Mistä johtuu ihmisen valtava häpeä itseään kohtaan?

Jotka liittyivät seksuaalisuuteen jotenkin? Seksuaalista hyväksikäyttöä, ahdistelua tms..?

Mä luulen, että itsetunto-ongelmat johtuu kannustamattomasta lapsuudenkodin ilmapiiristä ja koulukiusaamisesta, joista en ole päässyt yli.

Mulla ei mitään väliä ulkonäölläni, mutta häpeän henkistä olemustani:(((



..tosi surullista..ikääkin on jo 36v

elä häpeä häpeääsi. olet luotu täydelliseksi. Tietysti voi olla, että vanhempasi ovat olleet tavaltaan muista pahaa puhuvia ja lapsena olet kuunnellut heitä. Nyt kuvittelet että kaikki ihmiset ovat kuin ilkeät vanhempasi jotka puhuivat pahaa muista ja muiden ulkonäöstä.

Siis jos perheessä on joku tabu tai salaisuus, esim. alkoholismi, siis asia josta ei puhuta, mutta joka on olemassa luurankona kaapissa, lapsi ikään kuin ottaa sen sanattoman häpeän itseensä, luulee että se omituinen tunnelma johtuu hänestä ja hänen huonoudestaan, eikä ymmärrä että häpeän todellinen kohde on jossain muualla.

Sekä positiiviseen että negatiiviseen sävyyn. Ja sitä, kenen näköinen olen, keltä perinyt mitäkin jne. Joskus naureskeltiin jollekin (vanhemmat) piirteelle tmv.

Huuleni olivat kuulemma yhtä kamalat mutrut kuin äidillä ja kyllä olenkin hävennyt niitä. Tosiasiassa minulla on ihan kauniit huulet,täyteläiset. Mutta silti en usko asiassa itseänikään vaikka tiedän miten asia on.

ap

häpeän itseäni koulukiusauksen takia.. josta on jo 10 vuotta.. ja varsinkin silloin opin että laihoja arvostetaan ja ihannoidaan, itse olin silloin normaalipainoinen ja nyt ylipainoinen.. joten koen kokoajan tarvetta laihtua, jotta olisin tarpeeksi hyväksyttävä. tiedän ajatuksen tasolla että näin ei ole ja minut hyväksytään tällaisena.. miehenikin tätä minulle toitottaa, mikä on hyvä asia.. mutta jossain alitajunnassa on kokoajan että pitäisi olla hoikka ja laihtua niin asiat olisivat paremmin.. kiitos vaan kiusaajat.. taisitte pilata koko loppuelämäni ilon.. vihaan teitä edelleen

häpeän itseäni koulukiusauksen takia.. josta on jo 10 vuotta.. ja varsinkin silloin opin että laihoja arvostetaan ja ihannoidaan, itse olin silloin normaalipainoinen ja nyt ylipainoinen.. joten koen kokoajan tarvetta laihtua, jotta olisin tarpeeksi hyväksyttävä. tiedän ajatuksen tasolla että näin ei ole ja minut hyväksytään tällaisena.. miehenikin tätä minulle toitottaa, mikä on hyvä asia.. mutta jossain alitajunnassa on kokoajan että pitäisi olla hoikka ja laihtua niin asiat olisivat paremmin.. kiitos vaan kiusaajat.. taisitte pilata koko loppuelämäni ilon.. vihaan teitä edelleen

Sen kautta on kasvatettu lapsia kautta aikojen. Luepa vaikka Tommy Hellstenin kirjallisuutta aiheesta.



Ihan niin yksinkertaista häpeän lähteen analysointi ei ole, että voidaan vetää jonkinlaiset yhtäläisyystekijät siihen, millaiset kokemukset aiheuttavat häpeää. Lähtökohtana kuitenkin on se, että häpeän taustalla on oman arvottomuuden ja kelpaamattomuuden kokemus, joka voi olla monenlaisten elämänhistorian kokemusten summa. Häpeästä voi päästä eroon, ainakin sen merkitystä elämässään voi pienentää. Se kuitenkin edellyttää omien kipukohtiensa kohtaamista ja läpikäymistä, mikä ei ole ollenkaan helppoa ja yksikertaista. Rohkeutta!

En häpeä itseäni ulkoisten ominaisuuksien suhteen (pidän itseäni ok-näköisenä ja varsin hyväkroppaisena keski-ikäiseksi naiseksi), mutta henkinen puoli on aivan toista luokkaa. Viimeksi tänään muistin yhtäkkiä sellaisen tapauksen nuoruudestani, että olin kuvitellut vanhempieni ilahtuvan kun tuolloin kerroin muuttavani pois kotoa (olin juuri aloittanut lukion viimeisen luokan ja siis jo täysi-ikäinen). Ajattelin, että perheelläni olisi parempi olla ilman minua, mutta äitini saikin hepulin ja alkoi vaahdota siitä, mitä muut ajattelevat kun muutan pois kotoa kesken lukion.



Vasta nyt, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, ymmärrän, ettei minua hyväksytty kotonani omana itsenäni, mutta irtautumisenikin koettiin häpeänä (=merkkinä siitä, etteivät he olleet tarpeeksi hyviä kasvattajia).



En ole koskaan elänyt rakkaussuhteessa, enkä luultavasti tule elämäänkään. Lapsenikin olisin varmaan jättänyt saamatta, jos olisin aiemmin ymmärtänyt kantamani taakan, jonka tavalla tai toisella tulen siirtämään eteenpäin, vaikken sitä haluaisikaan tehdä.