä soittelut onnistuvatkin vain ja ainoastaan silloin, jos minulla on jotain "oikeaa asiaa" eli ei pelkkiä kuulumisia ym. Olen kyllä ottanut puheeksi tämän ja ystäväni tietävät/ymmärtävät, että olen huono pitämään yhteyttä.